General Atomics MQ-9 Reaper

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MQ-9 Reaper
MQ-9 Reaper eteläisen Afganistanin yllä marraskuussa 2008.
MQ-9 Reaper eteläisen Afganistanin yllä marraskuussa 2008.
Tyyppi miehittämätön sotilaslentokone
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja General Atomics
Esitelty lokakuu 2007[1]
Valmistusmäärä 93[1]
Kehitetty mallista MQ-1 Predator

General Atomics MQ-9 Reaper on yhdysvaltalainen miehittämätön sotilaslentokone, jota ohjataan etänä satelliittitietoliikenteen sekä koneen keräämän tiedon avulla. Reaper on isompi ja raskaammin aseistettu kuin MQ-1 Predator. Lentolaitetta ohjaa etänä kahden hengen miehistö, joista toinen on pilotti ja toinen sensorioperaattori. Kone on varustettu monispektrikameralla (engl. Multispectral Targeting System, MTS-B), joka tukee erilaisia maalinhakutoimintoja.[1]

Aseistettu kuninkaallisten ilmavoimien Reaper lähestyy Kandaharin lentotukikohtaa marraskuussa 2010.

Yhdysvaltain ilmavoimat on käyttänyt 1990-luvun Persianlahden sodasta lähtien MQ-1 Predatoreja, miltä päävastuuta on ajan myötä siirretty uudemmalle ja suorituskykyisemmälle MQ-9 Reaperille, joka on jatkokehitelmä MQ-1B:stä. Tavoitteena oli saada uusi lennokki lentämään korkeammalla ja nopeammin sekä kantamaan selvästi enemmän hyötykuormaa.

Vuoden 2011 aikana MQ-1 ja MQ-9 -lennokit ylittivät miljoonan lentotunnin rajan taistelutehtävissä. Kahden miljoonan lentotunnin raja ylitettiin kahta vuotta myöhemmin, mikä viimeistään osoitti lennokkien hyödyllisyyden eri operaatioissa. Syksyllä 2014 käynnistyneessä Yhdysvaltain johtaman koalition operaatio Inherent Resolvessa MQ-1 Predator ja MQ9 Reaper -lennokit olivat merkittävässä roolissa Isisin vastaisessa taistelussa Irakin ja Syyrian yllä. Niillä lennettiin yksin vuoden 2017 aikana yli 12 000 tehtävää, joka vastasi noin 16 000 lentotuntia.

Rakenne ja järjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaper kykenee toimimaan Predatoria suuremmissa korkeuksissa noin 15 kilometrissä. Reaper pystyy lentämään lyhyen kantaman ja osan keskipitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmien maksimikantaman yläpuolella. Reaper kykenee lentämään paremmin sääilmiöiden yläpuolella verrattuna Predator malliin. Rakenneratkaisuiltaan Reaper muistuttaa purjelentokonetta,[2] sillä koneen 20,1 metrin kärkiväli on liki kaksinkertainen sen 11 metrin pituuteen nähden.[1]

Järjestelmiltään Reaper on Predatoria kehittyneempi: anturit ovat parempia ja esim. SAR-tutkaa voidaan käyttää täsmäpommituksissa. Reaperissa on siivissä jäänestojärjestelmä, jolloin toimintakyky jäätävissä olosuhteissa on parempi. Reaperissä on muun muassa lennonohjausjärjestelmä ja satelliittipaikannuskyky, sekä yhdistetty ilmavoimien tehtävätukijärjestelmä AFMSS (engl. Air Force Mission Support System).[3]

Potentiaaliset Käyttäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Suomi [4]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain ilmavoimien MQ-9 Reaper lähdössä lennolle Afganistanissa syyskuussa 2007.

Lähde:[1][2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: miehittämätön, kaksi operaattoria maassa (lentäjä ja sensorioperaattori)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.&&&&0011 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&020.010000020,1 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.08000003,8 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02223.&&&&002 223 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&04760.&&&&004 760 kg
  • Polttoainemäärä: 1 814 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Honeywell TPE331-10GD -potkuriturbiini; &&&&&&&&&&&&0671.&&&&00671 kW (&&&&&&&&&&&&0900.&&&&00900 hv)

Suoritusarvot

  • Matkalentonopeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”~”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”~”.~370 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01852.&&&&001 852 km
  • Lentoaika: 14–42 h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&015240.&&&&0015 240 m
  • Nousuaika: 11,9 min 2 000 metriin

Aseistus

  1. a b c d e MQ-9 Reaper af.mil. 23.9.2015. Yhdysvaltain ilmavoimat. Viitattu 17.2.2019. (englanniksi)
  2. a b Predator ja Reaper Suomen Sotilas. 28.4.2013. Viitattu 17.2.2019.
  3. Puuperä, Sami: Miehittämätön taisteluilma-alus UCAV : teknologiakatsaus (PDF) Huhtikuu 2004. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotatekniikan laitos. Viitattu 17.2.2019.
  4. Puolustusvoimat testaa miehittämättömiä ilma-alusjärjestelmiä - Puolustusvoimat puolustusvoimat.fi. Viitattu 20.12.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]