Nakba
Nakba (arab. النَّكْبَة, an-Nakba suom. katastrofi) oli palestiinalaisten etninen puhdistus[1][2] Palestiinan mandaatista vuoden 1948 sodan aikana. Palestiinalaisia väkivaltaisesti pakkosiirrettiin ja he menettivät maitaan ja omaisuuttaan. Heidän yhteiskuntaansa, kulttuuriaan, identiteettejään, poliittisia oikeuksiaan ja kansallisia pyrkimyksiään tuhottiin. Termiä käytetään myös kuvaamaan Israelin jatkuvaa palestiinalaisten vainoa ja pakkosiirtoja. Kokonaisuutena termi kattaa palestiinalaisen yhteiskunnan murtumisen ja palestiinalaispakolaisten ja heidän jälkeläistensä paluuoikeuden pitkään jatkuneen hylkäämisen.[3][4][5]
Nakban aikana noin puolet Palestiinan pääasiassa arabeista koostuvasta väestöstä eli noin 750 000 ihmistä[6] karkotettiin kodeistaan tai pakotettiin pakenemaan. Karkotus tapahtui ensin sionististen puolisotilaallisten joukkojen toimesta erilaisin väkivaltaisin keinoin, kuten pommi-iskuin ja joukkomurhin. Israelin valtion perustamisen jälkeen Israelin puolustusvoimat vastasi karkotuksesta. Palestiinalaisiin arabeihin kohdistui monia verilöylyjä ja 500 arabienemmistöistä kylää ja kaupunkia tyhjennettiin asukkaistaan.[7]
Kylät, jotka eivät tuhoutuneet kokonaan uudelleenasutettiin juutalaisten toimesta ja niille annettiin hepreankieliset nimet. Sodan päättyessä 78 prosenttia entisen Palestiinan mandaattialueen maa-alasta oli Israelin hallinnassa ja ainakin 15 000 palestiinalaista arabia oli tapettu.[8][9]
Palestiinan kansallinen narratiivi kuvaa nakban kollektiivisena traumana, joka määrittää palestiinalaisten kansallista identiteettiä ja poliittisia pyrkimyksiä. Israelin kansallinen narratiivi kuvaa samat tapahtumat osana Israelin itsenäisyyssotaa, joka johti itsenäisen Israelin valtion syntyyn.[10][11] Palestiinalaiset muistavat nakbaa ja vuoden 1948 sodan tapahtumia 15. toukokuuta, Israelin itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä.[12][13] Vuonna 1967 kuuden päivän sotaa seurasi toinen palestiinalaisten joukkopako, jolloin 280 000 - 300 000 palestiinalaista jätti Israelin sodassa valtaamat alueet. Tämä maanpako tunnetaan nimellä naksa (kirjaimellisesti “takaisku”), ja sen muistopäivää vietetään 5. kesäkuuta.[14]
Nakba on vaikuttanut suuresti palestiinalaiseen kulttuuriin. Se on perustavanlaatuinen symboli nykyiselle palestiinalaiselle kansallisidentiteetille yhdessä poliittisen poliittisen piirroshahmon Handalan, palestiinalaisen Keffiyeh-huivin ja vuoden 1948 paluuoikeutta symboloivien avainten kanssa.[15] Monet palestiinalaiset kirjat, laulut ja runot käsittelevät Nakbaa.[16] Nakban kiistäminen on yhä hallitseva näkökulma huolimatta enenevästä tutkimuksesta, jota ovat tehneet myös israelilaiset ns. ”uudet historioitsijat”.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Holocaust and the Nakba: a new grammar of trauma and history. New York: Columbia University Press, 2019. ISBN 978-0-231-18296-6, 978-0-231-18297-3.
- ↑ Ilan Pappé: A history of modern Palestine: one land, two peoples. Cambridge ; New York: Cambridge University Press, 2006. ocm70173390. ISBN 978-0-521-86468-8, 978-0-521-68315-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.5.2024).
- ↑ Adel Manna: Nakba and Survival. University of California Press, 2022-08-09. ISBN 978-0-520-38937-3, 978-0-520-38936-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.5.2024). (englanniksi)
- ↑ James L. Gelvin: The Israel-Palestine conflict: one hundred years of war. New York, NY: Cambridge Universiry Press, 2014. ISBN 978-1-139-58382-4, 978-1-107-03718-2, 978-1-107-61354-6.
- ↑ Haifa Rashed, Damien Short, John Docker: Nakba Memoricide: Genocide Studies and the Zionist/Israeli Genocide of Palestine. Holy Land Studies, 2014-05, 13. vsk, nro 1, s. 1–23. doi:10.3366/hls.2014.0076. ISSN 1474-9475. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Yasmeen Abu‐Laban, Abigail B. Bakan: Anti‐Palestinian Racism and Racial Gaslighting. The Political Quarterly, 2022-07, 93. vsk, nro 3, s. 508–516. doi:10.1111/1467-923X.13166. ISSN 0032-3179. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Yasmeen Abu‐Laban, Abigail B. Bakan: Anti‐Palestinian Racism and Racial Gaslighting. The Political Quarterly, 2022-07, 93. vsk, nro 3, s. 508–516. doi:10.1111/1467-923X.13166. ISSN 0032-3179. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Mohammed Haddad: Nakba Day: What happened in Palestine in 1948? Al Jazeera. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Nakba survivors in Gaza mark 75 years of ongoing refugeehood, settler-colonialism and apartheid amid Israel’s renewed military assault on the Strip - occupied Palestinian territory | ReliefWeb reliefweb.int. 15.5.2023. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Moṭi Golani, ʿĀdil Mannāʿ, ʿĀdil Mannāʿ: ”vol. 4”, Two sides of the coin: independence and Nakba 1948: two narratives of the 1948 war and its outcome = Shene tside ha-maṭbeʿa: ʿatsmaʾut ve-Nakbah: shene naraṭiṿim shel milḥemet 1948 ve-shel totsʾoteha. Suomentanut Geremy Forman. Dordrecht: Republik of Letters Publishing, 2011. ISBN 978-90-8979-080-4, 978-90-8979-081-1.
- ↑ Nancy Partner: The Linguistic Turn Along Post-Postmodern Borders: Israeli/Palestinian Narrative Conflict. New Literary History, 2008-09, 39. vsk, nro 4, s. 823–845. doi:10.1353/nlh.0.0065. ISSN 1080-661X. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Serge Schmemann: MIDEAST TURMOIL: THE OVERVIEW; 9 Palestinians Die in Protests Marking Israel's Anniversary The New York Times. 15.5.1998. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Rick Gladstone: An annual day of Palestinian grievance comes amid the upheaval. The New York Times. 15.5.2021. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Zena Al Tahhan: 51 years on: How Israel devoured the rest of Palestine Al Jazeera. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Mohammed Haddad,Konstantinos Antonopoulos,Marium Ali: What do the keffiyeh, watermelon and other Palestinian symbols mean? Al Jazeera. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Nur Masalha: The Palestine Nakba: Decolonising History, Narrating the Subaltern, Reclaiming Memory. Zed Books Ltd., 2012-08-09. ISBN 978-1-84813-973-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.5.2024). (englanniksi)
- ↑ Neil Caplan: The "New Historians". Journal of Palestine Studies, 1995, 24. vsk, nro 4, s. 96–103. doi:10.2307/2537762. ISSN 0377-919X. Artikkelin verkkoversio.
|
