Juttukierrätys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juttukierrätys (myös juttujen kierrätys tai aineiston kierrätys) tarkoittaa saman aineiston julkaisemista joko täysin samanlaisena tai vähän muunneltuna eri viestintävälineissä. Esimerkiksi sama kirjoitus voidaan taittaa eri tavoin ja julkaista eri kuvin ja otsikoin varustettuna useissa sanomalehdissä.

Juttukierrätystä harjoitetaan tavallisesti samaan lehtiyhtymään kuuluvissa julkaisuissa. Myös saman uutistoimiston toimittajien kirjoittamia uutisia tai artikkeleita saatetaan kierrättää. Esimerkiksi ulkomailla työskentelevän toimittajan uutisia ja artikkeleita saatetaan kierrättää. Sanomalehdissä julkaistut valokuvat ovat olleet jo pitkään kierrätyksessä.

Juttukierrätys liittyy mediakonvergenssiin ja konsernijournalismiin.

Juttukierrätys on herättänyt arvostelua. Julkisuudessa esimerkiksi Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen on ilmaissut huolen viestimien omistuksen keskittymisestä ja sisältöyhteistyön lisääntymisestä, minkä takia samoja juttuja kierrätetään eri julkaisuissa. Jos lehdistön sisältö yksipuolistuu, Niemisen mukaan vahvat maakunnalliset viestijät menettävät vahvinta ominaisuuttaan eli paikallisuutta. Sananvapaus kaventuu, koska viestintäkentän ääni yhdenmukaistuu.[1]

Niin sanottua ”leikkaa-liimaa journalismia” tutkineen Laura Juntusen mukaan ulkopuolisten vaikuttajien, PR-koneiston, valta on kasvussa. Samat uutissisällöt kiertävät enenevästi viestimien sisällä ja tiedotusvälineet ovat yhä riippuvaisempia toistensa tarjonnasta. Näin ollen tulevaisuudessa lukijoiden on entistä vaikeampaa arvioida tiedon alkuperää ja paikkansapitävyyttä. Jos kierrätettyjen sisältöjen vastapainoksi ei tule uutta luovaa juttutuotantoa, Juntusen mukaan vapaa tiedonvälitys typistyy. Riskinä on, että journalismin riippumattomuus vaarantuu ja ulkopuolisten toimijoiden valta uutisten määrittelijöinä kasvaa.[2]

Suomen arvostelijain liiton tietojen mukaan kaikkiaan 34 sanomalehteä julkaiseva Alma Median osa Alma Aluemedia julkaisee osan taidearvosteluistaan useissa eri lehdissään. Liiton mukaan Aluemedia on ryhtynyt karsimaan taiteesta kirjoittavia kriitikkojaan ja samojen kirjoittajien tekstejä käytetään kaikissa lehdissä.[3]

Vuoden 2013 alusta Alma Aluemedia liittyi lehtijuttujen kierrätysrinkiin Pohjalaista ja Ilkkaa julkaisevan Ilkka-yhtymän kanssa. Myös Turun Sanomat ja Kaleva ovat liittymässä samaiseen rinkiin.[3]

  • Juntunen, Laura: Leikkaa–liimaa-journalismia? Tutkimus uutismedian lähdekäytännöistä. Viestinnän tutkimusraportteja 4/2011. Helsinki: Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC, 2011. ISBN 978-952-10-7388-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Sederholm, Eeva: Juttukierrätystä ja konsernijournalismia. Teoksessa Perko, Touko & Salokangas, Raimo & Luostarinen, Heikki (toim.): Median varjossa, s. 48–65. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos, mediainstituutti, 2002. ISBN 951-39-1327-9.
  1. Tamminen, Jenni: Ylen ja Sanoman ilmiriita: ”Näyttää koomiselta” Uusi Suomi. 9.1.2010. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.2.2013.
  2. Vänskä, Tarja: Juttujen kierrätys on medioissa pop IistC Magazine. 26.9.2012. Laajasalon opiston medialinjojen verkkojulkaisu. Viitattu 20.2.2013. [vanhentunut linkki]
  3. a b Janne Mällinen: Kriitikot: Sanomalehdet näivettävät taidekritiikin Yle Uutiset, kulttuuri. 22.2.2013. Yle. Viitattu 22.2.2013.