Judy Garland

Judy Garland
Garland vuonna 1945
Henkilötiedot
Koko nimi	Frances Ethel Gumm
Syntynyt	10. kesäkuuta 1922 Grand Rapids, Minnesota, Yhdysvallat
Kuollut	22. kesäkuuta 1969 (47 vuotta) Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti	näyttelijä, laulaja
Puoliso	David Rose ( 1941;  1944) Vincente Minnelli ( 1945;  1951) Sidney Luft ( 1952;  1965) Mark Herron ( 1965;  1967) Mickey Deans ( 1969)
Lapset	3
Näyttelijä
Aktiivisena	1924–1969 (laulajana) 1936–1963 (näyttelijänä)
Merkittävät roolit	Andy Hardy -elokuvat Ihmemaa Oz Tyttö ja kosija Tähti on syntynyt Nürnbergin tuomio
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Frances Ethel Gumm (10. kesäkuuta 1922 Grand Rapids, Minnesota – 22. kesäkuuta 1969 Lontoo, Englanti), taiteilijanimeltään Judy Garland, oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Jo taaperoikäisenä uransa aloittanut Garland oli elokuvan kultakaudella 1940-luvulla Hollywoodin valovoimaisimpia filmitähtiä. Garland näytteli niin musikaaleissa kuin draamaelokuvissa. Hänen läpimurtonsa oli Dorothyn rooli Ihmemaa Ozissa (1939).

Garland sai kansainvälistä kuuluisuutta myös laulajana. Hän levytti useita albumeja ja piti menestyksellisiä konsertteja 1950-luvulla sekä 1960-luvun alussa. Garlandin levytyksistä tunnetuimmat ovat Ihmemaa Ozissa kuultu ikivihreä ”Over the Rainbow”, jouluklassikko ”Have Yourself a Merry Little Christmas” sekä Pyhän Patrickin päivän tunnussävelmä ”It’s a Great Day for the Irish”.

Garlandin yksityiselämä oli traaginen: kuuluisuuden paineet ja sopimusstudio Metro-Goldwyn-Mayerin ankara tähtimuotti aiheuttivat hänelle lääkeriippuvuuden jo nuorella iällä. Lisäksi hän kärsi heikosta itsetunnosta. Yksityiselämän ongelmien myötä myös Garlandin ura kärsi. Hän sai potkut MGM:ltä 1950-luvun vaihteessa, ja paluu tapahtui vasta neljän vuoden hiljaisuuden jälkeen elokuvassa Tähti on syntynyt (1954). Myöhemmin Garland keskittyi laulajanuraansa ja teki elokuvarooleja enää harvakseltaan, mutta ei päässyt eroon päihdeongelmistaan. Garland kuoli barbituraattien yliannostukseen 47-vuotiaana.

Judy Garland oli naimisissa viisi kertaa ja hänellä on kolme lasta, joista tunnettuja ovat Liza Minnelli ja Lorna Luft.

Varhaisvaiheet

Frances Ethel Gumm syntyi kolmilapsisen perheen nuorimmaksi Minnesotassa kesäkuussa 1922. Hänen vanhempansa Frank Gumm ja Ethel Gumm (o.s. Milne) olivat vaudeville-ammattilaisia, jotka esiintyivät nimillä Jack ja Virginia Lee. He omistivat Grand Rapidsin kaupungissa elokuvateatterin ja tekivät paikallisia vaudeville-esityksiä. Frances peri vanhempiensa laulu- ja tanssitaidon, ja äiti patisti tytärtään esiintymään, koska hänen oma unelmansa tähteydestä jäi toteutumatta. Garland nimitti äitiään myöhemmin ”ilkeäksi ihmiseksi” ja vertasi häntä Ihmemaa Ozin pahan noidan hahmoon.

Frances, jota hänen perheensä kutsui ”Babyksi”, esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran kaksivuotiaana, kun hän lauloi kappaleen ”Jingle Bells” vanhempiensa elokuvateatterissa. Hänen vanhemmat sisarensa, Mary Jane eli ”Susie” ja Dorothy Virginia eli ”Jimmie”, olivat myös mukana vaudevillessa. Siskokset esiintyivät kotiteatterissaan muutaman seuraavan vuoden ajan nimellä The Gumm Sisters.

