Gloria Saarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gloria Saarinen (o.s. Manson; s. 21. syyskuuta 1934 Dunedin) on uusiseelantilaissyntyinen, mutta sittemmin kanadalaistunut ja vuonna 1964 Kanadan kansalaisuuden saanut pianisti. Hän opiskeli aluksi Uudessa-Seelannissa. Sitten hänen opettajinaan toimivat Lontoossa ja muualla Euroopassa Frederic Jackson, Friedrich Wuehrer, Richard Hauser, Alfred Cortot, Guido Agnosti ja Abbey Simon. Saarinen asettui vuonna 1963 Calgaryyn, jossa hän sai samana vuonna Harriet Cohen Commonwealth Medalin.[1]

Saarinen on tehnyt yhteistyötä muiden muassa Menahem Presslerin, Allan Monkin, Mark DuBoisin, Steven Starykin ja Edith Wiensin kanssa. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt eri jousikvartettien kanssa, ja hän on konsertoinut monien johtavien orkestereiden kanssa; näitä ovat johtaneet muiden muassa Ernest MacMillan ja Arthur Fiedler.[1]

Vuonna 1970 Saarinen oli perustamassa One Third Ninth Trioa, jonka kanssa hän soitti, kunnes kokoonpano hajosi vuonna 1981. Vuonna 1988 hän perusti Chinook Trion huilisti Susan Hoeppnerin ja sellisti Ofra Harnoyn (myöhemmin Amanda Forsythin) kanssa. Hän seurasi pianistina Stephanie Sebastiania Canadian Piano Triossa. Hän tilasi teoksia Murray Adaskinilta, Violet Archerilta, Malcolm Forsythiltä, Allan Raelta ja muilta. Hän soitti myös Oscar Petersonin, Srul Irving Glickin, Chan Ka Ninin, Harry Somersin ja muiden teoksia. Hän on opettanut eri opinahjoissa ja perustanut Chinook-pianokilpailun, josta tuli kansallisen tason tapahtuma vuonna 1985.[1]

Saarisen levytysten joukossa ovat Franz Schubertin kaikkien duettojen tulkinnat Arnold Draperin kanssa. Hän on saanut erinäisiä tunnustuksia, kuten Albertan hallituksen palkinnon kulttuurisaavutuksista, joka annettiin hänelle vuoden 1988 talviolympialaisten yhteydessä.[1]