Paikallistie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paikallistie 17073 Jalasjärven Ala-Koskuella.
Paikallistie 18724 Utajärven Juorkunan Olvasjärvelle.
Paikallistie 18884 Kuusamon Rukalla.

Paikallistie (ruots. bygdeväg) on aiemmin käytössä ollut nimitys niille nykyisille Suomen tieverkon yhdysteille, jotka palvelevat paikallista liikennettä ylemmäntasoisten yhdysteiden ohella. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut uusi maantielaki ei enää tunne paikallistien käsitettä, vaan paikallistiet ovat nykyisin yhdysteiksi luokiteltuja maanteitä. Tienumerointijärjestelmässä entisille paikallisteille on varattu numerot 11000–19999. Numerointi on hallinnollinen, eikä näiden teiden numeroita merkitä maastoon.[1]

Entisten paikallisteiden laajempi liikenteellinen merkitys on yleensä melko pieni, mutta maaseudun ja haja-asutusalueiden asukkaille, kesämökkiläisille sekä puutavarakuljetuksille merkitys voi olla hyvinkin suuri. Monet teistä ovat vanhoja kulkureittejä asutustaajamien eri kylien välillä. Varsinaisten paikallisteiden lisäksi on olemassa maanteitä ja paikallisteitä muistuttavia talviteitä ja polkumaisia teitä, joita käytetään esimerkiksi puutavarakuljetuksiin.[2]

Entisaikaan paikallisteiden tarkoituksena oli olla ensisijaisesti kuntien sisäisen liikennöinnin tarpeita varten.[3]

Paikallisteiden numerointi tiepiireittäin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Tiepiiri Numerot
01 Uusimaa 11000–11999
02 Turku 12000–13499
04 Häme 13500–14499
03 Kaakkois-Suomi 14500–15499
08 Savo-Karjala 15500–16499
09 Keski-Suomi 16500–16999
10 Vaasa 17000–18199
12 Oulu 18200–19499
14 Lappi 19500–19999

Esimerkkejä paikallisteistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]