Heikot siteet

Heikkojen ja vahvojen siteiden käsitteet ovat peräisin Mark Granovetterin sosiologisesta verkostoteoriasta, jonka hän toi julki artikkelissaan Strength of Weak Ties. Artikkelin mukaan yksilön vuorovaikutussuhteet voidaan jakaa heikkoihin ja vahvoihin siteisiin. Henkilöiden välisen suhteen ”vahvuuden” mukaan määritellään, kumpaan kategoriaan se kuuluu. Siteen vahvuutta voidaan arvioida neljän eri elementin avulla, jotka ovat käytetty aika, intiimiys, emotionaalinen intensiteetti, ja vastavuoroiset palvelut.

Yleistä

Heikot ja vahvat siteet (mukautettu Granovetter, 1973). Vahvat siteet esitetään yhtenäisillä viivoilla ja heikot katkoviivoilla.

Heikon siteen käsitteen ymmärtämistä helpottaa sen rinnastaminen vahvaan siteeseen. Vahvoihin siteisiin liittyy olennaisesti kiintymyksen tunnetta, toiminnan vastavuoroisuutta, sekä se, että niihin käytetään runsaasti aikaa. Toisin sanoen, vahvoihin siteisiin kuuluvat ne henkilöt, joiden kanssa yksilö on eniten tekemisissä, kuten perhe ja ystävät. Vahvojen siteiden myötä henkilöillä on suurempi halukkuus tehdä palveluksia toisilleen.

Heikkojen siteiden ominaisuuksiin kuuluu, että ne toimivat aktiivisesti vain lyhyen ajan. Heikkoja siteitä muodostuu esimerkiksi satunnaisten tuttavien tai tuntemattomien ihmisten välille. Heikot siteet viittaavat siis pinnallisempiin sosiaalisiin suhteisiin ja epäsuoriin suhteisiin. Kategorisesti tarkasteltuna heikkoihin siteisiin kuuluvat yksilön verkostossa olevat kaikki hänen ja jonkin muun piirin jäsenen väliset siteet, joita ei voida määritellä vahvoiksi siteiksi.

Granovetterin teoria tulee hyvin ilmi oheisesta kuvasta. Henkilöiden D ja A välillä on heikko side, joka on merkittävä tiedonkulun kannalta. Kyseisen siteen poistaminen vaikuttaisi merkittävästi tiedon kulkeutumiseen kaikkien henkilöiden välillä, sillä se toimii siltana kahden verkoston välillä. Esimerkiksi F:n ja G:n välisen siteen poistamisen vaikutus ei olisi näin suuri, sillä tieto kulkeutuisi kuitenkin henkilöiden D ja E kautta.

Positiiviset ominaisuudet

Granovetterin tutkimuksen mukaan yksilö vastaanottaa usein heikkojen siteiden kautta paremmin uutta tietoa kuin vahvoilta siteiltään lähipiiristä. Toisaalta heikkojen siteiden kautta tieto myös leviää laajemmalla alueelle kuin vahvojen siteiden kautta, koska heikoilla siteillä on usein eri piirit kuin vahvoilla siteillä ja yksilöllä itsellään. Sen ansiosta heikkoja siteitä voidaan hyödyntää eri tavoin.

Granovetterin tutkimuksesta käy ilmi, kuinka heikkoja siteitä voidaan esimerkiksi hyödyntää työn hakemisessa. Työtä hakeva yksilö saa usein heikkojen siteiden kautta yhteyden laajempaan ihmisryhmään kuin vahvojen siteiden kautta, jolloin työn löytäminen on todennäköisempää.

Toinen organisaatioiden näkökulmasta merkittävä etu nousee heikkojen siteiden nopeudesta ja helppoudesta. Pinnallisten siteiden muodostaminen mahdollistaa piirien ja yksilöiden ketterän osallistamisen, joka voisi mahdollistaa esimerkiksi tehokkaamman innovoinnin.

Negatiiviset ominaisuudet

Heikkojen siteiden luominen vaatii usein työtä, varsinkin jos yksilö haluaa tarkoituksella luoda suhteita vaikkapa heikkojen siteiden piireihin. Eräänä huonona puolena voidaankin pitää esimerkiksi tapausta, jos yksilöllä on suuri määrä heikkoja siteitä. Tällöin informaation leviämisen edistämiseksi ja suhteiden ylläpitämiseksi yksilö joutuu usein käyttämään merkittävän määrän aikaa. Heikkojen siteiden suuri määrä ei myöskään takaa, että yksilölle jaettu tieto olisi aina tasalaatuista.

Levin ja Cross kertovat tutkimuksessaan, kuinka hyödyllisin tieto saadaan usein heikoilta siteiltä, joihin voidaan luottaa. Tämä perustuu olettamukseen että piireissä, joissa yksilöiden välillä on useita vahvoja siteitä tieto on usein redundanttia. Luotettavien heikkojen siteiden tunnistamiseen ja ylläpitämiseen vaaditaan usein pitkäjänteistä työtä.