Heikki Ahtiala
Heikki Ilmari Ahtiala[1] (4. joulukuuta 1913 Helsinki[2] – 1983) oli suomalainen piirtäjä ja mainosgraafikko. Ahtiala voitti useita palkintoja julisteillaan.[3]
Heikki Ahtiala opiskeli vuosina 1934–1936 Taideteollisuuskoulussa. Jo tällöin hän aloitti mainosuransa mainostoimisto SEK:ssa, jonka palveluksessa hän oli vuoteen 1949. Sitten hän siirtyi Ilmo Oy:n palvelukseen.[3] Ahtiala osallistui talvi- ja jatkosotaan.[2]
Vuonna 1951 Ahtiala vaihtoi työpaikkaa Oy Mainos Taucher Reklam Ab:hen, jossa hän työskenteli eläkeikään saakka. Yhtiössä hän vastasi art directorina projektien suunnittelusta ja nuorten graafikkojen opastamisesta, joten hänen omat suunnittelutyönsä jäivät sivuosaan. Päätyönsä ohessa Ahtiala opetti tekstausta ja layoutia Mainosgraafikkokoulussa sekä Taideteollisessa ammattikoulussa.[3]
Ahtiala voitti useita palkintoja sunnittelemillaan julisteilla. Vuonna 1952 hän voitti yhdessä Aimo Ronkaisen ja Rolf Christiansonin kanssa Helsingin Olympialaisia varten järjestetyn julistekilpailun, joskin mikään kilpailun julisteista ei päätynyt toteutukseen saakka.[3] Vuonna 1960 Ahtiala voitti Sibelius-aiheisella julisteella ensimmäisen palkinnon Finlandia-julistekilpailussa kategoriassa ”Suomalainen kulttuuri”.[3][2]
Ahtiala suunnitteli myös kirjojen kansikuvia pääasiassa WSOY:lle ja Gummerukselle. Hän suunnitteli muun muassa kannet salapoliisikirjallisuuden klassikoiden suomennoksia sisältävän WSOY:n SaPo-sarjan alkupään kirjoihin.[4]
Ahtiala oli Mainosgraafikot ry:n perustajajäsen ja varapuheenjohtaja vuodesta 1953.[2] Hänelle myönnettiin valtion elinikäinen taiteilijaeläke vuonna 1980.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ahtiala Heikki Ilmari Hautahaku.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ a b c d 50-vuotiaita (tilaajille) Helsingin Sanomat 4.12.1963, s. 10. HS Aikakone. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ a b c d e Come to Finland – Julisteita & matkoja / Affischer & resor 1851–1965, s. 236. Toim. Londén, Magnus & Enegren Joachim & Simons, Ant. Otava, Keuruu 2007.
- ↑ Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 161–162. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
- ↑ Elinikäinen eläke 98 taiteilijalle (tilaajille) Helsingin Sanomat 19.6.1980, s. 23. HS Aikakone. Viitattu 12.5.2024.