Suippohärkylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suippohärkylä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Alvejuurikasvit Dryopteridaceae
Suku: Härkylät Polystichum
Laji: lonchitis
Kaksiosainen nimi

Polystichum lonchitis
(L.) Roth

Katso myös

  Suippohärkylä Wikispeciesissä
  Suippohärkylä Commonsissa

Suippohärkylä (Polystichum lonchitis) on pääasiassa vuoristoseuduilla tavattava saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippohärkylän maavarsi on lyhyt ja pystyhkö. Kimppuina kasvavat lehdet ovat 15–40 cm pitkät. Ne ovat lyhytruotisia ja nahkeita ja talvehtivat vihreinä. Lehtilapa on 4–5 cm leveä, kapeanpuikea ja kertaalleen parilehdykkäinen. Myös lehdykät ovat kapeanpuikeita, tyvestä epämukaisia ja käyristyvät hieman kärkeä kohti. Lehdyköiden hampaat ovat otakärkisiä. Lehtilavan alapinnassa olevien itiöpesäkkeiden katesuomut ovat kilpimäisiä. Suippohärkylä kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]

Suippohärkylä saattaa risteytyä samoilla kasvupaikoilla piikkihärkylän (P. aculeatum) kanssa.[3]

Suippohärkylää tavataan laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta lajin levinneisyysalue on varsin hajanainen ja keskittyy lähinnä vuoristoalueisiin. Sitä tavataan muun muassa Pyreneiltä, Alpeilta, Balkanin niemimaalta, Skotlannista, Uralilta, Skandeilta Kaukasukselta ja Kalliovuorilta.[3]

Suomen lähialueilla suippohärkylää tavataan pääasiassa Norjan vuoristoseuduilta sekä harvinaisena Ruotsista ja Kuolan niemimaalta.[3] Suomessa laji kasvaa Keski- ja Pohjois-Lapissa sekä muutamalla paikalla Varsinais-Suomessa.[2][4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa suippohärkylä kasvaa suojaisissa tunturikoivikoissa. Laji on kalkinsuosija.[2]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 9.10.2011.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 51.
  3. a b c Den virtuella floran: Taggbräken (myös levinneisyyskartta) Viitattu 6.10.2011. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2008: Suippohärkylän levinneisyys Suomessa[vanhentunut linkki]. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.10.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]