Martat-lehti
| Martat-lehti | |
|---|---|
 Martat-lehden kansi vuodelta 2024. |
|
| Entiset nimet | Emäntälehti |
| Kustantaja | Marttaliitto |
| Julkaisija | Marttaliitto |
| Levikki | 45 000 |
| Perustettu | 1902 |
| Päätoimittaja | Marianne Heikkilä |
| Kotimaa | Suomi |
| Ilmestymistiheys | Kuusi kertaa vuodessa |
| Kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Martat-lehti on Marttojen jäsenlehti. Se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1902 nimellä Emäntälehti.
Marttojen jäsenlehdeksi Martat-lehti tuli vuoden 2007 alussa. Ennen lehden uudistamista jäsenlehdeksi säästäväiset martat tilasivat usein yhden lehden koko yhdistykselle, ja lehteä kierrätettiin jäsenten keskuudessa.[1]
Vuonna 2017 tehdyn lukijatutkimuksen mukaan lehti on Marttojen jäsenille keskeinen jäsenetu. Lähes kaikki jäsenet (97 %) vähintään selailivat lehteä, ja vain kolme prosenttia jätti lehden lukematta. Martat-lehteä luetaankin tarkemmin kuin järjestölehtiä keskimäärin. Lukijat ovat lehdelle uskollisia, sillä kaikkien lukijoiden lukijanaoloaika on keskimäärin 9,2 vuotta. Lähes kaikki (96 %) lukivat lehden mieluiten painettuna. Lukijatutkimukseen vastanneet myös kokivat, että lehti antaa myönteisen kuvan marttajärjestöstä. Lehti koettiin luotettavana tietolähteenä, jonka artikkelit ovat asiantuntevia.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aloitteen lehden perustamisesta teki Sippolan marttayhdistyksen puheenjohtaja Alma Forstén. Emäntälehden näytenumero sai painoluvan ainoastaan sillä perusteella, että sen sisältö oli täysin sama kuin samana vuonna ilmestyneen ruotsinkielisen Husmodern-lehden. Näytenumeroa painettiin 10 000 kappaletta. Järjestön jakaantuessa suomenkieliseen Marttaliittoon ja ruotsinkieliseen Marthaförbundetiin myös lehti eriytyi, ja Husmodern ja Emäntälehti alkoivat muotoutua omiksi lehdikseen. Husmodern-lehdestä tuli myöhemmin Martha-lehti.[3]
Lehden ensimmäiseen toimituskuntaan kuuluivat Fanny Hult ja Alli Nissinen, ja Nissinen toimi lopulta lehden päätoimittajana aina vuoteen 1926 saakka. Päätoimittajan palkka oli alkuun 100 markkaa (374 euroa) lehteä kohden.[4]
Päätoimittajat ja toimituskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1936 lähtien Martat-lehden päätoimittajana on toiminut Marttaliiton kulloinenkin pääsihteeri. Lehteä julkaistiin pitkään ainoastaan järjestön oman henkilöstön ja satunnaisten asiantuntijoiden toimittamana. Vuodesta 1969 lähtien lehteen on palkattu tekijöiksi myös ammattitoimittajia.[5]
Lehden pitkäaikaisin pakinoitsija on ollut Hilja Lahti, joka kirjoitti lehteen nimimerkillä Eliina Oravakorpi. Hän viihdytti kirjoituksilla Retuperän ja myöhemmin Etuperän Marttojen toiminnasta 50 vuoden ajan vuosina 1938–1988.[5]
Päätoimittajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alli Nissinen 1903–1926
- Sirkka Kouki 1947–1952
- Marianne Heikkilä 2010–
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Liisa Koskelainen: ”Emäntälehti – järjestön äänenkannattaja”, Marttaa ja vähän Mariaakin. Otava, 1999. ISBN 951-1-16348-5.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koskelainen s. 271
- ↑ Hyötylehti luetaan tarkkaan (Martat-lehden lukijatutkimuksen 2017 tulokset) Martat.fi. 7.7.2017. Viitattu 11.2.2018.
- ↑ Koskelainen s. 268–269
- ↑ Ensimmäinen lehti ilmestyi 1902 Marttaperinne.fi. 2017. Arkistoitu 12.2.2018. Viitattu 11.2.2018.
- ↑ a b Koskelainen s. 270