Majakkalaiva Helsingkallan
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Helsingkallan | |
|---|---|
 Majakkalaiva Helsingkallan kuvattuna merellä ilmeisesti vuonna 1894. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto |
|
| Tyyppi | Majakkalaiva |
| Aiemmat nimet |
Varamajakka I (1937–1944) Snipan (1945–1960) |
| Omistaja | Luotsi- ja majakkalaitos / Merenkulkuhallitus |
| Rakennustelakka | Hietalahden telakka, Helsinki |
| Luovutettu | 1885 |
| Status | Myyty yksityiskäyttöön. |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 25,8 m |
| Leveys | 6,5 m |
| Uppouma | 178 t |
| Lähteet | [1] |
Majakkalaiva Helsingkallan oli Perämeren eteläosassa olevan samannimisen matalikon pohjoispuolelle sijoitettu majakkalaiva.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus rakennettiin Helsingissä Hietalahden telakalla vuonna 1885; mitoiltaan se oli keskikokoinen eli 25,8 x 6,5 x 2 metriä. Aluksessa ei ollut aluksi koneistoa vaan purjeet; valolaite oli keulamastossa oleva normaali kolmelyhtyinen, joka näytti valkoista kiinteätä ympärinäkyvää valoa.
Aluksia rakennettiin samaan aikaan kaksi aivan samanlaista; toinen oli Merenkurkkuun sijoitettavaksi määrätty uusi majakkalaiva Snipan.
Ensimmäinen asemapaikka ja parannuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1920 kumpaankin alukseen asennettiin Helsingissä potkuri ja sitä käyttämään 60 hevosvoiman Bolinder -kuulamoottori; valonheitintä syöttävää generaattoria ja paineilmasumusireeniä käyttämään asennettiin pienempi petrolikone. Samalla molempiin vaihdettiin uusi tukevampi keulamasto, jonka huippuun asennetulle lavalle tuli uusi asetyleenivalo; samalla valotunnus vaihtui yhdeksi räpäykseksi ja yhdeksi vilkuksi 20 sekunnin välein.
Sekalaisia välivaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus poistettiin Helsingkallanin matalikolta vuonna 1933, koska sen tilalle asennettiin valopoiju. Alus muutettiin nyt Varamajakka I -nimiseksi varalaivaksi; se toimi I merenmittausretkikunnan asuntolaivana sotavuosien aikana, koska majakkalaivoja ei voitu asettaa ulos sukellusvenevaaran vuoksi. Alus maalattiin sotavuosien ajaksi naamiomaalauksin kuten kaikki muutkin ja talvisin valkoiseksi kalkkivärillä. Majakkavarustus oli koko ajan paikallaan.
Viimeinen asemapaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1945 tuhoutui Merenkurkussa asemapaikkaansa pitänyt majakkalaiva Snipan voimakkaan lumimyrskyn telakkamatkalla aiheuttamassa haaksirikossa; Varamajakka I sai sen entisen nimen ja asemapaikan. Siellä alus palvelikin aina vuoteen 1960 asti, jolloin se poistettiin tarpeettomana, kun uusi Utgrynnanin majakka valmistui.
Troolariksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha majakkalaiva myytiin yksityiselle, joka vaihtoi siihen tehokkaamman dieselkoneen, muutti ohjaamon katetuksi ja maalasi aluksen ulkoapäin valkoiseksi; majakkalyhty jäi viranomaisille, mutta sen lava sai jäädä paikoilleen ja uusi omistaja teki siitä tähystyspaikan. Alus toimi joitakin aikoja kalastusaluksena, mutta sittemmin siitä tehtiin huvialus. Tässä yhteydessä kansirakenteita muutettiin nykyiselleen.
Alus oli vuoteen 1990 asti Turussa Aurajoen rannassa; seuraavana kesänä se siirtyi Paraisille, jossa se havaittiin viimeksi kesällä 2005.
Alus makaa tällä hetkellä hylkynä Rymättylässä huvivenetelakan rannassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa: Leijonalippu merellä. Turku, Eita Oy 1983.
- Laurell, Seppo: Aalloilla keinuvat majakat: historiikki majakkalaivojen aikakaudesta ja museoalus Kemistä. Merenkulkuhallitus, Helsinki 1988. ISBN 951-49-0940-2 (nid.)
- Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki 1999.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laurell 1999, s. 329.