Pirullinen kosto
Pirullinen kosto | |
---|---|
The Evil That Men Do | |
Ohjaaja | J. Lee Thompson |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja | Pancho Kohner |
Säveltäjä | Ken Thorne |
Kuvaaja | Xavier Cruz Ruvalcaba |
Leikkaaja | Peter Lee-Thompson |
Pääosat | Charles Bronson |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
Levittäjä |
TriStar Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 1984 |
Kesto | 90 min |
Alkuperäiskieli | Englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Pirullinen kosto (The Evil That Men Do) on vuonna 1984 ensi-iltansa saanut toiminta- ja jännityselokuva, jonka ohjasi J. Lee Thompson ja pääosaa esittää Charles Bronson.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tohtori Clement Molloch on sadistinen kiduttaja, joka tunteettomasti muun muassa sulloo irtopäitä uhriensa vatsaan sekä pakottaa heidät syömään omaa ulostettaan. Molloch saa hupinsa näistä järjettömistä karmeuksistaan. Yksi Mollochin uhreista on eräs reportteri, jonka Molloch kiduttaa armotta hengiltä.
Entinen palkkamurhaaja Holland (Charles Bronson) viettää eläkepäiviä saarellansa, kunnes Hector Lomelin saapuu paikalle ja kertoo ystävänsä kuolemasta. Hector pyytää Hollandilta hoitaa Molloch, mutta hän kieltäytyy ottamasta työtään. Myöhemmin hän muuttaa mielensä ja lähtee Meksikon rajalle etsimään Mollochia. Hän saa myös mukaansa reportterin vaimon Rhianan.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Charles Bronson | … | Holland |
Theresa Saldana | … | Rhiana, Hidalgon vaimo |
Joseph Maher | … | Clement Molloch |
José Ferrer | … | Hector Lomelin |
René Enríquez | … | Max Ortiz |
John Glover | … | lähettiläs Paul Briggs |
Raymond St. Jacques | … | Randolph Whitley |
Antoinette Bower | … | Claire |
Enrique Lucero | … | Aristos |
Jorge Luke | … | Cillero |
Mischa Hausserman | … | Karl Houseen |
Roger Cudney | … | Cannell |
Constanza Hool | … | Isabel |
Joe Seneca | … | Santiago |
Jorge Zepeda | … | uhri |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Roope Lehtinen pitää Pirullista kostoa tavanomaisena Bronson-elokuvana, jossa tähti ei ole enää parhaassa vedossa. Hän antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.