Nikoloz Šengelaia
Nikoloz Šengelaia (georg. ნიკოლოზ შენგელაია, ven. Никола́й Миха́йлович Шенгела́я, Nikolai Mihailovitš Šengelaja; 19. elokuuta 1903 Zugdidin kihlakunnan Obudžin kylä – 4. tammikuuta 1943 Tbilisi) oli georgialaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Nikoloz Šengelaia opiskeli Tbilisin yliopistossa[1] ja esiintyi runoilijana georgialaisessa Lef-ryhmässä, jolla oli läheiset suhteet Vladimir Majakovskiin. Hän toimi ohjaajan assistenttina Kote Mardžanišvilin elokuvassa Nakanune grozy eli Burevestnik (’Ennen myrskyä’, 1925) ja Juri Željabužskin elokuvassa Dina Dza-Dzu (1926) sekä laati käsikirjoituksen Mardžanišvilin satiiriseen komediaan Samanišvilis dedinatsvali (’Samanišvilin äitipuoli’, 1927), joka perustuu 1800-luvun georgialaisen klassikon Davit Kldiashvilin kertomukseen. Šengelaian ensimmäinen ohjaustyö oli Lev Pušin kanssa kuvattu Giuli (1927), joka kertoo muslimitytön ja kristityn käsityöläisen rakkaustarinan.[2] Hän toimi käsikirjoittajana myös Ivan Perestianin elokuvassa Gaplangva/V trjasine (’Suolla’, 1928).[3]
Šengelaian vuonna 1928 ohjaama Elisso – Kaukasian ruusu (Eliso) on 1920-luvun parhaita neuvostoelokuvia ja myös georgialaisen elokuvataiteen merkkipaalu[1]. Sen aiheena on tšetšeenien karkottaminen 1860-luvulla sekä georgialaispojan ja tšetšeenitytön rakkaustarina[4]. Vuonna 1933 valmistui[1] Azerbaidžanissa kuvattu[5] Dvadtsat šest komissarov (’Kaksikymmentäkuusi komissaaria’), jonka aiheena on Bakun kommuuni vuonna 1918. Propagandistista elokuvaa pidettiin aikanaan neuvostoelokuvan huomattavana saavutuksena.[1] Vuosina 1933–1934 Šengelaia työskenteli Mihail Šolohovin Aron raivaajien parissa. Romaaniin perustunut elokuvahanke kiellettiin, minkä ohjaaja koki suurena henkilökohtaisena tragediana.[6] Narindžis veli (’Kultainen laakso’, 1937) kertoo Neuvostoliiton maatalouden kollektivisoinnista[1]. Vuonna 1939 Šengelaia ohjasi epäonnistuneen isänmaallisaiheisen elokuvan Samšoblo (’Synnyinmaa’)[6] ja vuonna 1941 serbialaisista partisaaneista kertovan lyhytelokuvan Šav mtebši (’Mustilla vuorilla’). Sota-aiheisen Is kidev dabrundeba (’Hän palaa vielä’, 1943) viimeisteli Diomide Antadze.[7]
Ohjaajalle myönnettiin Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi vuonna 1935. Vuonna 1941 hän sai Stalin-palkinnon. Hänet on palkittu myös työn punaisen lipun kunniamerkillä.[8]
Šengelaia oli naimisissa georgialaisen mykkäelokuvan tähden Nato Vatšnadzen kanssa[9]. Hänen poikansa Giorgi ja Eldar ovat molemmat merkittäviä elokuvaohjaajia[3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 498. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ Istorija sovetskogo kino, tom 1, s. 633–635. Moskva: Iskusstvo, 1969.
- ↑ a b Peter Rollberg: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema (Google Books) 2008. Scarecrow Press. Viitattu 18.3.2015. (Viite koskee myös edellistä lähdettä edeltävän tekstin tietoja, niitä jotka lisätty tässä muokkauksessa.
- ↑ Istorija sovetskogo kino, tom 1, s. 636–640. Moskva: Iskusstvo, 1969.
- ↑ Istorija sovetskogo kino, tom 1, s. 685. Moskva: Iskusstvo, 1969.
- ↑ a b Istorija sovetskogo kino, tom 2, s. 414–415. Moskva: Iskusstvo, 1973.
- ↑ Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 498–499. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 29, s. 380. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1978.
- ↑ Zorkaja, N.M.: Istorija sovetskogo kino, s. 175. Sankt-Peterburg: Aleteija, 2005. ISBN 5-89329-457-2.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nikoloz Shengelaia Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Nikolai Shengelaja Elonetissä.
| ||||||||||||||||||
