Pelin säännöt
| Pelin säännöt | |
|---|---|
| La Règle du jeu | |
 |
|
| Ohjaaja | Jean Renoir |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Claude Renoir |
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja | Marguerite Houllé-Renoir |
| Tuotantosuunnittelija | Eugène Lourié |
| Pukusuunnittelija | Coco Chanel |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Nouvelles Editions de Films |
| Levittäjä |
Gaumont Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 110 min. |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pelin säännöt (La Règle du jeu) on Jean Renoirin ohjaama ranskalainen klassikkoelokuva vuodelta 1939. Sitä pidetään myös yhtenä maailman parhaimmista elokuvista.[1] Sight & Sound -lehden kaikkien aikojen 10 parhaimman elokuvan listalla se on ollut mukana alusta alkaen (1952) ja monet kerrat se oli 2. sijalla heti Citizen Kanen jälkeen. Vuoden 2002 listalla Vertigo tiputti sen 3. sijalle.[2] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen viidenneksi parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi.[3]
Pelin säännöt kuvaa ranskalaisen yläluokan dekadenttia elämää juuri ennen toista maailmansotaa.[1]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nora Gregor | … | Christine de la Chesnaye |
| Paulette Dubost | … | Lisette |
| Marcel Dalio | … | Robert de la Chesnaye |
| Roland Toutain | … | André Jurieux |
| Jean Renoir | … | Octave |
| Mila Parély | … | Geneviève de Marras |
| Anne Mayen | … | Jackie |
| Julien Carette | … | Marceau |
| Gaston Modot | … | Edouard Schumacher |
| Pierre Magnier | … | kenraali |
| Pierre Nay | … | Monsieur de St. Aubin |
| Francœur | … | Monsieur La Bruyère |
| Odette Talazac | … | Madame de la Plante |
| Claire Gérard | … | Madame de la Bruyère |
| Lise Elina | … | radiotoimittaja |
| Eddy Debray | … | Corneille |
| Léon Larive | … | kokki |
| Henri Cartier-Bresson | … | englantilainen palvelija |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelin säännöt ei ensi-iltanaan saanut hyvää vastaanottoa. Yleisö oli suorastaan vihamielinen ja levittäjä leikkasi elokuvan alkuperäisestä 113 minuutista 80 minuuttiin. Saksalaisten miehityksen aikana se kiellettiin epämoraalisena ja sen alkuperäiset negatiivit tuhottiin. Renoirin onnistui restauroida elokuva alkuperäiseen pituuteensa (yhtä lyhyttä kohtausta lukuun ottamatta) vasta 1950-luvulla. Sen uusintaensi-ilta Venetsian elokuvajuhlilla 1959 oli suuri menestys.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Bozzola, Lucia: The Rules of the Game AllMovie. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Critics' Top Ten Poll British Film Institute. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)