Kiinalainen vesikidutus
Wikipedia
Kiinalaisella vesikidutuksella tarkoitetaan henkistä kidutusmenetelmää, jossa uhri sidotaan ja hänen päähänsä tiputetaan tasaisin väliajoin pieni tippa vettä. Veden tippuminen samaan kohtaan herkistää tuntoaistia, ja saa aistimuksen muuttumaan ennen pitkää kivuksi. Myös ajan käsitys heikkenee ja eri pisaroiden välillä olevat sekunnit muuttuvat tuskaiseksi odotukseksi. Tätä kidutuksen muotoa kuvaili ensimmäisenä 1500-vuosisadalla Italiassa Hippolytus de Marsiliis.
[muokkaa] Todisteita käytöstä
Ei ole olemassa todisteita että tätä kidutusmuotoa olisi koskaan käytetty Kiinassa. "Kiinalanainen vesikidutus" termin suosio nousi kahdesta lähteestä: ensimmäinen oli Harry Houdinin temppu 'Kiinalainen vesikidutusselli' (Chinese Water Torture Cell), joka on hänen vuonna 1913 esittelemä kahlekuningas-näytös (escapology). Tässä esitykssä Houdini oli sidottu ylösalaisin lasi- ja teräshäkkiin joka täyttyi vedellä, mistä Houdini sitten pakeni. Toinen vaikuttaja oli Sax Rohmerin suositut Fu Manchu kertomukset 1930-luvulta, joissa paha Fu Manchu alisti uhrinsa erilaisille keksimilleen kidutusmetodeille, kuten 'ketjupaita' (wire jacket). Nämä yhdessä toimivat termin popularisoijana.
Hippolytus de Marsiliis on pidetty tämän vesikidutusmuodon keksijänä. Hän havaitsi että yksittäiset vesitipat kivelle kaiversivat kolon ajan kuluessa, joten tämä päätti kokeilla metodia ihmiseen. "Uhrit sidottiin niin etteivät he voineet liikkua, ja kylmää vettä tiputettiin hiljalleen pienelle alueelle ruumista. Otsan huomattiin olevan kaikkein otollisin alue tälle kidutusmuodolle: vanki saattoi nähdä jokaisen pisaran putoamisen, joka lopulta johti vauhkoontumiseen."
Pidetään myös mahdollisena että termi Chinese water torture juontuu samantyyppisistä termeistä kuten Chinese fire drill ja Chinese whispers, missä sana Chinese toimi alun perin Viktoriaanisella ajalla slangiterminä hämmentävälle tai "containing erratic qualities".