Gummin perhe muutti Lancasteriin, Kaliforniaan vuonna 1926. Muuton taustalla oli kertoman mukaan se, että kotikaupungissa oli alettu juoruilla Frank-isän homoseksuaalisista suhteista. Lisäksi on väitetty Ethel Gummin halunneen tämän vuoksi keskeyttää raskauden hänen odottaessaan Francesia. Huhujen paikkansapitävyyttä ei ole voitu todistaa puoleen tai toiseen. Kaliforniassa Frances ja sisaret jatkoivat vaudeville-esityksiä nimellä Garland Sisters. He opiskelivat samalla näyttelemistä ja kävivät tanssikoulussa. Ethel vei tyttärensä usein vaudeville-keikoille muun muassa suosittuun Cocoanut Grove -yökerhoon. Vuonna 1934 siskokset esiintyivät Chicagon maailmannäyttelyssä.

Ura

Garland Dorothyn roolissa elokuvassa Ihmemaa Oz.

MGM:n hohdokkaat tähdet Lana Turner, Hedy Lamarr ja Judy Garland Revyytytön promokuvassa 1941.

MGM:n tuottama tähti

Ethel Gummin ponnistelut tyttärensä menestyksen eteen tuottivat lopulta tulosta, kun Metro-Goldwyn-Mayerin johtaja Louis B. Mayer vaikuttui Francesin laulusta koe-esiintymisessä. Frances pääsi vuonna 1935 sadan dollarin viikkopalkalla yhtiön sopimusnäyttelijäksi. Hän omaksui taiteilijanimen Judy Garland keksittyään uuden etunimensä eräästä Hoagy Carmichaelin laulusta. Sukunimi Garland oli puolestaan ollut alun perin Gummien tuttavan George Jesselin idea. Frank Gumm kuoli aivokalvontulehdukseen 1935, ja Ethel meni uudelleen naimisiin. Garlandin vaikea äitisuhde jatkui, ja välit uuteen isäpuoleen olivat huonot.

Garland oli elokuvasopimuksen saadessaan 13-vuotias. Studio ei kuitenkaan tiennyt mitä tehdä hänellä, sillä hän oli perinteistä lapsitähteä vanhempi, mutta liian nuori aikuisrooleihin. MGM:llä Garland kävi studion pitämää koulua, kuten myös tulevat tähdet Lana Turner, Ava Gardner ja Elizabeth Taylor. Kunnianhimoinen äiti siirsi määräysvallan MGM:n johtaja Mayerille, mutta oli edelleen mukana päättämässä tyttärensä asioista. Garlandista tehtiin tuote ja investointi, kuten yhtiön muistakin tähdistä. Samalla hän joutui alusta saakka kokemaan Mayerin jokapäiväistä seksuaalista ahdistelua ja kritisointia pienikokoisuudestaan. Mayer muun muassa kutsui Garlandia ”pikku kyttyräseläksi” ja pakotti hänet kanakeittodieetille.

Garlandin ura lapsitähtenä alkoi 1930-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1938 hän esiintyi elokuvassa Broadway Melody, ja hänen tulkintansa Clark Gablen valokuvalle osoitetusta kappaleesta ”You Made Me Love You” johti suosion kasvuun. Garland oli 17-vuotias, kun hän teki läpimurtonsa musikaalissa Ihmemaa Oz (1939). Dorothyn osaan oli alun perin kaavailtu Shirley Templeä, mutta sopimusasiat menivät pieleen ja niin roolin sai MGM:n ”uusi tyttö”. Garlandin oli Mayerin käskystä syötävä laihdutuspillereitä ja kuvauksissa hänet puettiin tiukkaan korsettiin, jotta hän kävisi pikkutytöstä. Fantasiaelokuvien klassikko Ihmemaa Oz lennätti Garlandin kansainväliseen tähteyteen. Joidenkin mielestä hän näytti liian kypsältä esittämään lasta, mutta sai silti erikois-Oscarin roolisuorituksestaan. Tähtiasemalla oli myös varjopuolensa, sillä Garland jäi pitkäksi aikaa roolinsa vangiksi.

