Suomen Huolto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Huolto oli jatkosodan ja sitä seuranneiden pulavuosien aikana toiminut, vapaaehtoista kansalaisten huoltoa tehneiden järjestöjen keskuselin, jonka tarkoituksena oli taata avustustyön tasapuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Järjestön edeltäjä oli talvisodan jälkeen perustettu Suomen huollon komitea. Virallisesta kansanhuollosta vastasi kansanhuoltoministeriö.

Suomen Huolto perustettiin vuonna 1941. Järjestö välitti ulkomailta, lähinnä Ruotsista, Tanskasta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista aineellista apua pääasiassa sotaleskille ja -orvoille, sotainvalideille ja siirtoväelle. Suomen Huolto suoritti myös välitöntä avustustyötä lääninkeskusten ja paikallisten vapaan huollon keskusten kautta, etenkin Pohjois-Suomessa. Avustuksia jakaessaan järjestö käytti maan eri osien välillä tarveharkintaa. Suomen Huollon sääntöjen mukaan sen jäseneksi pääsi järjestö tai muu huoltoelin, joka toimi hädänalaiseen asemaan joutuneen väestön hyväksi. Vuoden 1941 lopussa Suomen Huollossa oli kaikkiaan 19 jäsenjärjestöä, muiden muassa Suomen Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Aseveljien Liitto, Lotta-Svärd ja Pelastusarmeija.[1]

Avustustoiminnan kokonaisarvo oli noin 14 miljardia silloista markkaa (nykyrahassa vajaat 500 miljoonaa euroa). Vuosina 1942–1949 Suomen Huolto toteutti Kansanavun suurkeräykset, jotka tuottivat noin 1,2 miljardia markkaa (noin 40 miljoonaa euroa). Tunnetussa Kansanavun suurkeräysjulisteessa oli kuvattuna evakkomatkalla ollut poika ja teksti ”Oletko auttanut minua?”.

Suomen Huolto isännöi vuonna 1950 Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin lesken Eleanor Rooseveltin vierailua Suomessa. Katsottuaan tehtävänsä tulleen suoritetuksi Suomen Huolto lopetti toimintansa vuonna 1952.

  • Otavan iso tietosanakirja (osa 8), 1964
  1. Jari Leskinen ja Ari Juutilainen: Talvisodan pikkujättiläinen, s. 861. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1999.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]