Holmin piiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee piiriä Novgorodin alueella Venäjällä. Ruotsissa sijaitsevista Holmin piireistä on täsmennyssivu.
Holmin piiri
Хо́лмский райо́н, Holmski raion
Holmin piiri Novgorodin alueen kartalla.
Holmin piiri Novgorodin alueen kartalla.
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Hallinto
 – hallinnon tyyppi Kunnallispiiri
 – hallinnollinen keskus Holm
Pinta-ala 2 178,69 km²
Väkiluku (2010) 6 200
Piirin sivusto
Piirin kunnat
Lovat- ja Kunjajokien yhtymäpaikka Holmin lähellä.
Rdeiskin luonnonpuistoa.
Rdeiskin erämaaluostarin raunioitunut kirkko.

Holmin piiri (ven. Хо́лмский райо́н, Holmski raion) on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Nykymuodossaan vuonna 1958 perustetun piirin pinta-ala on 2 178,69 neliökilometriä[1]. Asukkaita on 6 200 henkeä (vuonna 2010)[2].

Novgorodin alueen eteläisimmässä osassa sijaitseva Holmin piiri rajoittuu pohjoisessa Poddorjen ja idässä Marjovon piireihin, etelässä Tverin alueen Andreapolin ja Toropetsin piireihin sekä lännessä Pihkovan alueen Loknjan ja Bežanitsyn piireihin[3]. Pinta-alasta 80,5 % on metsää, 8,9 % maatalousmaata ja 1,2 % asuinaluetta[4].

Piirin eteläosa kuuluu Valdain ylängön reuna-alueeseen, joka lännessä ja pohjoisessa muuttuu laajaksi soistuneeksi tasangoksi. Lovatjoki jakaa piirin kahteen osaan.[5] Muita jokia ovat Kunja sekä Bolšoi ja Malyi Tuder[6]. Suurin järvi on Rdeiskoje[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi, turve ja sapropeeli[8].

Piirin alueella sijaitsee osa Polistin ja Lovatin suoalueen muodostamasta Rdeiskin luonnonpuistosta. Ympäristön tila on hyvä.[9]

Hallinnollinen jako ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piiriin kuuluu Holmin kaupunkikunta ja kolme maalaiskuntaa: Krasnyi Bor, Morhovo ja Togod. Hallinnollinen keskus on Holmin kaupunki, josta on 202 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin. Asutuskeskuksia on yhteensä 144.[1] Nahodin ja Navolokin maalaiskunnat lakkautettiin vuonna 2010.

Holmin kaupunki on piirin ainoa kaupunkiasutus. Kaupunkiväestön osuus on 62,0 % (vuonna 2010).[2] 35:ssä asutuskeskuksessa ei ole lainkaan vakituista asutusta[10].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002
14 460[11] 12 769[12] 10 074[13] 9 174[14] 7 712[15]

Seudun asukkaat ovat Ilmajärven sloveenien jälkeläisiä. Lovatjokea pitkin kulki 800–1100-luvuilla Viikinkien idäntie. Holm mainitaan novgorodilaisessa kronikassa vuonna 1234. Vuonna 1504 sitä kutsuttiin ensimmäisen kerran kaupungiksi. 1500–1600-luvuilla se joutui useasti liettualaisten, puolalaisten ja ruotsalaisten hävittämäksi. Vuonna 1777 siitä tuli Pihkovan lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus.[16]

Vuonna 1927 perustettu Holmin piiri kuului aluksi Leningradin ja Läntiseen alueeseen, vuosina 1935–1944 Kalininin sekä vuoteen 1958 saakka Velikije Lukin ja Pihkovan alueeseen. Toisen maailmansodan aikana seutu oli saksalaisten miehittämä.[17]

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmin kautta kulkee Šimskin, Staraja Russan, Loknjan ja Nevelin välinen maantie, josta haarautuu tie Marjovoon ja Demjanskiin. Piiristä on linja-autoyhteydet Novgorodiin, Pietariin, Staraja Russaan ja Velikije Lukiin.[18]

Tärkeimmät elinkeinot ovat metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä maatalous. Ainoa suurempi yritys on puunjalostusta harjoittava Holmski leshoz. Maataloutta edustavat yksityis- ja palstaviljelmät tuottavat muun muassa maitoa, lihaa, viljaa ja perunaa.[19]

Piirissä toimii kuusi lastentarhaa, kaksi ala- ja peruskoulua, keskikoulu ja lasten harrastuskeskus. Terveyspalveluihin kuuluvat sairaala, poliklinikka, lasten poliklinikka ja kuusi lääkintäasemaa. Kulttuurilaitoksia ovat kansantaiteen talo, piirin kulttuuritalo, kymmenen kylien kulttuuritaloa, keskuskirjasto, lastenkirjasto, 12 kyläkirjastoa, lasten taidekoulu ja museo.[20] Vähittäiskaupasta huolehtii piirin kulutusosuuskunta ja joukko yksityisyrittäjiä[21].

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudulla sijaitsee useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja. Holmissa sekä Dunajevon ja Zalesjen kylien lähellä on muinaislinnat. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Rdeiskojejärven rannalla sijaitseva erämaaluostari, Apoletsin kirkko sekä Kamenkan, Togodin ja Tuhomitšin kartanoalueet. Historialliset kohteet liittyvät toisen maailmansodan taisteluihin.[22]

Matkailijoita houkuttelevat seudun puhdas luonto, kulttuurimaisemat ja historialliset nähtävyydet[23]. Palveluihin kuuluu pieni hotelli[24]. Viime aikoina seudulle on alkanut syntyä moskovalaisten ja pietarilaisten kesäasutusta[23].

  1. a b Shema, s. 10.
  2. a b Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 14.6.2012. (venäjäksi)
  3. Shema, s. 9.
  4. Shema, s. 93.
  5. Shema, s. 12.
  6. Shema, s. 13.
  7. Shema, s. 20.
  8. Shema, s. 22.
  9. Shema, s. 21.
  10. Shema, s. 32.
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 14.6.2013. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 14.6.2013. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 14.6.2013. (venäjäksi)
  14. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 14.6.2013. (venäjäksi)
  15. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 14.6.2013. (venäjäksi)
  16. Shema, s. 13–14.
  17. Shema, s. 15.
  18. Shema, s. 98, 104.
  19. Shema, s. 38–40.
  20. Shema, s. 48–51.
  21. Shema, s. 56.
  22. Shema, s. 133–137.
  23. a b Shema, s. 55.
  24. Shema, s. 43, 60.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]