Ishman Bracey

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ishman Bracey (s. 9. tammikuuta 1901, Byram, Mississippi – k. 12. helmikuuta 1970, Jackson, Mississippi) oli yhdysvaltalainen delta blues -muusikko, kitaristi ja laulaja. Yhdessä Tommy Johnsonin kanssa hän oli keskeinen hahmo jacksonilaisissa musiikkipiireissä. Osassa vanhoista savikiekoista hänen nimensä kirjoitettiin virheellisesti muodossa "Ishmon".[1]

Bracey alkoi soitella paikallisissa tanssijaisissa ja juhlissa vuoden 1917 tienoilla. Hän työskenteli myös Illinois Central Railroadilla vesipoikana. Bracey teki ensimmäiset levytyksensä Victor-merkille Memphisissä helmikuussa 1928. Toista kitaraa soitti Charlie McCoy. He palasivat uudelleen levyttämään samana vuonna 31. elokuuta. Tämän jälkeen hän levytti Paramountille New Orleans Nehi Boys -yhtyeen mukana sekä neljä kappaletta Charles Taylorin kanssa. Kaikkiaan Ishman Braceyn tunnettu levytetty tuotanto käsittää vain 16 kappaletta (tämän lisäksi Paramount julkaisi kappaleet "Low Down Blues" ja "Run to Me at Night", joita ei kuitenkaan ole löydetty).[1]

Levytysuransa jälkeen Bracey jatkoi esiintymisiä, usein Tommy Johnsonin kanssa. Ishman Bracey tuli uskoon toisen maailmansodan jälkeen, eikä ollut kiinnostunut uudesta urasta 1950-luvun lopun bluesbuumin aikaan. Hän kuitenkin johdatti tutkijat muun muassa Skip Jonesin jäljille. Bracey jatkoi esiintymisiä paikallisissa kirkoissa kuolemaansa asti.

  1. a b Uncle Dave Lewis: Biography Allmusic. Viitattu 2.6.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]