Kaija Mustonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Kaija Mustonen vuoden 1968 talviolympialaisissa.
Kaija Mustonen vuoden 1968 talviolympialaisissa.
Maa:  Suomi
Naisten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Grenoble 1968 1 500 m
Hopeaa Hopeaa Innsbruck 1964 1 500 m
Hopeaa Hopeaa Grenoble 1968 3 000 m
Pronssia Pronssia Innsbruck 1964 1 000 m

Kaija Marja Mustonen (s. 4. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja. Mustonen on kaikkien aikojen menestynein suomalainen naispikaluistelija sekä toinen suomalainen naispuolinen henkilökohtainen olympiavoittaja talviolympialaisissa. Hän lopetti kilpauransa vuonna 1968.

Alusta Suomen mestariksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustonen aloitti pikaluistelun 1950-luvulla. Hän harrasti pikaluistelua talvella ja kilpaili kesäisin yleisurheilussa. Hän voitti korkeushypyssä tyttöjen SM-kultaa, mutta keskittyi lopulta pikaluisteluun. Siinä Mustosen kilpaura alkoi koulujen kisoista.[1]

Mustonen osallistui vuonna 1957 tyttöjen SM-kilpailuihin ja oli seuraavana talvena kilpailumatkalla Ruotsissa. Ensimmäisen SM-mitalinsa hän voitti talvella 1958. Samana vuonna hän pääsi myös mukaan MM-kilpailuihin. Siellä Mustonen oli 500 metrin 20:s ja 1 000 metrin 12:s. Hän oli myös lähellä paikkaa Squaw Valleyn olympialaisiin. Sinne kuitenkin valittiin Iiris Sihvonen ja Eevi Huttunen, vaikka Mustonen oli olympiakarsintojen toinen.[2]

Mustonen voitti ensimmäisen kerran yleisluistelun SM-kilpailut vuonna 1962.[2] Hopealle hän oli sijoittunut jo 1960 ja pronssille vuonna 1961. Mustonen hallitsi usen vuoden ajan kotimaan luisteluratoja, sillä hän voitti yleisluistelun SM-kultaa seitsemän kertaa peräkkäin 1962–1968.[3]

Olympiamenestys 1964 ja 1968

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustonen valmentajansa kanssa Grenoblessa 1968.

Mustonen valittiin Innsbruckin olympialaisiin, missä hänen ensimmäinen matkansa oli 500 metriä. Siinä hän sijoittui jaetulle 13. sijalle. Mustonen osallistui seuraavana päivänä 1 500 metrille, jonka johtoon hän nousi oman luistelunsa jälkeen. Hänet onnistui ohittamaan vain neuvostoliittolainen Lidija Skoblikova, joten Mustonen nousi yllättäen hopealle. Mustoselta alettiin tämän jälkeen odottaa 1 000 metrin matkalta hyvää suoritusta, ja hän sijoittuikin pronssille neuvostoliittolaisten Skoblikovan ja Irina Jegorovan jälkeen. Skoblikova voitti olympialaisissa kaikki neljä matkaa.[4]

Mustosen menestys ei helpottanut naispikaluistelujen oloja Suomessa. Miehiin satsattiin enemmän, ja Mustonenkin jatkoi kilpauraansa edelleen töiden ehdoilla. Hän toimi konekirjoittajana ja harjoitteli iltaisin, töiden jälkeen. Mustonen keskittyi urheilu-uraansa vuosi kerrallaan. Yleisluistelun MM-kilpailuissa hän oli vuonna 1964 neljäs, vuonna 1966 viides. Tämän jälkeen Mustonen alkoi valmentajansa Pentti Peltoperän kanssa suunnitella vuoden 1968 olympialaisia. Mustonen oli vuonna 1967 MM-kilpailuissa 1 500 ja 3 000 metrin kolmas. Olympiavuonna 1968 MM-kilpailut eivät sujuneet toivotulla tavalla, ja Mustonen sijoittui yhteispisteissä viidenneksi.[5] Mustosen harjoittelu oli syksyllä 1967 alkanut normaalia myöhemmin kilpirauhasen vakavan toimintahäiriön takia.[6]

Grenoblessa 1968 Mustonen kisaurakka alkoi 500 metrillä, millä hän sijoittui kuudenneksi. Se oli hyvä suoritus, sillä pikamatka ei ollut Mustosen päämatka. Seuraavana päivänä luistellulla 1 500 metrillä Mustonen kellotti uuden olympiaennätyksen 2.22,4 ja otti olympiakultaa. Viimeisessä parissa luistellut alankomaalainen Carry Geijssen hävisi Mustoselle kolme kymmenystä. Mustosen kisat jatkuivat 1 000 metrillä, jolla hän jäi neljänneksi. Pronssisijaan oli eroa vain 0,2 sekuntia.[7] Toisen mitalinsa Mustonen sai 3 000 metrillä. Puolimatkassa hän oli ollut vielä neljäs, mutta jälkimmäisen puoliskon nopeus nosti hänet hopealle.[8]

Mustonen oli suunnitellut jatkavansa uraansa vielä Grenoblen olympialaisten jälkeen, mutta harjoitusolosuhteisiin ei lopulta luvattu muutoksia menestyksestä huolimatta. Mustonen päätti tämän jälkeen lopettaa uransa, sillä hän ei enää jaksanut harjoitella iltaisin töiden jälkeen ilman kunnon leiritysmahdollisuuksia.[8]

Kaija Mustosen vanhemmat olivat Erkki ja Aune Mustonen. Hänelle syntyi Niina-tytär vuonna 1969.[6]

Saavutuksia ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vuoden 1968 urheilijoiksi palkitut, Jorma Kinnunen, Mustonen ja Kaarlo Kangasniemi.
  • Olympiakultaa Grenoble 1968 (pikaluistelu, 1 500 metriä, Suomen ainoa kultamitali näissä kisoissa)
  • Kaksi olympiahopeaa: Innsbruck 1964 (1 500 m) ja Grenoble 1968 (3 000 m)
  • Olympiapronssi Innsbruck 1964 (1 000 m)
  • Lisäksi olympialaisissa neljäs (1 000 m 1968), viides (3 000 m 1964), kuudes (500m 1968) ja 13. (500 m 1964)
  • MM-kisoissa parhaimmillaan neljäs
  • Seitsemän Suomen mestaruutta (ja 23 matkamestaruutta) 1962–1968 (toinen vuonna 1960, kolmas 1961) ja 24 Suomen ennätystä
  • Vuoden naisurheilija 1964 ja 1968.[9]

Opetusministeriö myönsi Mustoselle Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2002. Vuonna 2014 hänet valittiin Suomen urheilugaalassa Suomen urheilun Hall of Fameen.[10]

  1. Porttila, s. 57.
  2. a b Porttila, s. 58.
  3. Suomen mestarit Suomen Luisteluliitto. Viitattu 15.2.2022.
  4. Porttila, s. 60.
  5. Porttila, s. 61, 63.
  6. a b Timo Soukola: Mustonen, Kaija (1941–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Porttila, s. 64–65.
  8. a b Porttila, s. 66.
  9. Vuoden urheilija -valinnat Suomen Luisteluliitto. Viitattu 15.2.2022.
  10. Hasu, Kaakkolahti, Mieto ja Mustonen Hall of Fameen Yle Urheilu. 14.1.2014. Viitattu 7.2.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]