John Dimmer
| John Dimmer | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1883 South Lambeth, Lontoo, Englanti |
| Kuollut | 21. maaliskuuta 1918 (34 vuotta) Marteville, Ranska |
| Ammatti | sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1902–1918 |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | everstiluutnantti |
| Kunniamerkit |
Military Cross Viktorian risti |
| Ylennykset |
korpraali 1902 alikersantti 1903 vt. kersantti (1905) luutnantti (1911) kapteeni (1915) vt. everstiluutnantti (1918) |
| Joukko-osasto | King’s Royal Rifle Corps |
John Henry Stephen Dimmer (9. lokakuuta 1883 – 21. maaliskuuta 1918) oli brittiläinen toisen buurisodan jälkimaininkeihin ja ensimmäiseen maailmansotaan osallistunut sotilas. Hänelle myönnettiin sekä Military Cross- että Viktorian risti -ansiomitalit uroteoistaan loka-marraskuussa 1914. Hän oli ensimmäinen henkilö, jolle myönnettiin molemmat mitalit. Hän kaatui myöhemmin ratsailla taistelussa Martevillessä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dimmerin vanhemmat olivat rautatieyhtiön työntekijä ja entinen laivaston ylimatruusi John Dimmer ja palvelustyttö Ellen Dimmer o.s. Busby (1852–1932). Hänellä oli kaksi nuorempaa veljeä, sekä nuorena kuollut sisko. Hän oli jo nuorena aktiivinen kadettitoiminnassa.[1]
Käytyään koulunsa loppuun ja työskenneltyään neljä vuotta insinööritoimistossa Dimmer liittyi King’s Royal Rifle Corps -jalkaväkirykmentin palvelukseen 1. heinäkuuta 1902. Vuodet 1902–1904 hän toimi tiedustelijana ja viestinviejänä Etelä-Afrikassa, missä sai kehuja kahdelta eri kenraalilta, jotka olivat Neville Lyttelton ja Ian Hamilton. Dimmer pyrki itseopiskelulla edistämään mahdollisuuksiaan päästä upseeriksi, mutta hänellä ei ollut varaa univormuun. Maaliskuussa 1908 alahuoneen St Pancras Eastin edustaja ja entinen upseeri Hugh Lea vetosi suoraan sotaministeri lordi Haldaneen Dimmerin puolesta, ja 15. huhtikuuta 1908 Dimmer sai upseerin pestin ja välittömän siirron Länsi-Afrikkaan, jotta hän välttyisi univormun ostamiselta. Hänestä tuli Afrikan-palveluksensa aikana vapaamuurari.[1][2]
Dimmer ei Afrikasta palattuaan kyennyt ylläpitämään upseerilta odotettua elämäntapaa, joten hän lähti uudelleen Afrikkaan samaan tehtävään. Yhdistyneen kuningaskunnan liittyessä mukaan ensimmäiseen maailmansotaan elokuussa 1914 hän sattui olemaan kotona vapaalla. Hän päätyi King’s Royal Rifle Corps -rykmentin 2. pataljoonan mukana länsirintamalle Ranskaan, missä hänen ansionsa 29.–31. lokakuuta 1914 taistelussa Bois du Polygonessa huomioitiin myöhemmin Military Cross -ansiomitalilla. Myöhemmin marraskuun 12. päivä hän jatkoi konekivääritulitustaan huolimatta siitä, että oli saanut kolme osumaa srapnellista ja kaksi osumaa luodeista. Tästä hänelle myönnettiin Viktorian risti – Dimmer itse luki asiasta sanomalehdestä ollessaan toipilaana Wimereux’ssa lähellä Boulognea. Hän oli ensimmäinen, jolle myönnettiin sekä Military Cross että Viktorian risti.[2][3]
Dimmer kärsi toipilasaikansa jälkeen heikkohermoisuudesta ja alkoholiongelmasta. Palveltuaan vuoden 1915 aikana koulutusupseerina Sheernessissä ja jälleen länsirintamalla hänet lähetettiin vuonna 1916 Makedonian rintamalle. Hän toimi ensin konekivääriupseerina 10. divisioonassa, sitten komppanianpäällikkönä King’s Royal Rifle Corps -rykmentin 3. pataljoonassa ja lopulta tarkkailijana kuninkaallisissa lentojoukoissa. Hän sairastui malariaan ja hänet lähetettiin taas toipumaan Englantiin, minkä jälkeen hän palasi 2. pataljoonan yhteyteen. Helmikuussa 1917 hän sai verenmyrkytyksen.[2][4]
9. tammikuuta 1918 Dimmer nimitettiin virkaatekeväksi everstiluutnantiksi. Hän kaatui taistelussa 21. maaliskuuta 1918 kesken hevosen selästä johtamansa vastahyökkäyksen. Hänen ruumiinsa löydettiin vasta maaliskuussa 1920 ja se haudattiin Maissemyn brittiläiselle hautausmaalle.[2][4]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dimmer avioitui tammikuussa 1918 Gladys Dora May Parkerin kanssa Moseleyssä lähellä Birminghamia. Avioparille ei syntynyt lapsia.[2] Dimmerin leski avioitui myöhemmin kuninkaallisten lentojoukkojen luutnantin ja Garvaghin paronin Leopold Canningin kanssa.[4]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Field, Peter Old: Victoria Crosses on the Western Front August 1914- April 1915: Mons to Hill 60. Pen and Sword, 2014. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
