Inuliini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inuliinin rakenne

Inuliini eli fruktaani eli oligofruktoosi on fruktoosimolekyyleistä muodostunut ketju. Luontainen inuliini on varastopolysakkaridi, jossa on 30–50 monosakkaridia.

Inuliini esiintyy luonnossa pitkäketjuisena, mutta myös teollisesti valmistettua lyhytketjuista fruktaania kutsutaan inuliiniksi.[1]

Inuliini koostuu 85-prosenttisesti liukoisesta kuidusta.[2]

Inuliinia esiintyy asterikasvien, kuten maa-artisokan, sikurin, daalian ja voikukan juurissa ja juurimukuloissa sekä monissa muissakin kasveissa kuten esimerkiksi sipulissa, parsassa, banaanissa, rukiissa, vehnässä ja ohrassa.

Paksusuolen bakteerit hajottavat inuliinia hiilidioksidiksi ja metaaniksi.

Suomalainen elintarviketeollisuus käyttää runsaasti inuliinia. Etenkin monet niin sanotut kevyttuotteet sisältävät sitä. Keinotekoista inuliinia ei luokitella EU:ssa lisäaineeksi.[1]

Inuliinilla voidaan makeuttaa ruokia siten, että kaloreita tulee vain noin kolmannes verrattuna sokeriin. Inuliinia markkinoidaan esimerkiksi hedelmäsoseiden (smoothie) makeuttamiseen ja sakeuttamiseen. Elintarviketeollisuus käyttää inuliinia makeutusaineena, sidosaineena ja kosteudensäilyttäjänä.[2] Inuliinilla saadaan elintarvikkeisiin paksu ja kermainen rakenne.

Inuliinia voidaan käyttää myös solunulkoisen nestetilan mittaukseen.

Fysiologiset vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoansulatuskanavaan päätynyt inuliini aiheuttaa maitohappobakteerien kasvua.

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inuliini voi aiheuttaa siihen tottumattomille vatsan turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipua.[3] Teollinen eli lyhytketjuinen inuliini aiheuttaa enemmän oireita, koska se hajoaa suolistossa nopeammin.[1]

Hiiritutkimuksissa on havaittu, että jo 2,5 energianprosentin korvaaminen inuliinilla lisää adenoomakasvainten esiintymistä. Vuonna 2007 julkaistun, elintarviketieteiden maisteri Marjo Misikankaan tekemän väitöskirjatutkimuksen mukaan hiirillä esiintyy moninkertainen määrä ohutsuolen suuria adenoomia, jos 10 prosenttia ravinnon kaloreista tulee teollisesta inuliinista (polydisperse beta(2-1) fructan). Tämä kaksinkertaistaa riskin sairastua vaaralliseen paksusuolen syöpään.[4]

Inuliini edistää toisaalta hyödyllisten bifidobakteerien kasvua suolistossa.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.