Rantaorvokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rantaorvokki
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Rosidit Rosids
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Alaheimo: Violoideae[1]
Suku: Orvokit Viola
Laji: stagnina
Kaksiosainen nimi

Viola stagnina
Kit. ex Schult.[2]

Synonyymit
  • Viola billotiana F.W.Schultz ex Nyman
  • Viola billotii F.W.Schultz
  • Viola flexuosa Moretti ex Schult.
  • Viola montana Planellas
  • Viola recta Garcke
  • Viola persicifolia Schreb.
Katso myös

  Rantaorvokki Wikispeciesissä
  Rantaorvokki Commonsissa

Rantaorvokki (Viola stagnina) on vaaleakukkainen orvokki.[3] Se on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[4]

Rantaorvokki on toinen Akaan nimikkokasveista.[5]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaorvokki kasvaa 7–25 senttimetriä korkeaksi. Haarovasta juurakosta kohoava varsi on pysty ja harvahaarainen. Nyhälaitaiset lehtilavat ovat kapean herttamaisia tai kapeanpuikeita ja noin 2,5 kertaa leveytensä pituisia. Lehtilavan tyvi on tylppä ja epämukainen, nyhähampaat ovat ulkonevia. Lehtiruodin yläosa on kapeasti siipipalteinen. Lehden korvakkeet ovat noin 1 cm:n pituisia, kapeanpuikeita, lähes ehythampaisia tai harvaan ripsihampaisia sekä lehtiruodin pituisia tai sitä lyhyempiä. Kukka on yleensä valkoinen tai joskus vaaleansininen. Ylemmät terälehdet ovat pyöreäkärkisiä ja vähän leveyttään pitempiä. Kukan pussimainen kannus on vihertävä, käyrä ja suippokärkinen. Rantaorvokki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[6]

Rantaorvokin voi sekoittaa aho-orvokin (V. canina) valkokukkaisiin muotoihin, mutta muuten laji erottuu muista Suomessa tavattavista orvokkilajeista kukkansa perusteella.[7]

Rantaorvokkia kasvaa Ranskan Alpeilta itään Keski-Venäjälle saakka. Muualla Keski- ja Pohjois-Euroopan eteläosissa lajia tavataan paikoitellen harvinaisena. Suomen lähialueilla rantaorvokkia tavataan Keski- ja Etelä-Ruotsista, Virosta ja Venäjän Karjalasta.[8] Suomessa rantaorvokkia tavataan harvinaisena maan eteläosista. Yleisin se on Kokemäenjoen vesistöalueella ja Ahvenanmaalla. Pohjoisimmat esiintymispaikat ovat Pohjois-Karjalassa. Laji on kadonnut useilta kasvupaikoiltaan Suomessa ja Pohjois-Euroopassa.[7]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaorvokki viihtyy jokien ja järvien tulvavyöhykkeiden soraikoilla, tulva- ja merenrantaniityillä, kalliopainannelampareissa ja laidunrannoilla. Lajin kasvupaikoille on tyypillistä kevättulvien aiheuttama kasvupaikkojen avoimuus ja vähäinen kilpailu. Suomessa lajin kasvupaikkoja uhkaavat ennen kaikkea vesistöjen säännöstely, mutta myös rantarakentaminen ja laidunnuksen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[7]

  • Ranta, Pertti: Rantaorvokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 269.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Stevens, P. F.: Violaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.4.2021.
  2. Viola stagnina Kit. ex Schult. Plants of the World online. Viitattu 1.4.2021.
  3. Rantaorvokki – Viola stagnina Laji.fi. Viitattu 1.4.2021.
  4. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut kasvilajit Viitattu 3.3.2011.
  5. Akaan kaupungin nimikkolajit (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 3.3.2011.
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 160.
  7. a b c Ranta 1997, s. 269.
  8. Den virtuella floran: Strandviol (ruotsiksi) Viitattu 3.3.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]