Humphrey Searle
Humphrey Searle CBE (26. elokuuta 1915 – 12. toukokuuta 1982) oli brittiläinen säveltäjä. Hän yhdisteli tuotannossaan kaksitoistasäveljärjestelmää, perinteisiä aiheita ja draamallista henkeä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Searle opiskeli antiikintutkimusta Oxfordin yliopistossa. Sävellysopetusta hän sai Gordon Jacobilta sekä John Irelandilta Royal College of Musicissa. Hän opiskeli myös Neues Wiener Konservatoriumissa ja sai yksityisopetusta Anton Weberniltä, millä oli voimakas vaikutus hänen kehitykseensä säveltäjänä. Vuonna 1938 Searle liittyi BBC:n palvelukseen ohjelmatuottajana. Sitten hän palveli armeijan tiedustelussa ja laskuvarjojääkäreiden koulutusdivisioonassa vuosina 1940–1946. Samoihin aikoihin Searle kuitenkin sävelsi lukuisia teoksia, kuten kaksi sarjaa jousiorkesterille (1942, 1944), Night Musicin kamariorkesterille (1943), Vigil-teoksen pianolle (1944), ensimmäisen pianokonserton (1944) ja fagottikvinteton (1945).[1]
Searlen tuotanto vuoden 1946 jälkeiseltä ajalta on lähes kauttaaltaan kaksitoistasäveljärjestelmän keinoin sävellettyä, mutta Alban Bergin tavoin Searle käytti myös tonaalisia kulkuja. Searle palasi toisen maailmansodan jälkeen BBC:n palvelukseen vuoteen 1948 asti. Ollessaan vielä Saksassa Searle avusti Hugh Trevor-Roperia tämän tutkimuksessa kirjaa The Last Days of Hitler varten. Searlen ensimmäinen suurimuotoinen kaksitoistasäveljärjestelmällä luotu suurimuotoinen teos on Gold Coast Customs (op. 15, 1949) Edith Sitwellin runoon. Teoksesta tuli osa trilogiaa, johon kuuluivat myös The Riverrun (op. 20, 1951, sanat: James Joyce) ja The Shadow of Cain (op. 22, 1952, sanat: Sitwell).[1]
Searle tunsi varhaisesta saakka vetoa Franz Lisztin musiikkiin. Hänestä tulikin säveltäjän työn huomattava tutkija. Hän tarkasteli Lisztin ja kaksitoistasäveljärjestelmän yhteyksiä kirjassaan The Music of Liszt (1954). Vuosina 1951–1957 Searle toimi Sadler's Well Balletin musiikillisena neuvonantajana. Hän oli professorina Royal College of Musicissa ja toimi vierailevana professorina myös ulkomaisissa kohteissa. Hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvon vuonna 1968.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Searle sävelsi kolme oopperaa, joista yksinäytöksinen The Diary of a Madman (1958)[1] sai ensipalkinnon Unescon Kansainvälisessä säveltäjärostrumissa vuonna 1960.[2] Muut Searlen oopperat ovat The Photo of the Colonel (1964) ja kolminäytöksinen Hamlet (1965–1968).[1] Hänen muuhun tuotantoonsa kuuluu viisi[2][3] sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa, lukuisia baletteja sekä suuri määrä kamari- ja vokaalimusiikkiteoksia.[1] Huomattaviin teoksiin kuuluu myös Poem for 22 Strings (op. 18, 1950), joka kantaesitettiin Darmstadtissa.[2][3]
Searlen viides sinfonia (op. 43, 1964) on sävelletty Anton Webernin muistolle ja kuvaa tämän uran eri vaiheita.[4] Ensimmäisen sinfonian kantaesityksen johti Hermann Scherchen, joka luonnehti Searlea suurimmaksi brittisäveltäjäksi sitten Henry Purcellin. Suurimman suosion kuitenkin saavutti Searlen toinen sinfonia.[3]
Searle sävelsi myös elokuvamusiikkia esimerkiksi elokuvaan Yö kauhujen talossa (The Haunting).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Humphrey Searle Chandos
- ↑ a b c d Humphrey Searle (Arkistoitu – Internet Archive) NMC Recordings
- ↑ a b c CD Reviews: Humphrey Searle... MusicWeb International
- ↑ Humphrey Searle Faber Music
| ||||||||||||||||||||||||||
