Johann Reuchlin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johann Reuchlin, puupiirros vuodelta 1516

Johann Reuchlin (s. 29. tammikuuta 1455 Pforzheim30. kesäkuuta 1522 Bad Liebenzell) oli saksalainen humanisti, filologi ja juristi.[1] Häntä pidetään muinaiskreikan ja heprean kielen tutkimuksen perustajana Saksassa.[2]

Reuchlin opiskeli eri yliopistoissa erikoistuen kreikan kieleen.[1] Hän julkaisi latinankielisen sanakirjan vuosina 1475–76.[1] Sitten hän siirtyi lakiopintoihin ja valmistui vuonna 1481.[1] Reuchlin toimi virkamiehenä Württembergin hovissa ja Stuttgartissa 1480-luvulta vuoteen 1512.[1]

Italian-matkoillaan (1482 ja 1490) hän tutustui Firenzen akatemiaan ja italialaisiin filologeihin, joita hän hämmästytti filologian tietämyksellään.[3]

Reuchlin oli edelläkävijä muinaiskreikan tieteellisessä tutkimuksessa ja käänsi monia antiikin tekstejä latinaksi.[1] Vuonna 1490 hän kiinnostui hepreasta, ja julkaisi vuonna 1506 De Rudimentis Hebraicis (”Heprean perusteista”), -kieliopin ja sanaston.[1] Sillä oli myöhemmin suuri vaikutus heprean ja siten myös hepreankielisen Vanhan testamentin tieteelliseen tutkimukseen.[1] Reuchlin oli myös kiinnostunut juutalaisesta mystiikasta kabbalasta ja kirjoitti aiheesta teokset De verbo mirifico (1494) ja De arte cabbalistica (1517).[3]

Reuchlinin kiinnostus heprean kieltä kohtaan sai kritiikkiä ajan katoliselta kirkolta. Kölnin dominikaanit vakuuttivat keisari Maksimilian I:n määräämään vuonna 1509 hepreankieliset kirjat tuhottaviksi kristinuskolle vihamielisinä.[1] Tällöin Reuchlin puolusti julkisesti hepreankielisten tekstien tutkimista ja säilyttämistä.[1] Hänen mielestään vain kristinuskoa vastaan kirjoitetut kirjat tulisi tuhota.[2]

Inkvisitio aloitti oikeustoimet Reuchlinia vastaan ​​vuonna 1513.[1] Kiistan edetessä Euroopan humanistinen yhteisö asettui Reuchlinin puolelle dominikaaneja vastaan, ​​ja vuonna 1516 paavin komissio vapautti Reuchlinin harhaopista.[1]

Reuchlin toimi myöhemmin kreikan ja heprean kielen professorina Ingolstadtissa (1520-1521) ja Tübingenissä (1521-1522).[2]

Reuchlin ja uskonpuhdistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reuchlinin ja katolisen kirkon kiistan on väitetty vaikuttaneen uskonpuhdistuksen käynnistymiseen. Vaikka Reuchlinin tapaus innoitti uskonpuhdistajia, Reuchlin ei koskaan hylännyt katolista kirkkoa, ja tuomitsi veljenpoikansa Philip Melanchthonin ja Lutherin.[1]


Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]