Sakariini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sakariini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 3-okso-2,3-dihydrobentso(d)isotiatsoli-1,1-dioksidi
CAS-numero 81-07-2
PubChem CID 5143
SMILES C1=CC=C2C(=C1)C(=O)NS2(=O)=O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C7H5NO3S
Moolimassa 183,1845 g/mol g/mol
Sulamispiste 226–230 °C
Tiheys 0,828 g/cm3
Liukoisuus veteen 4 g/l (25 °C)

Sakariini on vanhin keinotekoinen makeutusaine. Sen kehittivät Ira Remsen ja Constantin Fahlberg vuonna 1879 Johns Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa tutkittuaan kivihiilitervan johdannaisia. Löytö oli sattumaa, sillä Fahlberg huomasi makeuden vasta siirryttyään kiireessä aterioimaan laboratoriotyöskentelynsä päätteeksi, unohtaen pestä kätensä.[1]

Kemialliselta rakenteeltaan sakariini on aromaattinen kaksoisrengas, joka sisältää rikkiä ja typpeä. Makeudeltaan sakariini on noin 300–500-kertainen sakkaroosiin nähden. Sakariini ei sinänsä ole erityisen vesiliukoinen, ja siksi sitä käytetään lähinnä natriumsuolana eli natriumsakariinina.

Natriumsakariinia

Sakariinia käytetään makeutusaineena urheilijoille tarkoitetuissa proteiinivalmisteissa.

Nimi sakariini juontuu kreikan kielen sokeria tarkoittavasta sanasta σακχαρον (sakharon).

Sakariinista käytetään myös nimiä sakkariini, bentsosulfimidi, 3-okso-2,3-dihydrobentso(d)isotiatsoli-1,1-dioksidi ja 1,2-bentsoisotiatsoli-3(2H)-oni-1,1-diaksidi. Sen kemiallinen kaava on C7H5NO3S, moolimassa 183,1845 g/mol, sulamispiste 226–230 °C ja CAS-numero 81-07-2.

Sakariinin E-koodi on E954. Samalla E-koodilla ovat myös sakariinin suolat natriumsakariini, kaliumsakariini ja kalsiumsakariini. Näiden aineiden päivittäinen enimmäismäärärajoitus eli ADI-arvo on 5 mg/kg/vrk.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.