Skunkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skunkki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Haisunäädät Mephitidae
Suku: Haisunäädät Mephitis
Laji: mephitis
Kaksiosainen nimi

Mephitis mephitis
(Schreber, 1776)

Haisunäädän levinneisyys
Haisunäädän levinneisyys
Katso myös

  Skunkki Wikispeciesissä
  Skunkki Commonsissa

Skunkki eli juovaskunkki eli haisunäätä (Mephitis mephitis) on kaikkiruokainen haisunäätien heimoon kuuluva nisäkäslaji. Sitä esiintyy kaikkialla Pohjois-Amerikassa Meksikosta pohjoiseen.

Tuntomerkit ja ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on helposti tunnistettavissa valkoisista juovistaan, jotka kulkevat mustassa vartalossa kummallakin puolella ja yhdistyvät niskassa toisiinsa. Otsassa on kapea valkoinen juova. Haisunäätä on kooltaan suunnilleen kissan kokoinen, painoltaan vähän yli yhdestä kilosta yli kuuteen kiloon, ja pituudeltaan ilman häntää 33–46 cm. Hännän pituus on 18–25 cm. Jalat ovat lyhyet ja anturat pehmeät, jokaisessa tassussa on selvästi erottuen viisi pitkäkyntistä varvasta. Korvat ovat pyöreät ja pienet.

Eliniänodote luonnonvaraisella haisunäädällä on n. kolme vuotta, lemmikkinä se saattaa elää jopa kymmenen vuotta. Luonnonvaraisista haisunäädistä yli 70 % ei kuitenkaan elä edes vuottalähde?.

Nimestään huolimatta haisunäätä ei haise muulloin kuin vaaran uhatessa. Se kykenee ruiskauttamaan anaalihajurauhasillaan pahanhajuista nestettä henkeään uhkaavaa vaaraa kohden. Liikenne on haisunäädän yleinen kuolinsyy, sillä se ei näe nopeasti liikkuvia kohteita eikä hitaana kulkijana kykene väistämään autoja.

Näköaisti on heikko, sen sijaan hajuaisti on erinomainen ja eläin löytää tiensä ruuan luokse pitkänkin matkan päästä. Kuullessaan mahdollisen vaaran lähestyvän se ensin jähmettyy häntä pystyssä arvioimaan tilannetta ja sitten pakenee. Eläimet ja ihmiset osaavat useimmiten jättää luonnonvaraiset haisunäädät rauhaan, mutta uteliaat ja aggressiiviset koirat saattavat joutua haisunäädän ruiskauttamiksi.

Haisunäätä on hidas ja kömpelö hämäräeläin. Aamuisin ja iltaisin se etsii ruuakseen hedelmiä, sieniä, pähkinöitä, marjoja, kukintoja, sekä hyönteisiä, toukkia, etanoita, munia, hiiriä ja haaskoja. Haisunäätä kaivaa etukäpäliensä kynsillä maasta muurahaisentoukkia ja muuta ruokaa. Auringon noustessa se vetäytyy suojapaikkaansa, joka on maakuoppa, rakennuksen tai kiven alus. Villinä elävät haisunäädät hakeutuvat usein asutuksen liepeille ruuanjätteiden ja puutarhojen houkuttamina. Urokset viihtyvät yksin, mutta useat naaraat saattavat jakaa yhteisen suojan.

Haisunäätä nukkuu suurimman osan talvesta. Sen karvattomat tassut ja heikon karvoituksen peittämä vatsapuoli ovat arkoja kylmälle.

Parittelu ja pesue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paritteluaika on helmi-maaliskuussa, ja 3–6 poikasta syntyy toukokuun alkupuolella n. 66 vuorokauden tiineyden jälkeenlähde?. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina, mutta jo musta-valkoraidallisina. Ne seuraavat emoaan koko kesän. Uros saattaa kohdatessaan tappaa omatkin poikasensa.

Haisunäätä ei varsinaisesti ääntele juuri koskaan, paitsi paritteluaikana äänekkäästikin kirkuen ja muristen. Pennut ”sirkuttavat” emolleen. Joskus aikuiset eläimet saattavat tervehtiä toisiaan ystävällisellä ja hiljaisella, tosin kimeästi pärisevällä äänellä. Tyytymättömyyttä eläin ilmaisee tuhauttamalla ilmaa nenästään ja jännitystä rohisevalla hengityksellä.

Haisunäädän edut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisunäätä on hyödyksi jyrsijä- ja hyönteiskantojen harventajana, eikä se yleensä syö viljelyskasveja. Vaikka haisunäätä on villieläin, niitä pidetään joissakin maissa myös lemmikkinä. Lemmikkiskunkkien hajurauhaset on yleensä poistettu, mikä on kielletty Suomen eläinsuojelulainsäädännössä[2]. Skunkkien tuonti Suomeen on kielletty ilman Riistakeskuksen kirjallista lupaa ja Elintarviketurvallisuusviraston myöntämää tuontilupaa [3] Haisunäätien heimoon kuuluva patagonianskunkki (Conepatus humboldtii) on CITES-sopimuksella suojeltu laji[4]. EU-lainsäädännössä patagonianskunkki on liitteen B eläin, jota ei saa tuoda EU-alueelle ilman voimassa olevaa vientilupaa tai jälleenvientitodistusta sekä voimassa olevaa tuontilupaa[5].

  1. Reid, F. & Helgen, K.: Mephitis mephitis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
  2. Eläinsuojelulaki finlex.fi. Arkistoitu 14.10.2017. Viitattu 13.8.2013.
  3. Muiden nisäkkäiden tuonti EU-maista evira.fi. Arkistoitu 3.9.2013. Viitattu 13.8.2013.
  4. CITES appendices cites.org. Viitattu 13.8.2013. (englanniksi)
  5. CITES-lajiliitteet EU:ssa ymparisto.fi. Viitattu 13.8.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.