Luteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luteet
Lehvälude (Elasmostehus interstinctus)
Lehvälude (Elasmostehus interstinctus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Luteet
Heteroptera
Latreille, 1810
Osalahkot ja yläheimot
Katso myös

  Luteet Wikispeciesissä
  Luteet Commonsissa

Luteet (Heteroptera) ovat nivelkärsäisten (Hemiptera) lahkoon kuuluvia hyönteisiä. Maailmanlaajuisesti luteisiin kuuluu yli 50 000 lajia 73 heimossa, ja Suomestakin niitä tunnetaan 500.[1][2]

Luteiden koko ja vartalon muoto vaihtelevat paljon. Pää ei liiku vartalon suhteen. Siinä on verkkosilmät ja päälaella kolme pistesilmää. Suuosat ovat muiden nivelkärsäisten tapaan imevät. Imukärsä lähtee pään etuosasta ja levossa eläin pitää sitä vartalon alla. Ruokaillessaan lude taittaa kärsän suoraan eteenpäin. Tuntosarvet muodostuvat enintään viidestä jaokkeesta. Useimmat ludelajit ovat lentokykyisiä ja etusiiven eli hemelytran rakenne on ryhmässä hyvin tyypillinen. Aikuisen hyönteisen etusiipi on useimmiten tyviosastaan kova ja nahkamainen kun taas siiven kärkiosa on kalvomainen. Siiven nahkamainen tyviosa, samoin kuin keskiruumis ja siipien väliin jäävä kolmiomainen scutellum ovat yleensä värikkäitä. Myös kalvomaiset takasiivet ovat hyvin kehittyneet ja toimivat lentämisessä.[3][4][5]

Suomessakin esiintyvä sauvalude (Ranatra linearis).

Elinympäristöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat ludelajit elävät kuivalla maalla sekä toukkina että aikuisina. Vesimittarit, vesiskorpioni, sauvalude, malluaiset ja pikkumalluainen ovat sopeutuneet elämään veden välittömässä läheisyydessä tai jopa vedenpinnan alla. Monet ludelajit käyttävät ravinnokseen kasvien nesteitä ja ne hakeutuvat kasvin ravinnepitoisimpiin osiin kuten kasvupisteisiin, kukintoihin ja siemeniin. Luteiden joukossa on myös runsaasti petoja ja osaa niistä käytetään biologisessa torjunnassa koska ne ovat tehokkaita vähentämään kasveja tuhoavia hyönteisiä. Useat luteet ovat hyvin ronkeleita ruokansa suhteen ja kasvinsyöjille saattaa kelvata vain tietty kasvi tai petoluteille vain tietyillä kasveilla elävät kirvat, kempit ja punkit.[2]

Osa lajeista imee verta. Ihmisistä verta imevä lude on lutikka.[6] Verta imevät Triatoma-suvun lajit, joita ei esiinny Suomessa, saattavat levittää ihmisiin vaarallista Chagasin tautia. Varmuutta suomalaisten tautiin sairastumiseen ei ole saatu mutta on ollut epäilyjä.[7]

Muodonvaihdos on osittainen. Munasta kuoriutuva toukka muistuttaa aikuista mutta on siivetön. Lude käy läpi viisi toukkavaihetta ennen aikuistumistaan.[2] Toukkavaiheessa olevien yksilöiden lajinmääritys on usein hankalaa.

Monet luteet puolustautuvat pahanhajuisen eritteen avulla. Tällaisia lajeja on typpyluteiden yläheimossa Pentatomoidea. Hajurauhaset sijaitsevat keskiruumiin sivuilla ensimmäisten jalkaparien välissä. Jotkin lajit (etenkin Nepomorpha-alalahkoon kuuluvat, esimerkiksi vesiskorpioni) voivat pistää käsiteltäessä imukärsällään ja antaa näin varsin kivuliaan kokemuksen ahdistelijalleen.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rintala, Teemu & Rinne, Veikko: Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy, 2010.
  1. Suomesta löytyi 500. ludelaji 11.9.2007. Yle - Luonto. Viitattu 21.1.2018.
  2. a b c Flowerpecker: Luteet - Heteroptera Ötökkätieto. 2016. Viitattu 21.1.2018.
  3. Suomen hyönteislahkot Larry Huldén, Luonnontieteellinen keskusmuseo [vanhentunut linkki]
  4. Meyer, John R.: Compendium of Hexapod Classes and Orders (pdf) NC State University. 9.6.2005. Arkistoitu 7.8.2015. Viitattu 21.1.2018.
  5. Suborder Heteroptera - True Bugs BugGuide.Net. 2018. Iowa State University. Viitattu 21.1.2018.
  6. Oy Transmeri Ab: Luteet Hyönteismaailma.fi. Viitattu 21.1.2018.
  7. Lumio, Jukka: Alkueläinten aiheuttamat yleisinfektiot Duodecim. 22.9.2016. Viitattu 21.1.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]