Jäähyväiset jalkavaimolle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jäähyväiset jalkavaimolle
Ba wang bie ji
Ohjaaja Chen Kaige
Käsikirjoittaja Lilian Lee
Lei Bik-Wa
Lu Wei
Perustuu Lilian Leen romaaniin
Tuottaja Hsu Feng
Säveltäjä Zhao Jiping
Kuvaaja Gu Changwei
Leikkaaja Pei Xiaonan
Pääosat Leslie Cheung
Zhang Fengyi
Gong Li
Valmistustiedot
Valmistusmaa Kiina
Tuotantoyhtiö Miramax Films
Levittäjä Miramax
Netflix
iTunes
Ensi-ilta 15. lokakuuta 1993 (Yhdysvallat)
Kesto 171 min
Alkuperäiskieli mandariinikiina
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Jäähyväiset jalkavaimolle (Ba wang bie ji) on vuonna 1993 valmistunut Chen Kaigen ohjaama kiinalainen elokuva. Se on keskeinen kiinalaisten elokuvien niin sanotun viidennen sukupolven edustaja. Viides sukupolvi toi kiinalaiset elokuvantekijät maailman tietoisuuteen.[1][2]

Monien viidennen sukupolven elokuvien tapaan Jäähyväiset jalkavaimolle kuvaa Kiinan 1900-luvun puolivälin poliittisen myllerryksen vaikutuksia yksittäisten ihmisten, perheiden ja ryhmien elämään – tässä tapauksessa kahden Pekingin oopperan tähden sekä heidän väliinsä ilmestyvän naisen.

Elokuva perustuu Lilian Leen romaaniin. Hän osallistui myös elokuvan käsikirjoittamiseen.

Jäähyväiset jalkavaimolle jakoi vuoden 1993 Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun Jane Campionin Pianon kanssa. Se sai myös parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Bafta-palkinnon 1993 ja Golden Globe -palkinnon parhaana vieraskielisenä elokuvana 1994.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Jäähyväiset jalkavaimolle vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[3] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 20 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[4]

Helsingin Sanomissa Helena Ylänen piti elokuvan parhaina jaksoina poikien varttumista oopperakoulussa, kun taas aikuisuuden tapahtumat on kerrottu viitteellisemmin. ”Jäähyväiset jalkavaimolle on varsin surullinen tarina, mutta sen pitää vauhdissa ja eloisana tapahtumien valtaisa virta ja värien raivoisa energia.”[5] Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä luonnehtii elokuvaa yhtäältä loisteliaasti kuvatuksi, hehkuvaksi historialliseksi draamaksi ja toisaalta näkemykselliseksi psykologiseksi tutkielmaksi. Hän antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[6].

  1. Clark, Paul: Reinventing China: A Generation and Its Films, s. 159. Hong Kong: The Chinese University Press, 2005.
  2. Zha, Jianying: China Pop: How Soap Operas, Tabloids, and Bestsellers Are Transforming a Culture, s. 96–100. New York: New Press, 1995.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 2.7.2016.
  4. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
  5. Ylänen, Helena: Peking Opera Blues. Helsingin Sanomat, 23.4.1994, s. 68. Näköislehti (maksullinen).
  6. Video-opas 95, WSOY 1994.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.