Iloinen leski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iloinen leski
Alkuperäinen nimi Die lustige Witwe
Määritelmä Operette in drei Akten
Säveltäjä Franz Lehár
Libretto Viktor León ja Leo Stein
Pohjautuu Henri Meilhacin teokseen
Tyylilaji operetti
Kieli saksa
Kantaesitys 30. joulukuuta 1905
Wien
Aikajana Lehárin oopperoista
Die Juxheirat Iloinen leski Mihislaw der Moderne
1904 1905 1907

Iloinen leski (saks. Die lustige Witwe) on Franz Lehárin suosittu operetti vuodelta 1905.[1] Se on Johann Straussin Lepakon ohella useimmin nykyään esitettävä operetti. Tunnettuja kohtia Iloisesta leskestä ovat Vilja-laulu sekä Iloisen lesken valssi.

Ensimmäinen näytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna Glawari on periynyt mieheltään 20 miljoonaa frangia ja Paroni Zeta on saanut ohjeet, ettei perijätärtä saa päästää lähtemään köyhyyskurimuksessa taistelevasta valtakunnasta. Balkanilaisen kuningaskunnan Pontevedron Pariisin-suurlähetystössä Zeta kehittelee suunnitelman Glawarin naitattamisesta nuorelle pontevedrolaiselle poikamiehelle, Kreivi Danilolle. Paroni lähettää apurinsa hakemaan kreiviä. Zetan vaimo Valencienne flirttailee hiukan Camillen, ranskalaisen aristokraatin kanssa, mutta torjuu lopulta tämän lähentelyt (Camille kirjoittaa hänelle viuhkaan: "Rakastan sinua"). Käy ilmi, että Hanna ja Danilo ovat ex-rakastavaisia, mutta kreivi ei ole kiinnostunut. Hän toteaa, että rakkaudentunnustus asettaisi hänet samalla viivalle kaikkien ranskalaisten kanssa, jotka juoksevat perijättären rahojen perässä. Tanssisalissa Hannan on löydettävä itselleen tanssipartneri ja hän valitsee ainoan henkilön, joka tuntuu vähät välittävän hänen läsnäolostaan, Danilon. Kreivi koettaa isänmaalleen uskollisena etsiä Hannalle sopivaa pontevedrolaista aviomiestä.

Toinen näytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana päivänä Hanna pitää juhlat, jotka käynnistyvät pontevedrolaisella tanssilla ja laululla. Hanna laulaa kuulun Vilja-liedin joka kertoo lumoavasta metsänhengettärestä. Zeta pelkää Camillen olevan uhka suunnitelmilleen ja kuultuan hänen olevan tekemisissä naimisissa olevan naisen kanssa, määrää Danilon etsimään hänet. Hän antaa kreiville saman viuhkan, kuin johon Camille on kirjoittanut rakkaudentunnustuksensa. Danilo on kuitenkin huolimaton viuhkan kanssa ja sen löytävä Hanna luulee Danilon jättäneen sen varta vasten hänen löydettäväkseen. Camille tapaa Valenciennen paviljongissa Zetan katsoessa avaimenreiästä ja Zeta tunnistaa oman vaimonsa. Hanna ja Valencienne kuitenkin vaihtavat keskenään paikkojaan ennen paronin kohtaamista harhauttaakseen tämän. Hanna julkistaa kihlauksensa Camilleen. Zeta on suunniltaan isänmaan köyhtyessä ja Danilo, joka ei pysty peittämään suruaan, poistuu myrskyn merkkinä ja pakenee suosikkipaikkaansa Maxim'siin. Hanna tajuaa rakastavansa häntä.

Kolmas näytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danilo johdatellaan silmät sidottuina juhliin, joissa Valencienne viihdyttää yleisöä. Hän pyytää Hannaa jättämään Camillen isänmaan tähden ja Hanna suostuu, miehen suureksi riemuksi. Zeta vannoo eroavansa vaimostaan, luullen viuhkassa olevaa viestiä hänen kirjoittamakseen, ja aikoo sen sijaan itse naida lesken. Hanna kuitenkin kertoo hänelle, että hän menettää omaisuutensa mikäli menee uudelleen naimisiin. Tämän kuullessaan Danilo julistaa rakkautensa Hannalle, joka muistuttaa Daniloakin siitä, että lesken omaisuudesta tulee tulevan uuden puolison omaisuutta, jos hän menee naimisiin. Valencienne ottaa esiin viuhkan ja lukee ääneen sen, mitä alun perin vastasi Camillen tunnusteluihin: "Olen säädyllinen nainen." - ja kaikki loppuu hyvin.

  • Hanna Glavarisopraano
  • Mirko Zeta, paroni – basso
  • Valencienne, hänen vaimonsa – sopraano
  • Danilo Danilovitš, kreivi – tenori tai lyyrinen baritoni
  • Camille, kreivi – tenori
  • Nisch , paronin apumies – tenori
  1. Säveletär, 30.11.1911, nro 19-20, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.07.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.