Linajärv (Kooraste)
| Linajärv | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Põlvamaa |
| Kunnat | Kanepin kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Kokõ ojan valuma-alue |
| Järvinumero | VEE2123300 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 118,1 m mpy. [1] |
| Pituus | 0,23 km [1] |
| Leveys | 0,16 km [1] |
| Rantaviiva | 0,673 km [1] |
| Pinta-ala | 3,3 ha [1] |
| Suurin syvyys | 12,7 m [2] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Linajärv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Linajärv (myös Väike järv tai Väikejärv [2][3]) on Virossa Põlvamaalla Kanepin kunnan Koorasten kylässä sijaitseva järvi.[1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi on 230 metriä pitkä, 160 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 3,3 hehtaaria. Se on pyöreän muotoinen lampi, joka sijaitsee Kõvvõrjärven eteläpuolella mäntymetsässä. Järvi on 12,7 metriä syvä ja se on meromiktinen järvi. Sellaisen järven vesi on pysyvästi lämpötilakerrostunut päällysveteen ja alusveteen. Järvien eri vesikerrokset tavallisesti sekoittuvat toisiinsa ainakin syksyisin ja keväisin täyskierrossa, mutta Linajärvellä ei näin käy. Järvelle tulee metsäautoteitä ja polkuja, mutta sen rannat ja lähiympäristö on rakennuksista autiot. Sen rantoja kiertää kapea suovyöhyke. Rantaviivan pituus on 670 metriä.[1][2][3][4][5][a]
Luontoarvoja ja luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 3) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa lämpötilakerrostuu (vir. keskmise karedusega kihistunud veega järv). Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti samalla sekä kovavetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (vir. kalgiveeline eutroofne tai kalgiveeline rohketoiteline, KE). Silloin järven veden kalkkipitoisuus on keskikorkea tai korkea ja sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Järvi on silloin rehevöitynyt.[3]
Järven vedenväri on kesäisin vihreä, mikä johtuu runsaasta kasviplanktonin kasvustosta, joka kukkii voimakkaasti. Järven päällysvesi on kasvuympäristönä hypertrofinen ja veden happipitoisuus on ylikylläistä. Meromiktian vuoksi pysyvästi muodostuneen päällysveden ja alusveden lämpötilaero voi ylittää 20 astetta. Veden happipitoisuus laskee nopeasti syvyyden kasvaessa ja vuonna 1972 alkoi hapeton vesikerros jo 2–3 metrin syvyydessä. Alusvedessä on poikkeuksellisen paljon rikkivetyä ja sen lämpötila on pysyvästi 5 astetta. Rantojen äkkijyrkkyydestä johtuen vesikasvillisuutta esiintyy rantavedessä kapeana vyöhykkeenä. Vuonna 1972 oli tunnistettu 14 vesikasvilajia. Järvi jäätyy talvella ja sen elinolosuhteet ovat kaloille ankarat. Järvessä elää todennäköisesti vain ruutana.[2][4][5]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linajärv kuuluu Kokõ ojan valuma-alueeseen, vaikka sillä ei ole ollut tulo-ojia eikä luonnollista laskuojaa. Järvi on ollut umpijärvi. Siihen tulee vettä sadannan lisäksi pohjavedestä järven pohjassa sijaitsevien lähteiden kautta. Linajärven vesi kulkeutuu kuitenkin suotumalla tai kaivetun ojan kautta pohjoispuolella sijaitsevaan Kõvvõrjärveen. Se on Kokõn ojan läpivirtausjärvi ja Kokõ oja on vuorostaan Võhandu jõen sivu-uoma. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][2][a]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvessä on 1800-luvulta alkaen liotettu pellavaa, josta on irronnut veteen ravintoaineita. Liottaminen on muuttanut pehmeävetisen ja oligotrofisen järven tilaa vähitellen kohti hypertrofista ja kovavetistä tilaa. Pellavan liotus kiellettiin 1950-luvulla, mutta kielto ei enää parantanut Linajärven tilannetta.[2][6]
Viereisen Kõvvõrjärven pohjasta otetuissa sedimenttinäytteistä havaittiin 1600-luvun lopun ja 1700-luvun, eli vesimyllyn rakentamisen aikoihin, järven sedimenttilustoista vedenlaadun muuttumista. Muutos katsottiin johtuvan patoamisesta seuranneesta vedenpinnan nostosta. Kun Linajärvestä kaivettiin oja Kõvvõrjärveen 1800-luvulla, oli Linajärvi muuttunut jo eutrofiseksi järveksi. Rehevöityneen järven eliöitä pääsi näin Kõvvõrjärveen ja ne jättivät jälkensä järven sedimentteihin.[7]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Keskkonnaregister: Linajärv (VEE2123300) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 21.7.2020. (viroksi)
- ↑ a b c d e f Mäemets, Aare: Kooraste Linajärv (Kooraste Väikejärv) Eesti NSV järved ja nende kaitse. 1977. Tallinna. Viitattu 24.7.2020. (viroksi)
- ↑ a b c Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.7.2020). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kooraste järved Eesti Entsüklopeedia. Viitattu 24.7.2020. (viroksi)
- ↑ a b Meromiktilised järved, Eesti maaülikool, viitattu 25.7.2020
- ↑ Merlin Liivi doktoritöö kaitsmine sisu.ut.ee. 6.12.2018. Tarto: Tarton Yliopisto. Arkistoitu 24.7.2020. Viitattu 25.7.2020.
- ↑ Alliksaar, Tiiu & Heinsalu, Atko: A radical shift from soft-water to hard-water lake (PDF) Estonian Journal of Earth Sciences. 2012. Tallinna: Tallinnan Yliopisto. Viitattu 25.7.2020. (englanniksi)