Ihmemaa Ozin lisäksi Garland näytteli muun muassa Betsy Boothia kolmessa Andy Hardy -elokuvassa Mickey Rooneyn rinnalla, josta tuli hänelle läheinen. Kaikkiaan Garland ja Rooney olivat vastanäyttelijöinä yhdeksässä elokuvassa. He olivat suuren yleisön suosikkeja ja kaksikkoa kutsuttiinkin ”Amerikan kullanmuruiksi”.

Ihmemaa Ozin menestyksen siivittämänä Garland katsottiin sopivimmaksi musikaaleihin, joita hän teki 1940-luvulla noin tusinan verran. Muun muassa Tässä tulen minä (1943) esitteli hänet aikaisemmista poikkeavassa glamour-osassa. Koska ajan Hollywoodissa elokuvat syntyivät liukuhihnatuotantona, Garland syöksyi muiden lapsitähtien tavoin roolista toiseen. Tyypillisenä päivänä hän vietti ensin kolmisen tuntia koulussa, sen jälkeen lauluharjoituksissa, ja paiski sitten töitä jopa aamuviiteen asti.

Uraongelmat ja paluu Hollywoodiin

Judy Garland elokuvan Tähti on syntynyt trailerissa.

Garland kärsi ensimmäisen hermoromahduksensa 1947, 25-vuotiaana. Johtaja Mayer piti työtä parhaana lääkkeenä mielenterveysongelmiin, ja Garlandin onnistuikin koota itsensä ja filmata vielä neljä elokuvaa. Hän kuitenkin oli kuvauksissa usein lääketokkurassa, myöhästeli ja sai tuottajat hermostumaan. Seesteistä jaksoa seurasi jälleen uusi romahdus ja sairaalajakso vuonna 1949, Garlandin toisen avioeron jälkeen. Tässä vaiheessa Mayer, joka ei ollut koskaan voinut sietää Garlandia, sai tarpeekseen ja irtisanoi hänet. Lehdistö hekumoi skandaalipotkuilla, ja Garland otti julkisen nöyryytyksen hyvin raskaasti ja yritti itsemurhaa.

Garland oli ollut pitkään osa Hollywoodin ”kermaa” ja tottunut hohdokkaaseen elämään, mutta potkujen myötä hän putosi tyhjän päälle ja ajautui pahoihin velkoihin. Kolmannen aviomiehensä avulla Garland alkoi rakentaa uraansa uudelleen. Vuonna 1951 hän toteutti oman Broadway-esityksensä New Yorkin Palace Theatressa, mistä tuli hänelle henkilökohtainen triumfi. Show’ta esitettiin lopulta yli 20 viikkoa ja se rikkoi yleisöennätyksiä. Garland ei revyyesityksellään ainoastaan esitellyt yleisölle voimakasta ja persoonallista lauluääntään, vaan hänet huomattiin uudestaan myös vannoutuneena esiintyjänä, mikä häivytti häneen kohdistunutta negatiivista uutisointia. Hänet palkittiin erikois-Tony-palkinnolla ansioistaan näyttämöllä 1952. Niin ikään 1951 Garland teki loppuunmyydyn konserttikiertueen Iso-Britanniassa. Kyseessä oli ensimmäinen hänen monista comebackeistaan, ja hän esitti kiertueella enimmäkseen Al Jolsonin kappaleita.

Tähti on syntynyt (1954) merkitsi Garlandin paluuta elokuvamaailmaan neljän vuoden tauon jälkeen. Rooli toi Garlandille ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa ja hänen suoritustaan juhlittiin lehdistössä, mutta ihailijat ympäri maailmaa olivat alkaneet vaistota kulissien takaa surullisen naisen. Kuvaukset eivät olleet sujuneet ongelmitta; Garland tekeytyi sairaaksi monta kertaa ja riitaantui elokuvan tuottajan Jack L. Warnerin kanssa. Garlandin yksityiselämä oli edelleen täynnä ongelmia, ja ihailijoiltaan hän tunsi saavansa rakkautta ja hyväksyntää, jota oli jäänyt vaille miessuhteissaan.

Myöhempi ura

Judy Garland elokuvassa Nürnbergin tuomio (1961).

