Raasakkakoski
Raasakkakoski on yksi Iijoen koskista. Se sijaitsee Iijoen alajuoksulla Iin kunnassa noin 15 kilometriä Perämerestä itään. Nykyisin koski on valjastettu, ja alkuperäisen kosken pohjoispuolelle on rakennettu vuosina 1968–1970 Raasakan voimalaitos. Rakentaja on Pohjolan Voima Oy.[1] Vedet on ohjattu patoaltaaseen, ja vesi alkuperäiseen jokeen säännöstellään padon kautta, mikä merkitsee sitä, että koski ei enää virtaa vapaana ja veden määrä on koskessa vähentynyt. Kosken pohjois- ja etelärannalla on kallio. Eteläistä kalliota paikalliset asukkaat kutsuvat nimellä Vipukallio ja pohjoista nimellä Kukkokallio.[2]
Iijokea on käytetty monenlaiseen kuljetukseen. Tervaa on kuljetettu 1600-luvulta alkaen. Aluksi kuljetukseen käytettiin veneitä, mutta 1700-luvun lopulta lähtien lautat yleistyivät ja tervalastien koko kasvoi. Myös sahojen tarvitsemat tukit sekä yläjuoksulla toimineiden sahojen valmiit tuotteet kuljetettiin Iijokisuulle 1800-luvun loppuun saakka pelkästään lautoilla. Tukkeja alettiin uittaa irrallaan 1890-luvulta lähtien, ja Iijoen viimeinen sahalautta laskettiin vuonna 1900. Vuonna 1962 järjestettiin näytösluonteinen esitys, jossa tukkilautta laskettiin Pajarinkoskelta Iin Haminaan. Yleisölle oli järjestetty mahdollisuus seurata lautan laskua Raasakkakosken Kukkokalliolta. Yleisön joukossa oli suuri määrä Suomalais-Amerikkalaisen yhdistyksen jäseniä samoin kuin Yhdysvaltain Helsingissä olevan suurlähetystön henkilökuntaa. Myös suurlähettiläs puolisoineen oli paikalla.[3]
Iijoen uitto antoi lisäansioita seudun asukkaille ja vilkastutti 1900-luvulla elämää kosken ympärillä. Uitto päättyi vuonna 1988, mutta uittoperinteitä ei ole unohdettu. Koskessa järjestetään kesäisin, tavallisesti heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, tukkilaiskisoja. Silloin voimalaitospadot avataan ja vesi juoksutetaan koskeen. Kisojen järjestäjinä toimivat Iin kunta ja Ii-instituutti, liikelaitokset ja Iin Urheilijat ry.[4] Kisoja on järjestetty 1950-luvulta alkaen.[5] Niiden järjestämisessä oli pitkä tauko voimalaitoksen rakentamisen jälkeen, mutta 2000-luvulla ne aloitettiin jälleen.[6] Vuonna 2018 pidettiin suomenmestaruuskilpailut.[7]
Kalastus on ollut tärkeä elinkeino Raasakkakoskella, niin kuin koko Iijoella.[8] Ennen voimalaitoksen rakentamista koskesta saatiin runsaasti siikaa ja lohta, joita pyydettiin lipolla. Haukien ja nahkisten pyytämiseen käytettiin katiskoja ja pajusta tehtyjä mertoja. Vuonna 2018 Raasakkakosken vanhaan uomaan on avattu Uiskarin kalatien portti, ja kalatietä kehitetään valtion rahoituksen avulla. Veden laatua tarkkaillaan, ja juoksutuksia on lisätty, mikä on edellytys kalan nousemiselle ohi voimalaitoksen.[9] Luonnonuomaan on myös istutettu lohia. Luonnonvarakeskus tutkii jokea ja on löytänyt vanhasta jokiuomasta luonnonvaraisia lohenpoikasia, mikä todistaa lohen lisääntyvän luontaisesti Iijoessa.[10]
Noin kilometrin päässä koskesta kaakkoon sijaitsee Kiviharju, jossa on tehty arkeologisia kaivauksia ja löydetty rautakautisia asuinpaikkajäännöksiä[11], mistä voi päätellä, että aluetta on asutettu jo esihistoriallisina aikoina sitä mukaa kuin maankohoamista on tapahtunut jääkauden jälkeen. Nykyisin kosken molemmin puolin on asutusta, mutta nuoret lähtevät usein taajamiin etsimään parempaa toimeentuloa. Kesäisin osa heistä palaa mökeilleen kosken rannalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Raasakan voimalaitos pohjolanvoima.fi.
- ↑ Iin seudun vanhat valokuvat ja muistot, Facebook facebook.com. Viitattu 1.5.2021.
- ↑ Jarmo Alasiurua: Tukkilautan lasku Iijoella vuonna 1962 1.8.2021. Jakkukylän kyläyhdistys ry. Viitattu 27.12.2022.
- ↑ Kuningasjätkä – Iin tukkilaiskilpailut kuningasjatka.fi. Arkistoitu 13.3.2018.
- ↑ Finlandia-katsaus, Tukkilaiskisat 1961 Iissä elonet.fi.
- ↑ Tukkijätkä kuohujen sylissä, Kaleva 7.7.2013 kaleva.fi.
- ↑ Tukkilaiset.com tukkilaiset.com.
- ↑ Iin historiaa ii.fi.
- ↑ Uiskarin kalatie, Kaleva 5.6.2018 kaleva.fi.
- ↑ Lohet lisääntyvät luontaisesti Iijoessa. Ilta-Sanomat 2.10.2018 is.fi.
- ↑ Ii,Raasakka,Kiviharju,koekaivaus uuni 1998 Museovirasto. Viitattu 21.12.2023.