Luettelo Viron joista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pärnunjoki virtaa Laupan kartanon editse.

Luettelo Viron joista ei ole kattava luettelo kaikista 7 000 Viron joesta tai ojasta. Noin 90 % joista on alle 10 kilometriä pitkiä, ja pisimmistäkin vain kymmenen on yli 100 kilometriä pitkiä.[1]

Osa jokien nimistä on suomalaisia, mutta useimmista käytetään suoraan virolaista muotoa. Ne ovat suomalaisille helppoja lausua ja ymmärtää.[2]

Suurimpia jokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi

Pituus (km) Valuma-alue (km2)
Võhandu jõgi 162 1 402
Pärnunjoki 144 6 920
Põltsamaa jõgi 135 1 310
Pedja jõgi 122 2 710
Keila jõgi 116 682
Kasari jõgi 115 3 213
Piusa jõgi 109 796
Pirita jõgi 107 808
Emajoki 101 9 740
Navesti jõgi 100 3 000
Jägala jõgi 99 1 481
Narvanjoki 77 56 200

Luettelo Viron joista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla on lueteltu vain ne suuremmat vesistöjen pääuomat, jotka laskevat mereen, Võrtsijärveen tai Peipsijärveen. Muut joet ovat joko pieniä tai sivujokia. Merkittävät pienet joet tai pääuomien sivujoet on käsitelty omissa alavesistöalueissa.[3]

Länsi-Viron vesistöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Viron vesistöalue on esitelty alavesistöalueittain.[3]

Nõva jõgi, Veskijõgi, Vihterpalu jõgi, Kloostri jõgi, Vasalemma jõgi, Keila jõgi, Väänä jõgi, Pirita jõgi, Jägala jõgi ja Valgejõgi
Riguldi jõgi, Sala jõgi, Taebla jõgi, Rannamõisa jõgi ja Kasari jõgi

Itä-Viron vesistöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Viron vesistöalue on esitelty alavesistöalueittain.[3]

Loobu jõgi, Selja jõgi, Toolse jõgi, Kunda jõgi, Pada jõgi, Purtse jõgi ja Püha jõgi

Koivan vesistöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivan vesistöalueella on vain yksi alavesistöalue.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EstFly: Estonia water bodies(englanniksi), viitattu 28.4.2017
  2. Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 28.4.2017
  3. a b c d Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 17.7.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)