Punakatko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punakatko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Piikkikatkot Torilis
Laji: japonica
Kaksiosainen nimi

Torilis japonica
(Houtt.) DC.

Katso myös

  Punakatko Wikispeciesissä
  Punakatko Commonsissa

Punakatko (Torilis japonica, myös T. anthriscus) on Euraasiassa kasvava valko- tai punertavakukkainen sarjakukkaiskasvi. Suomessa punakatkoa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu laji.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punakatkon kukinto.
Punakatkon kaarevapiikkisiä hedelmiä.
Punakatkon lehti.

Yksivuotinen tai harvoin kaksivuotisen punakatkon koko vaihtelee 5–90 cm:n välillä. Varsi on karvainen. Lehtilapa on kolmiomainen ja 1–3 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat liuskaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia. Teriö on valkoinen tai punertava ja vastakohtainen. Punakatko kukkii Suomessa heinä–elokuussa. Hedelmät ovat 3–4 mm pitkiä, pallomaisia ja kaarevapiikkisiä.[2]

Punakatko muistuttaa jossain määrin koiranputkea (Anthriscus sylvestris).[3]

Punakatkoa kasvaa lähes koko Euroopassa eteläistä Italiaa, Kreikkaa, Skandinavian keski- ja pohjoisosia sekä Manner-Suomea lukuun ottamatta. Laji puuttuu myös Pohjois-Venäjältä. Lajin toinen levinneisyyskeskittymä löytyy Japanista. Paikoitellen sitä kasvaa myös Itä- ja Keski-Aasiassa. Yhdysvaltain keskiosiin laji on levinnyt ihmisen mukana.[4] Suomessa punakatkoa kasvaa vakituisena lajina ainoastaan Ahvenanmaalla. Satunnaisena tulokkaana lajia on tavattu muutamin paikoin Manner-Suomesta.[5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakatko on kuivien kasvupaikkojen laji. Sitä tavataan esimerkiksi kivikkoisilla rinneniityillä, kyläkedoilla ja tienvarsilla. Itämeren saarilla lajia tavataan tyypillisesti kivikkoisilla merenrannoilla. Punakatko on Suomessa harvinaistunut.[2][3]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
  1. Ålands flora 2010, s. 289.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 325.
  3. a b Ranta 1998, s. 260.
  4. Den virtuella floran: Rödkörvel (ruotsiksi) Viitattu 22.2.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Punakatkon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.2.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]