Garland keskittyi jälleen laulajanuraansa elokuvan Tähti on syntynyt jälkeen. Hän piti live-konsertteja varhaisissa televisio-ohjelmissa ja esiintyi vuonna 1956 menestyksekkäästi neljän viikon ajan Las Vegas Stripissä. Garlandin sairastelukierre alkoi samoihin aikoihin. Hänellä diagnosoitiin akuutti hepatiitti vuonna 1959, eikä hänen selviytymisestään annettu suuria toiveita. Garlandin ennustettiin menettävän äänensä tyystin, mikäli hän selviytyisi, mutta hän toipui täysin muutamassa kuukaudessa ja jatkoi yleisöennätyksiä rikkoneita konserttejaan muun muassa Lontoon Palladiumissa.

Garlandin konsertti Carnegie Hallissa huhtikuussa 1961 oli hänen uransa merkittävimpiä kohokohtia, ja todisti hänen kykynsä intensiiviseen vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Se taltioitiin myös levylle, joka myi kultaa Yhdysvalloissa ja pysyi Billboard 200 -listan kärkisijalla 13 viikkoa ja voitti viisi Grammya. Voitokasta paluuta seurasi kuitenkin aina uusi aallonpohja. Garlandin yksityiselämän vaikeudet alkoivat heijastua hänen esityksiinsä, ja Australian-kiertue vuonna 1964 oli kaamea epäonnistuminen: Garlandin konsertista myöhästyminen ja humalainen olemus suututtivat yleisön Melbournessa.

Garland teki yhden viimeisistä elokuvarooleistaan oikeussalidraamassa Nürnbergin tuomio (1961), joka toi hänelle toisen Oscar-ehdokkuutensa parhaana sivuosanäyttelijänä. Hän yritti 1960-luvulla luoda uraa myös televisiossa. Syyskuussa 1964 alkoi Garlandin vetämä The Judy Garland Show, joka oli kriitikoiden ylistämä ja sai Emmy-ehdokkuuksia, mutta jäi lopulta vain yhden kauden pituiseksi.

Levylaulajana

Garlandin ura laulajana on jäänyt hänen näyttelijänuransa varjoon, vaikka hän teki tunnetuksi monia ikonisia kappaleita. Konserttien lisäksi Garland levytti paljon myös levytysstudiossa. Vuosina 1936–1947 hän lauloi yli 90 ääniraitaa Decca Recordsille, ja levytti tusinan albumeja Capitol Recordsin alaisuudessa 1955–1965 ja työskenteli tunnettujen sovittajien, kuten Mort Lindseyn ja Nelson Riddlen kanssa. Garlandin levytyksistä tuli ilmi hänen herkkyytensä ja älykkyytensä suositun laulun tulkkina.

Traaginen tähti

Garland elokuvassa Tässä tulen minä.

Garland oli lapsitähtenä tervehenkinen, iloinen naapurintyttötyyppi ja koko kansan ”unelmapikkusisko”. Kulissien takana hän kuitenkin kärsi jatkuvasti sopimusyhtiönsä painostuksen alla. Siinä missä MGM:n toinen lapsitähti Elizabeth Taylor selvisi yhtiön aiheuttamista ristipaineista omaehtoisuudellaan, Garland oli hermoherkempi ja taipui aikuisten vaatimuksiin. Tom Mankiewicz on sanonut: ”Judy oli tunteellinen ja kaipasi muiden vakuutteluja. Hätä ja epävarmuus kuulsivat hänen äänestään, kun hän esitti laulunumeroitaan”.

Uransa huippuaikoina Garland painoi jopa 18-tuntista työpäivää, ja johtaja Mayer hallitsi täysin hänen elämäänsä: hän ahdisteli Garlandia seksuaalisesti päivittäin ja kritisoi hänen ulkonäköään. Mayerin määräyksestä Garlandin oli noudatettava tiukkaa dieettiä, johon kuuluivat kanakeitto ja musta kahvi, minkä lisäksi hänen painonpudotustaan vauhditettiin laihdutuspillereillä. Ne aiheuttivat sivuvaikutuksenaan unettomuutta, minkä vuoksi Garlandille määrättiin myös nukahtamislääkkeitä. Tämä aiheutti hänelle pahan lääkeriippuvuuden jo 14-vuotiaana, mikä leimasi koko hänen loppuelämäänsä.

