Heritabiliteetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heritabiliteetilla eli periytyvyysasteella tarkoitetaan muuntelunselvennä periytymisen astetta. Luonnossa genotyyppi eli perimä ja fenotyyppi eli ilmiasu ovat erillisiä asioita. Heritabiliteetti on suuruusaste, jolla ilmiasu riippuu geeneistä; toisin sanoen heritabiliteetin mittaaminen on tapa esittää arvio siitä, kuinka paljon jonkun piirteen esiintyminen populaatiossa tietyissä olosuhteissa johtuu yksilön biologisesta koostumuksesta ja kuinka paljon ympäristöstä. Heritabiliteettiarviot perustuvat kuitenkin aina jossakin tietynlaisessa ympäristössä tapahtuviin mittauksiin, mistä syystä ne eivät voi tavoittaa ympäristön kaikkia ja kaikkien mahdollisten ympäristöjen vaikutuksia.

Heritabiliteetti (H2) mitataan jakamalla geneettinen vaihtelu (Vg) ilmiasun vaihtelulla (Vp).

Heritabiliteetti saa arvoja väliltä 0–1.

Heritabiliteetin selvittäminen toteutetaan kloonien, sisarusten ja puolisisarusten sekä jälkeläisten kautta testaamalla, kuinka samankaltaisia ne ovat ulkomuodoltaan suhteessa siihen, miten läheistä sukua ne ovat perimältään. Mittaaminen voidaan suorittaa myös niin sanotulla valintakokeella. Siinä kaikki yksilöt, joilla joko on tietty piirre tai joilta jokin tietty piirre puuttuu, ryhmitellään yhteen, ja saaduista jälkeläisistä mitataan piirteen tai sen puutteen jakauma.

Psykologiassa ihmisten heritabiliteettia tutkitaan kaksostutkimusten ja adoptiotutkimusten avulla.

Heritabiliteetti voidaan mitata ainoastaan muunteleville piirteille. Jos jotakin ominaisuutta on populaatiossa kaikilla tai jos sitä ei ole kenelläkään, ei sillä ole heritabiliteettiakaan. Heritabiliteettia ei myöskään voi soveltaa muihin kuin siihen ympäristöön, jossa se on mitattu.

Heritabiliteetti on myös piirrekohtainen: jos esimerkiksi korvan kokoon vaikuttavalla jollakin ominaisuudella on suuri heritabiliteetti, ei se tarkoita sitä, että saman yksilön immuunijärjestelmään vaikuttavilla geeneillä olisi sama heritabiliteetti.

Voimakkaasti kelpoisuuteen vaikuttavat geenit eli eliölle ympäristössä hyödylliset geenit pienentävät heritabiliteettia, koska luonnonvalinta pienentää vaihtelua.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]