Monacon Grand Prix 2013

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix 2013
6. osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2013.
Päivämäärä 26. toukokuuta 2013
Sijainti Circuit de Monaco, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,340 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,520 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Saksa Nico Rosberg
(Mercedes)
Paaluaika 1.13,876
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Nico Rosberg
(Mercedes)
Toinen Saksa Sebastian Vettel
(Red Bull)
Kolmas Australia Mark Webber
(Red Bull)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Sebastian Vettel
(Red Bull)
Kierrosaika 1.16,577 (kierroksella 77)
Kilpailun voittaja Nico Rosberg.

Monacon Grand Prix 2013 (virallisesti Formula 1 Grand Prix de Monaco 2013) oli Formula 1 -kauden 2013 kuudes osakilpailu, joka ajettiin 26. toukokuuta Monacon katuradalla Monacossa.

Kilpailun voitti Nico Rosberg, jonka isä Keke Rosberg voitti kilpailun myös vuonna 1983.[1] Kilpailu keskeytettiin hetkellisesti kierroksella 44 Pastor Maldonadon, Max Chiltonin ja Jules Bianchin rajun kolarin vuoksi.[2][3] Nico Rosbergin voitto oli hänen uransa toinen.

Viikonlopun aikataulu ja sää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivä Aikataulu Sessio Sää Ilma Rata Kosteus
Paik. Suomi
23. toukokuuta 10:00–11:30 11:00–12:30 1. vapaat harjoitukset Aurinkoinen 21–23 °C 30–34 °C 22–29 %
14:00–15:30 15:00–16:30 2. vapaat harjoitukset Aurinkoinen 22 °C 42–45 °C 33–43 %
25. toukokuuta 11:00–12:00 12:00–13:00 3. vapaat harjoitukset Pilvinen 18 °C 26–29 °C 30–35 %
14:00–15:00 15:00–16:00 Aika-ajot Pilvinen 16–17 °C 19–21 °C 43–49 %
26. toukokuuta 14:00–16:00 15:00–17:00 Kilpailu Aurinkoinen 19 °C 38–43 °C 34–39 %
Lähde:[4]

Kilpailun lähdössä Mercedeksen Nico Rosberg ja Lewis Hamilton pystyivät pitämään kärkisijoituksensa ja heidän ensisijaisena tavoitteenaan oli säästää renkaitaan kilpailun aikana.[2] Kilpailun ajettujen kierrosten määrän lähestyessä kolmeakymmentä radalle otettiin turva-auto, koska Ferrarin Felipe Massa keskeytti ulosajon seurauksena.[2] Tämän seurauksena Mercedes joutui muuttamaan kilpailutaktiikkaansa ottamalla molemmat kuljettajansa renkaanvaihtoon, jolloin Hamilton menetti aikaa odottaessaan omaa vuoroansa.[2] Hamilton joutui renkaanvaihtonsa jälkeen taistelemaan sijoituksista Red Bullin Mark Webberiä vastaan.[2]

Kierroksella 45 Williamsin Pastor Maldonado ja Marussian Max Chilton kolaroivat keskenään, joista Maldonado joutui keskeyttämään kilpailunsa, ja kolarivaurioiden vuoksi kilpailu keskeytettiin punaisilla lipuilla.[2][3] Uusintalähdössä Force Indian Adrian Sutil ohitti Fernando Alonson ja Jenson Buttonin Loews-mutkassa ja hän sijoittui viidenneksi.[2][5]