Garland oli MGM:llä osa suuren filmiyhtiön koneistoa ja heidän suurimpia sijoituksiaan, eikä studiojohto juuri välittänyt tähtiensä hyvinvoinnista. Kun eräs huolestunut käsikirjoittaja yritti saada Garlandia psykiatrin puheille, Mayer ja Garlandin äiti eivät nähneet sille tarvetta. Garland on muistellut: ”He antoivat meille pillereitä pitääkseen meidät pystyssä umpiväsyneinäkin. Sen jälkeen he veivät meidät studion sairaalaan ja laittoivat tajumme kankaalle unilääkkeillä.” Garland piti itseään yhtiön seksikkäisiin naistähtiin verrattuna ”rumana ankanpoikasena”, ja hän kamppaili koko ikänsä paitsi riippuvuuksien, myös kehonkuvansa kanssa.

Mayerin painostuksesta Garland teki myös abortin 19-vuotiaana, sillä äitiyden ei katsottu sopivan hänen lapsekkaan raikkaaseen imagoonsa. Garland alkoi päihdeongelmansa myötä saada mainetta oikuttelevana ja hankalana näyttelijänä. Hän viittasi itse tähän väitteeseen haastattelussa 1967: ”Olen kuullut, kuinka vaikeaa on tehdä töitä Judy Garlandin kanssa. Mutta tiedättekö, kuinka vaikeaa on olla Judy Garland? Ja minun elää itseni kanssa? Voitteko edes kuvitella epäreilumpaa elämää kuin se, jonka itse olen elänyt?”.

Yksityiselämä

Avioliitot ja perhe

Vuoden 1939 paikkeilla Judy Garlandilla oli suhde näyttelijä Tyrone Poweriin. Louis B. Mayer suhtautui asiaan paheksuvasti, ja suhde päättyi. Mayer ja Garlandin äiti eivät hyväksyneet myöskään hänen karkaamistaan vihille säveltäjä-sovittaja David Rosen kanssa. Garland tuli pian häiden jälkeen raskaaksi, mutta Mayer määräsi hänelle abortin.

Toisen aviomiehensä, elokuvaohjaaja Vincente Minnellin, Garland tapasi elokuvan Tyttö ja kosija filmauksen yhteydessä. Avioliitto solmittiin vain viikko sen jälkeen, kun Garlandin avioero Rosesta oli tullut voimaan. Tällä kertaa Mayer antoi siunauksensa liitolle, ja parin häitä vietettiin kesällä 1945. Pariskunnan tytär, laulaja-näyttelijä Liza Minnelli syntyi vuonna 1946. Garland sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, sai hermoromahduksen ja joutui sairaalaan.

Garlandin ja Minnellin liitto oli ohi vuoteen 1949 mennessä, mutta virallinen ero myönnettiin vasta 1952. Garland oli uupunut vuosien tauottomasta työstä ja lääkkeiden väärinkäytöstä, ja hänestä alkoi tulla ailahtelevainen ja epäluotettava. MGM erotti hänet vuonna 1951, jonka jälkeen Garland yritti ensimmäisen kerran itsemurhaa viiltämällä haavan kurkkuunsa.

Pahoihin talousvaikeuksiin joutunut Garland muutti New Yorkiin 1952. Siellä hän tapasi entisen koelentäjän ja viihteen monitoimimiehen Sidney Luftin. Avioliitosta syntyivät lapset Lorna vuonna 1952 ja poika Joey 1955. Luft auttoi vaimoaan uudelleenrakentamaan uraansa, ja järjesti myös hänen paluunsa valkokankaalle vuonna 1954. Myös Garlandin kolmas avioliitto oli tuulinen ja päättyi kolmentoista vuoden jälkeen 1965. Luft yritti evätä Garlandilta lastensa tapaamisoikeuden väittämällä, että tämä oli psyykkisesti häiriintynyt ja yrittänyt itsemurhaa ainakin 20 kertaa heidän liittonsa aikana.

