Loppuunkäsitelty

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loppuunkäsitelty
Kirjailija Anna-Leena Härkönen
Kieli suomi
Kustantaja Otava
Julkaistu 2005
Sivumäärä 221[1]
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Loppuunkäsitelty on kirjailija Anna-Leena Härkösen vuonna 2005 kirjoittama kirja. Kirja käsittelee Härkösen siskon tekemää itsemurhaa.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa romaanissaan Loppuunkäsitelty pikkusiskonsa Kirsti Härkösen keskivaikeasta masennuksesta, itsemurhasta ja sen omaisille tuottamasta surusta. Romaani on syntynyt Härkösen oman surupäiväkirjan pohjalta. Härkönen kirjoittaa kirjassaan paljaasti, suorasukaisen raportin tavoin ajasta läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Hän käsittelee kirjassaan tunnetiloja aikana, jolloin pitäisi pysyä vahvana, valmistella hautajaisia, tyhjentää vainajan asunto ja ennen kaikkea jatkaa omaa elämäänsä. Härkönen tuokin teoksessaan esille omat kipeät tunteensa sekä yhteiskunnan mielenterveyshoidon säästöt, jotka kohdistuvat eniten apua tarvitseviin.

Härkönen kirjoitti teoksen läheisen ihmisen mielenterveysongelmista, sekä niiden vaikutuksista omaisiin. Kirjassaan Härkönen kertoo, kuinka hänen sisarensa oli yrittänyt päästä hoitoon suljetulle osastolle jo ensimmäisen itsemurhayrityksensä jälkeen, muttei ollut saanut lähetettä, koska lääkärien mielestä hän ei ollut ”tarpeeksi huonokuntoinen” – olihan hän ”kävellyt sisään omin jaloin” ja ”vaikuttanut tolkulliselta”. Ei hoitoa, vaikka potilas oli itse sanonut, että hän oli itsetuhoinen. Härkönen suhtautuu kirjassaan vakavaan asiaan myös humoristiselta pohjalta: ”Ennen mielisairaaloihin jouduttiin, nykyään sinne päästään”. Härkösen kritiikki mielenterveyspalveluiden leikkauksia kohtaan onkin kirjan pieni, mutta tärkeä ja ajankohtainen sivujuoni.

Mielenterveysongelmat yhteiskunnan tasolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Loppuunkäsitelty Härkönen ottaa esille mielenterveysongelmien hoidon ja yhteiskunnan leikkaamat sairaanhoitokustannukset. ”Mistä tahansa voi leikata, mutta ei sairaanhoidosta. Se on lyhytnäköistä, kallista ja typerää. Ja ennen kaikkea julmaa. Suomi ei ole ollut enää vuosiin hyvinvointiyhteiskunta”. Hän ottaa teoksessaan esille myös lyhytterapioiden suosion yhteiskunnassamme. Lyhytterapioiden suosio kuvaa Härkösen mielestä tehokkuutta palvovaa aikaamme. Pitkää potemista ei sallita, vaan pitää päästä nopeasti kuntoon. Ihmisarvo onkin Härkösen mielestä sidottu suorittamiseen ja tuotteliaisuuteen. Hän kirjoittaa kirjassaan lyhytterapioista seuraavasti: ”Hulluista ja hankalista pääsee eroon niin, että ne lähetetään matkoihinsa niin, että ne voivat rauhassa hyppiä parvekkeilta alas”. ”Pilleripurkki kouraan ja kotiin”, Härkönen toteaa kirjassaan.

Härkönen on käyttänyt romaanissaan ihmisten omia, oikeita nimiä. Hän perusteli ratkaisuaan sillä, että hän halusi kirjoittaa kirjan siskostaan, joka ei saanut apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa ja siksi kuoli. Härkösen suurin tavoite onkin se, että mielenterveyteen liittyvistä asioista puhuttaisiin niiden omilla nimillä, ja toivoo kirjansa nostavan esille mielenterveyspotilaiden huonon kohtelun.

  • Koivisto, Päivi: Mitä kirjailija tekee omassa romaanissaan?. Parnasso, 2005, 55. vsk, nro 7. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet.
  • Roponen, Marjaana: Miten omaelämäkerrallista tekstiä luetaan? : Veikko Huovisen teoksen Pojan kuolema sekä Anna-Leena Härkösen teoksen Loppuunkäsitelty vastaanoton tutkimus. Pro gradu -tutkielma : Tampereen yliopisto, taideaineiden laitos, Suomen kirjallisuus. Tampere: M. Roponen, 2007.
  1. Loppuunkäsitelty kirjasampo.fi. Viitattu 8.9.2022.