Kymmenen kierrosta ennen maaliin ajamistaan Lotuksen Kimi Räikkönen kolaroi McLarenin Sergio Pérezin kanssa, minkä vuoksi hän joutui tekemään ylimääräisen varikkopysähdyksen, mutta hän onnistui vielä nousemaan viimeiselle pistesijoitukselle.[2][6] Rosberg voitti kilpailun, Red Bullin Sebastian Vettel oli toinen ja Red Bullin Webber kolmas.[7]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1 .erä) Aika (2 .erä) Aika (3 .erä) Lähtöruutu
1 9 Saksa Nico Rosberg Mercedes 1.24,620 1.16,135 1.13,876 1
2 10 Iso-Britannia Lewis Hamilton Mercedes 1.23,779 1.16,265 1.13,967 2
3 1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1.24,243 1.15,988 1.13,980 3
4 2 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 1.25,352 1.17,322 1.14,181 4
5 7 Suomi Kimi Räikkönen Lotus-Renault 1.25,835 1.16,040 1.14,822 5
6 3 Espanja Fernando Alonso Ferrari 1.23,712 1.16,510 1.14,824 6
7 6 Meksiko Sergio Pérez McLaren-Mercedes 1.24,682 1.17,748 1.15,138 7
8 15 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 1.25,108 1.17,261 1.15,383 8
9 5 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 1.23,744 1.17,420 1.15,647 9
10 18 Ranska Jean-Éric Vergne Toro Rosso-Ferrari 1.23,699 1.17,623 1.15,703 10
11 11 Saksa Nico Hülkenberg Sauber-Ferrari 1.25,547 1.18,331 11
12 19 Australia Daniel Ricciardo Toro Rosso-Ferrari 1.24,852 1.18,344 12
13 8 Ranska Romain Grosjean Lotus-Renault 1.23,738 1.18,603 13
14 17 Suomi Valtteri Bottas Williams-Renault 1.24,681 1.19,077 14
15 21 Alankomaat Giedo van der Garde Caterham-Renault 1.26,095 1.19,408 15
16 16 Venezuela Pastor Maldonado Williams-Renault 1.23,452 1.21,688 16
17 14 Iso-Britannia Paul di Resta Force India-Mercedes 1.26,322 17
18 20 Ranska Charles Pic Caterham-Renault 1.26,633 18
19 12 Meksiko Esteban Gutiérrez Sauber-Ferrari 1.26,917 19
20 23 Iso-Britannia Max Chilton Marussia-Cosworth 1.27,303 22
21 22 Ranska Jules Bianchi Marussia-Cosworth Ei aikaa 20
22 4 Brasilia Felipe Massa Ferrari Ei aikaa 21
107% aika: 1.29,293
Lähde:[8]
  • Felipe Massan ja Max Chiltonin sijoitusta pudotettiin viidellä lähtöruudulla vaihdelaatikon vaihtamisen takia.
  • Tuomaristo päästi kaikki kuljettajat kilpailuun.
Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 9 Saksa Nico Rosberg Mercedes 78 2:17.52,506 1 25
2 1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 78 +3,889 3 18
3 2 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 78 +6,314 4 15
4 10 Iso-Britannia Lewis Hamilton Mercedes 78 +13,895 2 12
5 15 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 78 +21,478 8 10
6 5 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 78 +23,104 9 8
7 3 Espanja Fernando Alonso Ferrari 78 +26,734 6 6
8 18 Ranska Jean-Éric Vergne Toro Rosso-Ferrari 78 +27,224 10 4
9 14 Iso-Britannia Paul di Resta Force India-Mercedes 78 +27,608 17 2
10 7 Suomi Kimi Räikkönen Lotus-Renault 78 +36,582 5 1
11 11 Saksa Nico Hülkenberg Sauber-Ferrari 78 +42,572 11
12 17 Suomi Valtteri Bottas Williams-Renault 78 +42,691 14
13 12 Meksiko Esteban Gutiérrez Sauber-Ferrari 78 +43,212 19
14 23 Iso-Britannia Max Chilton Marussia-Cosworth 78 +49,886 22
15 21 Alankomaat Giedo van der Garde Caterham-Renault 78 +1.02,591 15
16 6 Meksiko Sergio Pérez McLaren-Mercedes 72 Kolarivaurio (Räikkönen)[6] 7
Kesk. 8 Ranska Romain Grosjean Lotus-Renault 63 Kolari (Ricciardo) 13
Kesk. 19 Australia Daniel Ricciardo Toro Rosso-Ferrari 61 Kolari (Grosjean) 12
Kesk. 22 Ranska Jules Bianchi Marussia-Cosworth 58 Jarrut[2] 20
Kesk. 16 Venezuela Pastor Maldonado Williams-Renault 44 Kolari (Bianchi, Chilton)[3] 16
Kesk. 4 Brasilia Felipe Massa Ferrari 28 Ulosajo[2] 21
Kesk. 20 Ranska Charles Pic Caterham-Renault 7 Moottori 18
Lähde:[9]

Johtokierrokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kuljettaja Talli Kierrokset
9 Saksa Nico Rosberg Mercedes 1–78
  1. Burnett, Rob: The top 8 Monaco masters – and their greatest wins in the Principality Formula1.com. 25.5.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Rosberg wins action-packed Monaco Grand Prix ESPN. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  3. a b c Straw, Edd: Monaco GP: Max Chilton apologises for causing Pastor Maldonado crash F1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  4. Großer Preis von Monaco in Monte Carlo 2013 - Formel 1 bei Motorsport-Total.com www.motorsport-total.com. Viitattu 20.8.2017. (saksaksi)
  5. Straw, Edd: Force India: Adrian Sutil's fifth-place a needed confidence boost F1 News. 27.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  6. a b Mitchell, Scott: Monaco GP: Sergio Perez blames Kimi Raikkonen for collision F1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  7. Beer, Matt: Monaco GP: Nico Rosberg wins wild race for Mercedes FF1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  8. Monacon GP Aika-ajo 2013 ((Arkistoitu – Internet Archive)) F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 20.8.2017.
  9. Monacon GP 2013 ((Arkistoitu – Internet Archive)) F1-ruutu. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 20.8.2017.
  10. Noble, Jonathan: Red Bull and Ferrari protest Mercedes over secret F1 tyre test F1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä moottoriurheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.