K-33
| K-33 | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Tehdas numero 902, Severodvinsk, Neuvostoliitto |
| Laskettu vesille | 6. kesäkuuta 1961 |
| Palveluskäyttöön | 5. heinäkuuta 1961 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1990 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
5 000 t (pinnalla) 6 000 t (sukellus) |
| Pituus | 115,0 m |
| Leveys | 9,0 m |
| Syväys | 7,0 m |
| Koneteho | 2 × höyryturbiinia á 17 500 hv |
| Nopeus |
20 solmua (pinnalla) 25 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka | 50 vuorokautta |
| Miehistöä | 80 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 x 533 mm torpedoputkea keulassa 4 x 406 mm torpedoputkea peräosassa D-2-laukaisujärjestelmä kolmella SS-N-4-ohjuksella |
K-33 (tunnusnumero 921) oli Neuvostoliiton laivaston Hotel-luokan (Projekti 658) ydinsukellusvene. Alus kuului Neuvostoliiton pohjoiseen laivastoon. Se oli palveluksessa vuoteen 1990, minä aikana alus oli osallisena kahdessa haverissa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Projekti 658
Alus tilattiin Severodvinskistä. Se laskettiin vesille 6. kesäkuuta 1961[1] ja otettiin palvelukseen 5. heinäkuuta 1961.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
K-33 törmäsi 12. huhtikuuta 1963 Kattegatin salmessa suomalaiseen Enso Gutzeitin omistamaan rahtilaiva M/S Finnclipperiin noustessaan syvyyksistä pintaan. Rahtilaiva oli kuljettamassa 6 000 tonnin paperilastia Yhdysvaltoihin ja sukellusvene matkalla Pohjois-Atlantille. Törmäyshetkellä sää oli sumuinen. Rahtialus pysäytettiin välittömästi törmäyksen tapahduttua, ja se kääntyi takaisin tutkimaan, olisiko tuntematon sukellusvene avun tarpeessa. Kaksi neuvostoliittolaista upseeria tuli laivaan kertomaan sukellusveneen vaurioituneen, muun muassa saaneen törmäyksessä taipuman kylkeen. Neuvostoupseerit eivät paljastaneet kansalaisuuttaan laivan miehistölle vaan selittivät kuuluvansa vain Varsovan liittoon. Suomalaiset kuitenkin näkivät selvästi sukellusveneen kyljessä olleen tunnusnumeron 921.[2]
Suomalaisalus onnistui vuotavana purjehtimaan yli Atlantin Yhdysvaltoihin, ja K-33 selvisi pahoin vaurioituneena Murmanskin laivastotukikohtaan Neuvostoliittoon. Finnclipper purki paperilastinsa Bostonissa ja jatkoi sieltä New Yorkiin, jossa tapahtuneesta annettiin poikkeuksellisesti meriselitys. Selvitys salattiin 44 vuodeksi, eikä siitä kerrottu julkisuudessa mitään.[2]
Norjalaisen ympäristöjärjestön mukaan alus oli pitkään telakoituna vuosina 1963–1964. Korjaustöiden aikana veneen polttoainekapseli varustettiin uusilla uraanisauvoilla ja sen ohjusjärjestelmä uudistettiin mahdollistamaan vedenalainen laukaisu. Sillä sattui vuonna 1965 säteilyonnettomuus sen ollessa Arktisella alueella.[3]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Varimaa, laivan miehistön jäsen, julkaisi Kattegatissa tapahtuneesta onnettomuudesta kirjan Sukellusvene sumussa 4. huhtikuuta 2007, jolloin tapaus tuli suuren yleisön tietoon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gardiner s. 401
- ↑ a b c Ydinsukellusveneen törmäys suomalaislaivaan salattiin
- ↑ raportti (Arkistoitu – Internet Archive) (italiaksi)