Mielenterveys- ja päihdeongelmistaan huolimatta Garland ei koskaan saanut mainetta huonona äitinä, vaikka julkisuudessa hänestä annettiin kuvaa vanhan Hollywoodin traagisena kulttihahmona. Liza Minnelli on kumonnut nämä väitteet ja luonnehtinut äitiään rakastavaksi ja hauskaksi.

Garlandin neljäs aviomies oli näyttelijä Mark Herron, mutta liitto ei kestänyt muutamaa kuukautta kauempaa. Kolme kuukautta ennen kuolemaansa Garland meni viidennen kerran naimisiin 12 vuotta nuoremman tuottaja-säveltäjä Mickey Deansin kanssa.

Kuolema

Viimeiset vuotensa Garland kärsi pahoista rahavaikeuksista. Hän oli menettänyt konserteista saamistaan tuloista suurimman osan verottajalle, ja ajelehti ilman pysyvää kotia esittäen vanhoja menestyskappaleitaan muun muassa Lontoon Talk of the Town -yökerhossa hiukan ennen kuolemaansa. Tuolloin Garlandin sammaltava ääni ja kuihtunut olemus herättivät yleisön huomiota. Yksinäisyyden pelko ajoi hänet huonoihin parisuhteisiin, ja pitkäaikainen päihteidenkäyttö oli aiheuttanut hänelle terveysongelmia.

Garland löydettiin kuolleena kylpyhuoneesta kotonaan Lontoossa 22. kesäkuuta 1969, ja hänen kuolinsyykseen määritettiin lääkkeiden yliannostus. Garlandin löysi kuolleena hänen aviomiehensä. Vaikka Garlandin tiedetään yrittäneen itsemurhaa useita kertoja aikaisemmin, kuolemaa ei ole pidetty itsemurhana vaan onnettomuutena. Tutkimuksen mukaan tappavaa määrää lääkkeitä ei ollut otettu kerralla vaan pidemmän ajan kuluessa. Garland oli täyttänyt 47 vuotta vain kaksitoista päivää ennen kuolemaansa. Hänen hautajaisensa olivat merkkitapahtuma, kun tuhatpäiset ihailijajoukot surivat hänen lasikattoisen arkkunsa vieressä. Judy Garland on haudattu New Yorkin Hartsdaleen.

Palkinnot ja perintö

Garland voitti urallaan erikois-Oscarin ja erikois-Tonyn lisäksi useita Grammy-palkintoja. Lisäksi hänelle myönnettiin elämäntyö-Grammy postuumisti vuonna 1997.

Judy Garland on saanut elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle. Hän painoi käden- ja jalanjälkensä Grauman’s Chinese Theatren edustan betonilaattaan vuonna 1939 pidetyssä seremoniassa. Vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kahdeksanneksi suurimmaksi naisnäyttelijäksi. Myöhemmin AFI listasi myös sata parasta elokuvalaulua, ja Garlandin Ihmemaa Ozissa laulama ”Over the Rainbow” sijoittui ensimmäiseksi, minkä lisäksi neljä muuta Garlandin laulamaa laulua sijoittui listalle. Hänen Ihmemaa Ozissa käyttämät Dorothyn rubiininpunaiset paljettikengät ovat nykyään museoesine.

Garlandista tuli jo elinaikanaan homoikoni, jonka musikaalit ja laulut ovat olleet suosiossa homoyhteisöissä. Garlandin on katsottu olleen helppo samastumiskohde homoseksuaaleille, joiden oli tuohon aikaan myös esitettävä muuta kuin olivat. Lisäksi on arveltu, että ikoninen kappale ”Over the Rainbow” osittain vaikutti HLBT-yhteisön symbolin, sateenkaarilipun syntyyn. Garland oli itse iloinen ja ihmeissään huomattuaan, että hänen ihailijoistaan suuri osa oli homoseksuaaleja.

Vuonna 2001 Garlandista tehtiin kehuttu, myös Suomen televisiossa nähty kaksiosainen minisarja Tähtitarina: Judy Garland (Life with Judy Garland: Me and My Shadows, 2001). Sarja voitti viisi Emmy-palkintoa, yhden Golden Globen ja yhden SAG-palkinnon. Yhdysvalloissa Garlandia on kunnioitettu kahdesti myös postimerkillä: vuonna 1989 Ihmemaa Ozin Dorothyn hahmossa ja uudestaan vuonna 2006 Tähti on syntynyt -elokuvan Vickinä.

