Kellopunamesikko
| Kellopunamesikko | |
|---|---|
.jpg) koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Mesikot Meliphagidae |
| Suku: | Punamesikot Myzomela |
| Laji: | sanguinolenta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myzomela sanguinolenta |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kellopunamesikko (Myzomela sanguinolenta) on Australiassa, Indonesiassa ja Uudessa-Kaledoniassa tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellopunamesikko on pienehkö lintu, kooltaan 9–11 cm. Aikuisen koiraan rinta, pää ja selkä ovat kirkkaan punaiset. Siivet ovat väriltään mustat. Koiraan alavatsa on valkoinen[3], joskin myös täysin punavatsaisia populaatioita tunnetaan.[4]. Naaraat ja nuoret linnut ovat yleisväritykseltään ruskeita. Poskissa niillä on punertava täplä. Pyrstö on kellopunamesikolla suhteellisen lyhyt ja nokka on pitkä ja alaspäin kaareva.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellopunamesikko elää Indonesialle kuuluvista saarista muun muassa Sulawesilla, Sulalla, Bacanilla ja Burulla.[4] Lisäksi laji elää Uudessa-Kaledoniassa ja Australiassa. Australiassa lajia tavataan itärannikolla Queenslandista Victorian osavaltioon ulottuvalla alueella.[3] Laji on pääosin paikkalintu eivätkä eri saarilla elävät populaatiot sekoitu. Populaatiot ovat huomattavasti eristäytyneitä muista populaatioista.[5] Australiassa kellopunamesikot elävät avoimissa metsissä ja erityisesti vesialueiden läheisyydessä. Toisinaan lajia tavataan myös sademetsissä. Lintuja tavataan myös kaupunkien puistoissa ja puutarhoissa.[3] Indonesiassa lajia tavataan alkuperäisissä tiheissä vuoristometsissä, jotka sijaitsevat yleensä 700–2 400 metrin korkeudella merenpinnasta.[4]
Pesintä ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellopunamesikoiden pesimäkausi kestää heinäkuulta tammikuuhun. Yhdellä linnulla voi olla jopa kolme pesintää saman pesimäkauden aikana. Kuppimainen pesä rakennetaan oksanhaarukkaan ruohoista ja puunkuoresta ja sidotaan yhteen hämähäkin seitillä. Naaras munii yleensä kaksi munaa, joita vain se hautoo. Koiras auttaa poikasten ruokinnassa.[3]
Kellopunamesikon ravinto koostuu pääasiassa kasvien medestä, mutta se syö myös hedelmiä ja hyönteisiä. Linnut ruokailevat yksin, pareittain tai pieninä parvina.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Myzomela sanguinolenta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Myzomela sanguinolenta ITIS. Viitattu 20.7.2009.
- ↑ a b c d e f Scarlet Honeyeater Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Indonesia, s. 338. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11495-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.07.2009). (englanniksi)
- ↑ Jonathan Elphick: The Atlas of Bird Migration, s. 146. Struik, 2007. ISBN 9781770074996. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.7.2009). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ääntä[vanhentunut linkki], Äänen metadata Macaulay Library