Katedraalikoulu
Katedraalikoulut olivat keskiajalla piispanistuinten yhteyteen perustettuja kouluja, joiden tarkoituksena oli kouluttaa uusia pappeja. Metzin piispan Krodegangin 700-luvulla kehittämä katedraalikoulujärjestelmä yleistyi frankkien valtakunnassa Kaarle Suuren aikana.[1] Porvaristolla oli todennäköisesti kunnia saada oma jälkeläisensä kouluun.selvennä Pääsy oli mahdollista vain kirkolle taloudellisen avustuksen antaneiden keskuudesta ja ruokki kilpailua rikkaiden lahjoitusten suuruudesta. 1000-luvulla katedraalikouluja perustettiin paavi Gregorius VII:n toimeenpanemien uudistusten yhtenä osana. Useista katedraalikouluista kehittyi myöhemmin keskiaikainen yliopisto.lähde?
Turun katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu, ja se perustettiin luultavimmin vuonna 1276. Asiakirjoissa se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1326.[2] Se sijaitsi alun perin tuomiokirkon yhteydessä sen muurissa olleessa rakennuksessa. Myöhemmin koulu siirtyi Suurtorin laidalle. Yksi sen kuuluisimmista opettajista oli Mikael Agricola. Katedraalikoulun oppilaita sanottiin teineiksi.[3] Myös Viipurin hiippakunnan alaisuudessa toimi katedraalikoulu 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 897. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Tanja Ratilainen: Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi: Arkeologiset kaivaukset Katedraalikoulun alla Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi. maanantai 13. lokakuuta 2014. Viitattu 18.6.2018.
- ↑ Vahtola, Jouko: ”(Myöhäiskeskiajan) kulttuuri”. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen, s. 124–125. Toim. Seppo Zetterberg. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saini Laarikkala: Hajatietoja Turun Katedraalikoulun 50-vuotiskauden 1670-1721 suomalais-nimisistä oppilaista. THArk 17 s. 137–147, 1964, Turku. Verkkoversio.