Jevgeni Lebedev
Jevgeni Aleksandrovitš Lebedev (ven. Евгений Александрович Лебедев, engl. Evgeny Alexandrovich Lebedev; s. 8. toukokuuta 1980) on venäläis-brittiläinen liikemies ja Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen jäsen.
Lebedev syntyi Moskovassa. Hänen isänsä on Aleksandr Lebedev. Hän muutti Lontooseen kahdeksanvuotiaana hänen isänsä aloitettua KGB:n vakoojana Neuvostoliiton Lontoon-suurlähetystössä. Hän kävi paikallisia kouluja ja opiskeli London School of Economicsissa. Hän sai Britannian kansalaisuuden vuonna 2010.[1][2]
Vuonna 2009 Lebedev osti isänsä kanssa 65 prosentin osuuden Evening Standard -sanomalehdestä.[3] Lebedevien omistuksessa lehti muutettiin ilmaisjakelulehdeksi, minkä myötä sen levikki kasvoi yli 600 000:een.[4] Vuonna 2010 Lebedevit ostivat The Independent -sanomalehden,[5] jonka sisarlehdeksi he perustivat samana vuonna i-sanomalehden.[6] Vuonna 2016 i myytiin Johnston Press -mediayritykselle, ja The Independentin paperiversio lakkautettiin.[7]
Vuonna 2017 Lebedev myi 30 prosenttia Independent Digital News and Media -yhtiöstä, joka omistaa The Independentin, Scalable Inc -yhtiölle, ja joulukuussa 2018 hän myi samansuuruisen osuuden Lebedev Holdings -holdingyhtiöstään, joka omistaa Evening Standardin, International Media Companylle. Molemmat ostajayritykset ovat Caymansaarille rekisteröityjä, saudiarabialaisen Sultan Abduljadayelin puoliksi omistamia. Yhdistyneen kuningaskunnan media-alan sääntelyviranomainen Ofcom käynnisti kaupoista tutkinnan, jonka johtopäätös oli, ettei kaupoilla ollut vaikutusta julkaisujen sisältöön.[8][9]
Lebedev omistaa Ian McKellenin ja Sean Mathiasin kanssa The Grapes -pubin itä-Lontoon Limehousessa.[10] Vuonna 2012 hän osti Château Gütsch -linnan Sveitsin Luzernissa ja remontoi sen luksushotelliksi.[11]
Lebedev on ollut Boris Johnsonin ystävä vuodesta 2009 lähtien,[12] ja Evening Standard tuki Johnsonia tämän toimiessa Lontoon pormestarina. Johnsonin toimiessa ulkoministerinä MI6 piti häntä turvallisuusriskinä johtuen hänen ystävyydestään Lebedevin kanssa.[13]
Heinäkuussa 2020 Lebedeville myönnettiin paronin aatelisarvo ja sitä myöten paikka Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneessa.[14] Ylähuoneen nimityskomissio vastusti Lebedevin aatelointia vedoten turvallisuushuoliin.[15] Tiedustelupalvelujen väitetään lakanneen pitämästä Lebedeviä turvallisuusriskinä Johnsonin painostuksen seurauksena.[16] Maaliskuuhun 2022 mennessä Lebedev on puhunut ylähuoneessa kerran ja jättänyt kaksi kirjallista kysymystä muttei ole äänestänyt kertaakaan.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Peter Aspden: Lunch with the FT: Evgeny Lebedev Financial Times. 20. marraskuuta 2009. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Freddy Gray: The strange world of Evgeny Lebedev The Spectator. 26. syyskuuta 2015. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Andrew Cave: Evgeny Lebedev spells out his vision for the Evening Standard The Telegraph. 2. heinäkuuta 2009. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Stephen Brook: ABCs: Free London Evening Standard breaks through 600,000 barrier The Guardian. 15. tammikuuta 2010. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Lebedev family buys Independent in deal to secure paper's future Evening Standard. 25. maaliskuuta 2010. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ The Independent launches i The Independent. 19. lokakuuta 2010. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ The Independent becomes the first national newspaper to embrace a global, digital-only future The Independent. 12. helmikuuta 2016. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Patricia Nilsson: Government ends probe of Evening Standard stake sale Financial Times. 16. syyskuuta 2019. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Freddy Mayhew: Independent and Standard 'vindicated' by Ofcom report into Saudi investor deals, says owner Press Gazette. 16. syyskuuta 2019. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Ian McKellen: The history of The Grapes, Limehouse The Grapes. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Chateau Gütsch: Journey to Lucerne, the ticking heart of watchmaking City A.M.. 11. tammikuuta 2015. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Luke Harding, Dan Sabbagh: Boris Johnson and Evgeny Lebedev: a decade of politics, parties and peerages The Guardian. 21. lokakuuta 2020. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Otto English: Spooking the Spooks: Media Complicity and Security Concerns over Lebedev and Johnson Byline Times. 25. lokakuuta 2019. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Jim Waterson: Johnson peerage for Lebedev crowns mutually beneficial friendship The Guardian. 31. heinäkuuta 2020. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ John Sweeney: Sweeney Investigates: What Changed To Make Evgeny Lebedev No Longer a Security Risk? Byline Times. 20. elokuuta 2020. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Gabriel Pogrund, Harry Yorke: Boris Johnson’s Russian crony Evgeny Lebedev got peerage after spies dropped warning The Times. 5. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
- ↑ Annamari Sipilä: Boris Johnson nimitti venäläisen ystävänsä ylähuoneeseen – nyt ”Siperian lordi” syö pääministerin uskottavuutta Helsingin Sanomat. 15. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 15. maaliskuuta 2022. Viitattu 15. maaliskuuta 2022.
| ||||||||||
