François-Joseph Westermann

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
François-Joseph Westermann, Gilles-Louis Chrétienin tekemä muotokuva.

François-Joseph Westermann (5. syyskuuta 1751 Molsheim5. huhtikuuta 1794 Pariisi)[1] oli ranskalainen kenraali, joka osallistui Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumiin, ensimmäiseen vallankumoussotaan ja Vendéen kapinoiden kukistamiseen. Hänet teloitettiin terrorin aikana yhtenä Georges Dantonin liittolaisista.

Westermann oli elsassilaisen kirurgin poika.[2] Hän palveli vuodesta 1767 Ranskan ratsuväessä Esterhazyn husaarirykmentissä, mutta jätti palveluksen vuonna 1773 aliupseerina.[1][3][4] Vallankumousta edeltäneinä vuosina hän työskenteli muun muassa kuninkaan veljen Artois’n kreivin talleilla sekä eri viroissa Strasbourgissa.[1][2] Vallankumouksen alkuvaiheessa Westermann sai viran Haguenaun kunnan virkailijana.[2][1][4] Hänet pidätettiin vuonna 1790 lyhytaikaisesti mellakoiden lietsomisesta Haguenaussa.[1] Hän saapui toukokuussa 1792 Pariisiin ja ryhtyi siellä Georges Dantonin tukijaksi.[3][1][4]

Westermann oli 10. elokuuta 1792 yksi Tuileries’n palatsin valtaukseen osallistuneiden vapaaehtoissotilaiden (fédérés) komentajista, ja hänellä oli siten tärkeä rooli Ranskan monarkian kukistamisessa.[2][3][1][4] Hänet lähetettiin uuden väliaikaishallituksen komissaariksi Ranskan pohjoisarmeijaan.[2] Hän siirtyi pian kenraaliadjutantiksi (adjudant général) Charles-François Dumouriez’n komentamaan Ardennien armeijaan, osallistui sen sotaretkeen Belgiassa ja avusti kenraali Dumouriez’ta tämän neuvotteluissa itävaltalaisten kanssa.[1][4][3] Dumouriez’n loikattua vihollisen puolelle myös Westermann joutui epäilyksen alaiseksi, ja hänet pidätettiin huhtikuussa 1793. Hän onnistui kuitenkin todistamaan syyttömyytensä ja sai palata armeijan palvelukseen jo kuukauden kuluttua.[2][1][4][3]

Toukokuussa 1793 Westermann ylennettiin prikaatikenraaliksi ja nimitettiin La Rochellen rannikkoarmeijan etujoukkojen komentajaksi, missä ominaisuudessa hän osallistui Vendéen alueella puhjenneen vastavallankumouksellisen kapinan kukistamiseen.[3][1][4] Hän kärsi eräitä tappioita, mutta voitti useita taisteluja uskaliailla liikkeillä. Hän taisteli kahdesti Châtillonin hallinnasta ja osallistui joulukuussa 1793 keskeisessä roolissa voitokkaisiin Le Mansin ja Savenayn taisteluihin.[3][1] Kapinallisia ankarasti kohdellut Westermann sai liikanimen ”Vendéen teurastaja” ja joutui runsaan arvostelun kohteeksi.[2][3] Hänet kutsuttiin takaisin Pariisiin tammikuun 1794 alussa.[3][1]

Westermann pidätettiin maaliskuun lopussa 1794 samassa yhteydessä Dantonin ja tämän muiden liittolaisten kanssa. Hänet tuomittiin muutamaa päivää myöhemmin muiden ”dantonistien” mukana kuolemaan vallankumoustuomioistuimessa pidetyssä näytösoikeudenkäynnissä ja teloitettiin giljotiinilla Pariisissa 5. huhtikuuta.[2][3][1]

  1. a b c d e f g h i j k l m Georges Six: Dictionnaire biographique des généraux et amiraux français de la Révolution et de l’Empire: 1792-1814: tome II, K–Z (1934), s. 569–570 (ranskaksi) Gallica, Bibliothèque nationale de France. Viitattu 3.2.2024.
  2. a b c d e f g h Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 37, 174, 399. Longman, London/New York 1988.
  3. a b c d e f g h i j Westermann, François Joseph (englanniksi) Encyclopædia Britannica (1911), Wikisource. Viitattu 3.2.2024.
  4. a b c d e f g Nordisk familjebok (1921), s. 44–45 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 3.2.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]