Ristiniemen linnake
Viipurinlahden suulla Säkkijärvellä sijainnut Ristiniemen linnake oli yksi Suomen rannikkotykistön linnakkeista talvisodassa.
Linnake[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnakkeeseen kuului järeä rannikkotykistöpatteri kahdella 305/52 O -tykillä, raskas ilmatorjuntapatteri neljällä 76 ItK -tykillä, tulenjohtotorni, vajaan komppanian vahvuinen suoja-osasto, sekä linnakkeen viesti-, merivalvonta- ja huolto-osat. Linnakkeen rakentamisen periaatepäätös tehtiin 1931, itse rakentaminen aloitettiin keväällä 1936, ja patteri saatiin valmiiksi vuoden 1939 lopussa. Linnakkeen tykit tuotiin Örön linnakkeesta, missä tykkejä oli ollut aikaisemmin neljä.
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Viipurinlahden taistelu (1940)
Sodan alusta alkaen linnaketta vastaan hyökättiin ilmasta lähes päivittäin. Mannerheim-linjan murruttua Summassa helmikuun 11. päivä suomalaiset perääntyivät myös etelämpänä Koiviston lohkolta, ja näin myös Viipurinlahti ja Ristiniemi muuttuivat sotatoimialueeksi. Tämän jälkeen Ristiniemi joutui tiedustelupartioiden ja kerran myös joukkueen vahvuisen osaston kohteeksi. Kaikki tiedusteluosastot tuhottiin jäälle rannan läheisyyteen.
Järeä patteristo aloitti tulitoimintansa 20. helmikuuta Koiviston kauppalan satamaa vastaan. Samana päivänä 2. tykki Kiviharju halkesi ammunnassa käyttökelvottomaksi. Järeä patteri jatkoi tästä eteenpäin toimintaansa vain 1. tykillään Kalliolla.
29. helmikuuta — 2. maaliskuuta välisenä aikana Ristiniemi tuki Tuppuran linnaketta. Tuppuran linnake menetettiin 2. maaliskuuta, ja sen miehistö murtautui saartorenkaan läpi Viipurinlahden yli.
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnakkeelle kulkee huonokuntoinen hiekkatie, joka on kuitenkin ajokuntoinen. 1. tykki Kallio löytyy aivan tien vierestä metsän peitosta, ja 2. tykki Kiviharju löytyy noin puoli kilometriä tiestä 1. tykistä pohjoiseen. Tulenjohtotorni on kilometrin 1. tykistä etelään. Tulejohtotorni on räjäytetty, mutta vain yläosan seinät ovat pudonneet ja tornin alaosa, noin viisi metriä korkea, on edelleen pystyssä. Alueen kivillä vahvistetut juoksuhaudat ovat edelleen hyvässä kunnossa. 1. tykin bunkkeri on pääosin pystyssä, vaikka se yritettiin räjäyttää. Toinen ammusvarasto on täynnä betonilohkareita, jotka ovat pudonneet katosta, mutta toinen on lähes ehjä.
Niemen kärjessä on Neuvostoliiton aikana käytössä ollut merivalvonta-asema, joka ei ole enää käytössä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Pohjanvirta. Suomen rannikkotykistön historia. Rannikkotykistön Perinneyhdistys ry 2014. 9 sivua. Saatavilla: PDF (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rannikonpuolustaja 1/1990, s. 5–7. Saatavilla: PDF
- Yrjö Pohjanvirta. Järeä rannikkotykistömme. 24 sivua. Saatavilla: PDF