Judy Garlandin elämän loppuajoista julkaistiin elokuva Judy vuonna 2019. Elokuvassa Garlandia näytteli Renée Zellweger, joka voitti roolistaan parhaan naispääosan Oscar-palkinnon.

Diskografia

• Miss Show Business  (1955)
• Judy  (1956)
• Alone  (1957)
• Judy in Love  (1958)
• Garland at the Grove  (1959)
• The Letter  (1959)
• Judy: That’s Entertainment!  (1960)
• Judy Garland à Paris  (1960)
• Judy at Carnegie Hall  (1961)
• The Garland Touch  (1962)
• Judy Takes Broadway  (1962)
• I Could Go On Singing  (1963)
• Just for Openers  (1964)
• Judy Garland Sings Maggie May  (1964)
• Judy Garland and Liza Minnelli Live at the London Palladium  (1965)
• At Home at the Palace  (1967)
• The Judy Garland Story  ()

Filmografia

Judy Garland ja Mickey Rooney elokuvan Andy Hardy, tyttöjen sankari trailerissa.

Judy Garland viimeiseksi jääneessä elokuvassaan Suuri voitto.

Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1936		Pigskin Parade	Sairy Dodd
1937		Broadway Melody of 1938	Betty Clayton
	Ei meillä pelätä	Thoroughbreds Don’t Cry	Cricket West
1938	Laulu, sydämen avain	Everybody Sing	Judy Bellaire
	Andy Hardy, tyttöjen sankari	Love Finds Andy Hardy	Betsy Booth
	Isää etsitään	Listen, Darling	”Pinkie” Wingate
1939	Ihmemaa Oz	The Wizard of Oz	Dorothy Gale
	Me hurmurit	Babes in Arms	Patsy Barton
1940	Andy Hardy ja viattomuus	Andy Hardy Meets Debutante	Betsy Booth
	Me jazzikuninkaat	Strike Up the Band	Mary Holden
	Urhea pikku Nellie	Little Nellie Kelly	”pikku-Nellie” Noonan Kelly
1941	Revyytyttö	Ziegfeld Girl	Susan Gallagher
	Andy Hardy nauttii elämästä	Life Begins for Andy Hardy	Betsy Booth
	Me tähdet	Babes on Broadway	Penny Morris
1942	Sittenkin sankari	For Me and My Gal	Jo Hayden
1943	Tässä tulen minä	Presenting Lily Mars	Lily Mars
	Me villissä lännessä	Girl Crazy	Ginger Gray
1944	Tyttö ja kosija	Meet Me in St. Louis	Esther Smith
1945	Alta aikayksikön	The Clock	Alice Mayberry
	Ziegfeldin tähtirevyy	Ziegfeld Follies	Tähti (osassa ”The Great Lady Has an Interview”)
1946	Juna kulkee länteen	The Harvey Girls	Susan Bradley
	Kunnes pilvet väistyvät	Till the Clouds Roll By	Marilyn Miller
1948	Paula kaulassa	The Pirate	Manuela Ava
	Sinun kanssasi kahden	Easter Parade	Hannah Brown
	Laulan ja nauran	Words and Music	esiintyjä (cameo)
1949	Rakastan sinua, lurjus!	In the Good Old Summertime	Veronica Fisher
1950	Sano se sävelin	Summer Stock	Jane Falbury
1954	Tähti on syntynyt	A Star Is Born	Esther Blodgett / Vicki Lester
1961	Nürnbergin tuomio	Judgment at Nuremberg	Irene Hoffman-Wallner
1962	Pariisin iloiset kissat	Gay Purr-ee	Mewsette (äänirooli)
1963	Heräävä elämä	A Child Is Waiting	Jean Hansen
	Suuri voitto	I Could Go On Singing	Jenny Bowman

Aiheesta muualla

• The Judy Garland Page (englanniksi)
• Judy Room (englanniksi)
• Judy Garland Fragrance (parfyymi-sivusto) (englanniksi)
• Judy Garland Notable Names Databasessa (englanniksi)
• Judy Garland. Classic Movies. Arkistoitu 26.1.2021. (englanniksi)