Siperianvehnä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siperianvehniö
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Suomessa: Vaarantunut

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Tribus: Triticeae[2]
Suku: Vehniöt Elymus
Laji: fibrosus
Kaksiosainen nimi

Elymus fibrosus
(Schrenk) Tzvelev[3]

Synonyymit
  • Agropyron fibrosum (Schrenk) Candargy
  • Roegneria fibrosa (Schrenk) Nevski
  • Triticum fibrosum Schrenk
  • Triticum fibrosum Turcz.
Katso myös

  Siperianvehnä Wikispeciesissä

Siperianvehnä[4] eli siperianvehniö[5] (Elymus fibrosus) on monivuotinen heinäkasvien heimoon kuuluva tuulipölytteinen kasvi. Suomessa sitä tavataan harvinaisena maan pohjoisosissa ja se on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[6]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätästävä ja lyhytrönsyinen siperianvehnä kasvaa 40–70 cm korkeaksi. Korsi ja ylemmät tupet ovat kaljuja. Lehtilapa on 3–8 mm leveä, litteä ja kalju. Kukinto on 6–15 cn pitkä kerrannaistähkä, joka on nuokkuva ja väriltään sinipunerva. Tähkylät ovat 10–15 mm pitkiä ja kaleet soikeita ja suippokärkisiä. Ulkohelve on lähes kalju, vihneetön ja lyhytotainen. Siperianvehnä kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[7][8]

Siperianvehnää tavataan Itä-Euroopassa muun muassa Venäjällä. Laji on vaeltaja, jonka siemenet kulkeutuvat helposti uusille kasvupaikoille.[9] Suomessa siperianvehnää tavataan siellä täällä Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosista Lappiin aina Utsjoelle saakka. Runsaimmillaan laji on Suomessa Kemijoen varrella.[10]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianvehnä kasvaa hiekkaisilla jokitörmillä, rantaniityillä ja -pensaikoissa. Joskus sitä tavataan myös tien- ja radanvarsilla.[7]

  • Ulvinen, Tauno: Tataarikohokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 246.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  1. Korpelainen, H., Asdal, Å. & Smekalova, T.: Elymus fibrosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  3. Elymus fibrosus (Schrenk) Tzvelev Plants of the World Online. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  4. Elymus fibrosus (Schrenk) Tzvelev Finto, Kassu. Viitattu 29.3.2021.
  5. Suomen Lajitietokeskus: Siperianvehniö – Elymus fibrosus Laji.fi. Viitattu 29.3.2021.
  6. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 13.9.2010.
  7. a b Retkeilykasvio 1998, s. 599.
  8. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 854.
  9. Ulvinen 1997, s. 246.
  10. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Siperianvehnän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.9.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]