Hallin Janne (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hallin Janne
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Viljo Hela
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Tapio Ilomäki
Lavastaja Leo Lehto
Pääosat Helge Herala
Eeva-Kaarina Volanen
Rauha Rentola
Laila Jokimo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi Oy
Ensi-ilta 1950
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hallin Janne on Roland af Hällströmin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1950. Se on Fenno-Filmin viimeinen elokuva ennen kuin yhtiö yhdistyi Adams-Filmiin[1].

Elokuva liittyy kansanballadeihin perustuviin elokuviin, ja se kertoo kuoreveteläisestä murhamiehestä Hallin Jannesta eli Juha Mattilasta ja 1867 tapahtuneesta veriteosta. Aiheesta oli kiinnostunut usea tuotantoyhtiö ja ohjaaja jo 1930-luvun lopulla, mutta lopulta se toteutui Hällströmin ohjaamana ja Fenno-Filmin tuottamana.[1]

Tarinan taustalla on tapaus, jossa kaksi Kuorevedellä 1840-luvulla syntynyttä miestä, Juha Mattila ja Santeri Maijanpoika, surmaa postinjakajan ja vie tältä rahat. Miehet saivat kuolemantuomion, mutta käytännön mukaan tuomio muutettiin elinkautiseksi ja miehet karkotettiin Siperiaan pakkotyöhön. Juha Mattila sepitti karkotusta odottaessaan vaiheistaan laulun, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1868 vihkosessa Nykyisempiä Nuoren kansan Sulolauluja, jonka ensimmäisen Postin-murhaaja Hallin Janne itse on kirjoittanut ja töistänsä ja elämästänsä kuwaillut ja myöhemmin useaan kertaan uudestaan muun muassa arkkiveisuna.[1]

Eero Alpi kirjoitti 1920 aiheesta aikoinaan varsin suositun näytelmän, ja Olga Vuolle julkaisi 1923 romaanin Hallin Janne, mutta Hällström mainitsee eräässä haastattelussa, ettei hän ole hyödyntänyt niitä, vaan käsikirjoitus pohjautuu kansantietouteen ja oikeuden pöytäkirjoihin. Elokuvasta on kuitenkin löydetty runsaasti Vuolteen romaanin repliikkejä ja muita yhtymäkohtia. Tarina on laajennettu kertomaan myös Siperian vaiheista, mutta todellisuudessa miesten kohtalosta siellä ei ole tietoa.[1]

Elokuvan kantaesitys oli 1. syyskuuta 1950 Kuoreveden Korpi-Elossa. Kaikkiaan sen yleisönsuosio jäi keskimääräistä vähemmäksi, ja se jäi tappiolle.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Helge Herala  Hallin Janne  
 Eeva-Kaarina Volanen  Leena Matildantytär, Hallin piika  
 Rauha Rentola  Alexandra Erling, ”Santra”, Mattilan huushollerska  
 Laila Jokimo  Marina, kenraalin vaimo  
 Harri Sinijärvi  Santtu, Hallin renki  
 Elvi Saarnio  Anushka, kenraalin vaimon palvelijatar  
 Aarne Laine  Alatalon Matti, postinkuljettaja  
 Anja Kola  mustalaistyttö  
 Eero Leväluoma  Mattilan isäntä, herastuomari  
 Åke Lindman  vallankumoukseen yllyttävä vanki Siperiassa  
 Sven Relander  kenraali  
 Anni Lehmus  Elisabet Joonaantytär, Hallin emäntä  
 Eino Kaipainen  nimismies  
 Olavi Virta  viisujenmyyjä  
 Aksu Luukkonen  Juho Antinpoika, Hallin isäntä  
 Eero Kilpi  vankilapappi  
 Ilmari Peitsalo  käräjätuomari  
 Matti Lehtelä  Anushkan viettelemä vartija  
 Ebbe Moe  kenraalin asuntoon tunkeutuva vanki Siperiassa  
 Mauri Jaakkola  kenraalin asuntoon tunkeutuva vanki Siperiassa  
 Jukka Kuusisto  kenraalin adjutantti ruoskimiskohtauksessa  
 Toivo Lahti  ruokaa jakava vartija Siperiassa  
 Toivo Niskanen  käräjäkirjuri  
 Jalmari Parikka  puolustusasianajaja  
 Martti Romppanen  vanki Siperiassa  
 Kauko Vuorensola  kortinpeluuta seuraava mies  
 Kosti Aaltonen  maantierosvo / vartija Siperiassa (vartija-rooli 48.51)  
 Esko Nurminen  kivennostoa seuraava mies  
 Anton Soini  kivennostoa seuraava mies  
 Ale Porkka  postinhoitaja  
 Viljo Voipio  mies Hallissa  
 Armas Jokio  mies käräjillä  
 Arvo Kuusla  vanki Siperiassa  
 Matti Hakala  vanki Siperiassa  
 Börje Lampenius  kenraalin kirjuri Siperiassa  
 Matti Aulos  rovasti  

Elokuva saa aikalaisarvioissa paljon kiitosta. Muun muassa Eugen Terttula toteaa, että se ”on kuin sankarinsa sarkanuttu: harmaa ja karhea, mutta lämmin, luja kotoinen”. Vastapainoksi kuitenkin esimerkiksi Jouko Tyyri kirjoitti Ylioppilaslehdessä, että se on jäänyt ohueksi ja värittömäksi, luonnoksen asteelle. Helge Heralan roolityötä ensimmäisessä elokuvaroolissaan pidetään onnistuneena.[2]

  1. a b c d e Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 15.7.2013
  2. Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 15.7.2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.