Tämä on lupaava artikkeli.

Miekkavalkku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Miekkavalkku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Alaheimo: Epidendroideae
Tribus: Neottieae
Alatribus: Limodorinae
Suku: Valkut Cephalanthera
Laji: longifolia
Kaksiosainen nimi

Cephalanthera longifolia
(L.) Fritsch, 1888

Katso myös

  Miekkavalkku Wikispeciesissä
  Miekkavalkku Commonsissa

Miekkavalkku (Cephalanthera longifolia) on Euroopassa ja Aasian vuoristoseuduilla tavattava näyttävän valkokukkainen, monivuotinen kämmekkälaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miekkavalkun kukkia.

Miekkavalkku kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Varsi on kalju, tanakka ja 6–10-lehtinen. Vuoroittain varressa olevat lehdet ovat 9–15 cm pitkiä ja suikeita. Laji onkin saanut nimensä miekkamaisista lehdistään. Kukinto on harsu tähkä, jossa on 5–20 valkeaa suurta kellomaista, lähes liljamaista kukkaa. Kukkien tukilehdet ovat tavallisesti sikiäintä lyhempiä. Kukan huuli on tylppä ja sen harjumaiset kohoumat ovat keltaiset. Sikiäin on kalju. Miekkavalkku kukkii kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on epäsäännöllistä.[1][2]

Miekkavalkulla on pitkä, mutkikas juurakko, joka elää symbioosissa juurisienen kanssa. Juurakossa on kahdenlaisia juuria: suuria, ruokavarastoina toimivia sienirihmattomia juuria sekä ohuita, sienirihmallisia ravinnonottojuuria.[3]

Kasvin pölyttäjinä toimivat pääasiassa Halicus ja Andrena -sukujen maamehiläisiä. Hyönteiset hämääntyvät kukkien huulten keltaisista kohoumista, joita ne pitävät heteinä. Miekkavalkun kukissa ei kuitenkaan ole mettä ja ne ovat myös tuoksuttomia.[3]

Miekkavalkkua tavataan lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lisäksi laji kasvaa Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Kaukasuksella ja Aasian vuoristoissa Kiinaan saakka. Itämeren piirissä miekkavalkkua tavataan rannikoilla Ahvenanmaan korkeudelle saakka. Suomessa lajia tavataan vain Ahvenanmaalla.[4] Siellä laji on kuitenkin rauhoitettu. Suurimmat esiintymät kasvavat Hammarlandissa ja Lemlandissa. Parhaimmillaan yhdessä esiintymästä on laskettu yli 10 000 miekkavalkkua.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalkku on kalkinsuosija, mutta muuten sen kasvupaikkavaatimukset ovat väljät. Sitä tavataan lehdoista, lehtoniityiltä, kuusikoista, kalliojäkäliköistä, tienvarsilta ja hylätyiltä pelloilta. Vaikka laji on metsäkasvi, se hyötyy usein ihmisen muuttamasta ympäristöstä. Miekkavalkku on kadonnut monilta kasvupaikoiltaan. Lajin esiintymispaikoista vain harvat ovat suojelualueilla, mutta lajilla ei kuitenkaan Suomessa ole toistaiseksi suurempia uhkatekijöitä.[1][2]

  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Ranta, Pertti: Miekkavalkku. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 116–117.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Luontoportti: Miekkavalkku Viitattu 25.9.2011
  • Pinkka, lajintuntemuksen oppimisympäristö: Miekkavalkku[vanhentunut linkki] Viitattu 25.9.2011
  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 497.
  2. a b c Ranta 1997, s. 116–117.
  3. a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 34.
  4. Kasviatlas 2008: Miekkavalkun levinneisyys Suomessa Viitattu 25.9.2011

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]