Olympus OM-2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olympus OM-2
Olympus OM-2 ja kiinteäpolttovälinen objektiivi Zuiko 50mm f1.8.
Olympus OM-2 ja kiinteäpolttovälinen objektiivi Zuiko 50mm f1.8.
Tyyppi valokuvakamera
Kenno CdS ja piikenno
Filmi kinofilmi
Objektiivi vaihdettava, Olympus OM -bajonetti
Suljin vaakasuoraan liikkuva verho
Suljinajat 1/1000 – 60
Valotuksen mittaus objektiivin läpimittaus
Valotustavat automatiikka (aukko käsin)
Tarkennustavat käsin
Sarjakuvaus moottoriperä (lisävaruste)
Etsin vaihdettava prisma
ISO-arvot 25 – 1600 (käsin asetettava)
Salama salamakenkään kiinnitettävä
Paino 520

Olympus OM-2 on vuonna 1975 myyntiin tullut japanilaisen Olympuksen kinofilmikoon järjestelmäkamera. Olympus OM -järjestelmään kuuluvan kameran erikoisuutena on suora valonmittaus objektiivin läpi ja salama-automatiikan ohjaaminen samalla periaatteella. Kamera pystyy ohjaamaan salamavalon välähdyksen pituutta 1/20 000 sekunnin aikana.[1]

Valon mittaus linssin läpi peilin noustua yläasentoon.

OM-2:n sisarmalli Olympus OM-1 julkaistiin jo aikaisemmin, vuonna 1973. Kameran suunnittelussa pyrittiin keveyempään ja pienikokoisempaan kameraan kuin kilpailevat kamerat olivat. Rungon koko on 136*83*50 millimetriä. Pyrittiin myös vaimeampaan laukaisinääneen. OM-2 on ulkonäöltään ja mitoiltaan lähes samanlainen kuin OM-1, mutta siinä on käsisäätöjen rinnalla valotusautomatiikka. Automaattia käytettäessä valon mittaus tapahtuu objektiivin läpi peilikammion alaosassa olevilla kahdella piikennolla (TTL-automatiikka, Through-the-lens). Salamavalolaitteen ohjaamiseen oli kameran salamakengässä ylimääräinen nasta ja sen vastakappale salamassa. Nämä ominaisuudet olivat ainutlaatuisia kameran julkistusaikana. Tavallisempaa 1970-luvun automaattikameroissa oli toteuttaa valon mittaus niin, että laukaisinta painettaessa mitattiin valoarvo, joka siirtyi muistiyksikköön, josta tieto siirrettiin ohjaamaan valotusta. OM-2 ei tarvitse tällaista muistiyksikköä.[1] Valotusautomatiikka toimii himmenninaukon esivalinnalla siten, että käyttäjä asettaa aukon ja näkee etsimessä olevasta mittarista, mitä valotusaikaa kamera aikoo käyttää.

Etsimessä oleva mittari eri toimintatiloissa.

Olympus OM-2N

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 tuli myyntiin kameran kehittyneempi versio Olympus OM-2N. Siinä pisin mahdollinen valotusaika oli venytetty 120 sekuntiin. Elektroninen toteutus oli tehty jonkin verran kehittyneemmin, mutta digitaalitekniikkaan ei vielä päästy.[2] Myöhemmin tuli myyntiin vielä malli OM-2SP (Spot/Program, nimellä OM-2S Yhdysvalloissa). SP-malli toimii suljinajan esivalinnalla, aukon esivalinnalla ja niiden yhdistelmällä.

  1. a b Kameramaailman David on Olympus OM-2. Tekniikan Maailma, 1976, nro 9, s. 82–86.
  2. Antti Mattila: Yksi kehityksen suunnannäyttäjistä, Olympus OM-2N. Tekniikan Maailma, 1981, nro 9, s. 142–145.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.