Tämä on hyvä artikkeli.

Formula E -kausi 2022–2023

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Formula E -kausi 2022–2023
Järjestäjä FIA
Järjestyksessä oleva kausi 9.
Kilpailuja 16
Kuljettajia 25
Talleja 11
Valmistajia 7
Rengasvalmistaja(t) H Hankook
Kuljettajien mestari Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis
Tallien mestari Yhdistynyt kuningaskunta Envision Racing
Eniten voittoja 4:
Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Uusi-Seelanti Mitch Evans
Eniten nopeimpia kierroksia 5:
Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis
Eniten paalupaikkoja 3:
Uusi-Seelanti Mitch Evans
← 2021–2022 2023–2024 →
Jake Dennis voitti kuljettajien maailmanmestaruuden.

Formula E -kausi 2022–2023, virallisesti 2022/23 ABB FIA Formula E World Championship ja sosiaalisessa mediassa Season 9, oli Formula E -sarjan yhdeksäs kausi. Se alkoi 14. tammikuuta 2023, ja viimeinen osakilpailu ajettiin 30. heinäkuuta 2023. Kaudella ajettiin ensimmäistä kertaa kolmannen sukupolven Formula E -autoilla. Hallitsevana kuljettajien maailmanmestarina kauteen lähti belgialainen Stoffel Vandoorne. Tallien maailmanmestari Mercedes-EQ Formula E Team jätti sarjan edellisen kauden päätteeksi eikä ollut puolustamassa mestaruuttaan. Kuljettajien maailmanmestaruuden voitti britti Jake Dennis ja tallien maailmanmestaruuden Envision Racing.

Dennis voitti kauden avauskilpailun ja johti sarjaa kahden osakilpailun jälkeen. Tämän jälkeen sarjan johtoon nousi saksalainen Pascal Wehrlein. Wehrlein johti sarjaa Monacon kilpailuun asti, jossa uusiseelantilainen Nick Cassidy otti voitollaan sarjan johdon. Kaksi kilpailua myöhemmin Wehrlein nousi takaisin johtoon, mutta Portlandissa Dennis nousi pisteen erolla johtoon ennen Cassidya. Cassidy onnistui vielä kerran nousemaan MM-sarjan johtoon, mutta lopulta Dennis varmisti maailmanmestaruuden kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa. Envision varmisti tallien mestaruuden viimeisessä osakilpailussa.

Kaudella renkaiden toimittaja oli Hankook. Uusina talleina sarjaan osallistuivat McLaren ja Maserati MSG Racing. Kauden aikana sarjaan osallistui 25 kuljettajaa, joista neljä oli ensikertalaisia.

Tallit ja kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli[1] Voimansiirto[1] Nro Kuljettajat Kilpailut Berliinin tulokastestit[1] Rooman tulokastestit[2]
Saksa ABT CUPRA Formula E Team Mahindra M9Electro 4 Alankomaat Robin Frijns 1, 6–16 Saksa Tim Tramnitz
Ranska Adrien Tambay 		Ranska Adrien Tambay
Etelä-Afrikka Kelvin van der Linde 2–5
51 Sveitsi Nico Müller Kaikki
Yhdysvallat Avalanche Andretti Formula E Porsche 99X Electric 27 Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Barbados Zane Maloney
Ruotsi Linus Lundqvist 		Barbados Zane Maloney
36 Saksa André Lotterer 1–9, 12–16
Saksa David Beckmann 10–11
Ranska DS Penske DS E-Tense FE23 1 Belgia Stoffel Vandoorne Kaikki Israel Robert Shwartzman
Yhdistynyt kuningaskunta Will Stevens 		Ranska Yann Ehrlacher
23 Ranska Jean-Éric Vergne
Yhdistynyt kuningaskunta Envision Racing Jaguar I-Type 6 16 Sveitsi Sébastien Buemi Yhdistynyt kuningaskunta Jack Aitken
Yhdistynyt kuningaskunta Jonny Edgar 		Yhdistynyt kuningaskunta Jack Aitken
37 Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar TCS Racing Jaguar I-Type 6 9 Uusi-Seelanti Mitch Evans Uusi-Seelanti Simon Evans
Etelä-Afrikka Sheldon van der Linde 		Etelä-Afrikka Sheldon van der Linde
10 Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird
Intia Mahindra Racing Mahindra M9Electro 8 Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Rowland 1–9 Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King
Espanja Roberto Merhi
Intia Jehan Daruvala 		Intia Jehan Daruvala
Espanja Roberto Merhi 10–16
11 Brasilia Lucas di Grassi Kaikki
Monaco Maserati MSG Racing Maserati Tipo Folgore[a] 7 Saksa Maximilian Günther Brasilia Felipe Drugovich
Australia Hugh Barter 		Brasilia Felipe Drugovich
48 Sveitsi Edoardo Mortara
Yhdistynyt kuningaskunta NEOM McLaren Formula E Team Nissan e-4ORCE 04 5 Yhdistynyt kuningaskunta Jake Hughes Irlanti Charlie Eastwood
Yhdistynyt kuningaskunta Luke Browning 		Irlanti Charlie Eastwood
58 Saksa René Rast
Kiina NIO 333 Racing NIO 333 ER9 3 Brasilia Sérgio Sette Câmara ? Daniil Kvjat[b]
Espanja Mikel Azcona 		? Daniil Kvjat[b]
33 Yhdistynyt kuningaskunta Dan Ticktum
Japani Nissan Formula E Team Nissan e-4ORCE 04 17 Ranska Norman Nato Italia Luca Ghiotto
Ranska Victor Martins 		Italia Luca Ghiotto
23 Ranska Sacha Fenestraz
Saksa TAG Heuer Porsche Formula E Team Porsche 99X Electric 13 Portugali António Félix da Costa Kiina Ye Yifei
Saksa David Beckmann 		Kiina Ye Yifei
94 Saksa Pascal Wehrlein
Lähde:[4]

Tallimuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nissan osti ulos teknisen yhteiskumppaninsa DAMS:n, ja tallin nimeksi tuli Nissan Formula E Team.[5]
  • Abt Sportsline teki paluun yhden välivuoden jälkeen. Tallin yhteistyökumppaniksi tuli espanjalainen Cupra ja tallin nimeksi ABT CUPRA. Talli käytti Mahindran voimansiirtoa.[6]
  • 11. tammikuuta 2022 italialainen autonvalmistaja Maserati ilmoitti liittyvänsä Formula E:hen.[7] Huhtikuussa 2022 uutisioitiin Maseratin ja Venturi Racingin aloittavan yhteistyön. Tämän seurauksena Venturi Racing poistui sarjasta ja tilalle tuli Maserati MSG Racing, joka valmisti oman voimansiirtonsa.[8] Myöhemmin uutisoitiin, että Maseratin voimansiirron suunnitteli ja valmisti sisarbrändi DS Automobiles. Auton nimeksi tuli Maserati Tipo Folgore.[3]
  • 14. toukokuuta 2022 tiedotettiin McLarenin liittymisestä sarjaan. McLaren otti haltuun Mercedes-EQ Formula E Teamin, joka oli sarjan kaksinkertainen mestari. Mercedes oli tiedottanut lähtemisestään sarjasta jo elokuussa 2021.[9][10]
  • 12. lokakuuta 2022 Stellantis, johon DS Automobiles kuuluu, tiedotti päättäneensä yhteistyön Techeetahin kanssa ja aloittaneensa yhteistyön Dragon / Penske Autosportin kanssa. Uuden tallin nimeksi tuli DS Penske.[11][12]
  • 16. lokakuuta 2022 The Race uutisoi, ettei Techeetah kilpaile kaudella 2022–2023. Talli yrittää paluuta vuodeksi 2024.[13]

Tallivaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palaavat kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poistuneet kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutokset kauden aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2022–2023 Formula E kilpaili neljässä uudessa kaupungissa: Hyderabadissa, Kapkaupungissa, São Paulossa ja Portlandissa. Kaudella oli tarkoitus ajaa 17 kilpailua, mutta lopulta kauden pituudeksi vahvistettiin 16 kilpailua 11:sä maassa.[32] Kauden avauskilpailu ajettiin ensimmäistä kertaa Aasian ulkopuolella, kun kausi käynnistyi Méxicosta. México oli neljäs kaupunki, josta Formula E -kausi on käynnistynyt.[33]

Ensimmäinen versio kauden kalenterista julkaistiin kesäkuussa 2022. Kalenterissa oli vahvistettu uudet kilpailut Intiassa ja Brasiliassa, mutta jätetty kolme kilpailupäivää tyhjiksi.[34] Lokakuussa 2022 julkaistussa kalenterissa Etelä-Korean kilpailu ei ollut enää mukana, ja kalenterissa oli kaksi kilpailua avoinna. Soulin olympiastadionin kunnostustöiden vuoksi aikaisemmin käytettyä paikkaa ei voitu käyttää vuonna 2023. Uutena kilpailuna oli vahvistettu Etelä-Afrikan kilpailu.[35]

Lopullinen kalenteri julkistettiin joulukuussa, kun Portlandin ePrix vahvistettiin kalenteriin. Toinen tyhjä kalenteripaikka jätettiin täyttämättä, ja kauden pituudeksi vahvistettiin 16 osakilpailua. Portland korvasi New Yorkin Yhdysvaltojen kilpailuna, koska kilpailualueella tehtiin rakennustöitä. Toinen vaihtoehto New Yorkin korvaajaksi oli ollut St. Petersburg.[32] Portlandin kilpailun sijainniksi vahvistettiin myöhemmin muun muassa IndyCar-sarjassa käytetty Portland International Raceway.[36]

Nro ePrix Rata Päivä Paalupaikka Nopein kierros Voittaja Voittanut talli Raportti
1. Meksiko México Autódromo Hermanos Rodríguez 14. tammikuuta 2023 Brasilia Lucas di Grassi Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Yhdysvallat Andretti Raportti
2. Saudi-Arabia Dirijja Riadin katurata 27. tammikuuta 2023 Sveitsi Sébastien Buemi Saksa René Rast Saksa Pascal Wehrlein Saksa Porsche Raportti
3. 28. tammikuuta 2023 Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird Saksa Pascal Wehrlein Saksa Porsche
4. Intia Hyderabad Hyderabadin katurata 11. helmikuuta 2023 Uusi-Seelanti Mitch Evans Sveitsi Nico Müller[c] Ranska Jean-Éric Vergne Ranska DS Penske Raportti
5. Etelä-Afrikka Kapkaupunki Kapkaupungin katurata 25. helmikuuta 2023 Ranska Sacha Fenestraz Ranska Jean-Éric Vergne Portugali António Félix da Costa Saksa Porsche Raportti
6. Brasilia São Paulo São Paulon katurata 25. maaliskuuta 2023 Belgia Stoffel Vandoorne Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird Uusi-Seelanti Mitch Evans Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Raportti
7. Saksa Berliini Tempelhofin lentoaseman katurata 22. huhtikuuta 2023 Sveitsi Sébastien Buemi Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis[d] Uusi-Seelanti Mitch Evans Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Raportti
8. 23. huhtikuuta 2023 Alankomaat Robin Frijns Sveitsi Sébastien Buemi[e] Uusi-Seelanti Nick Cassidy Yhdistynyt kuningaskunta Envision
9. Monaco Monaco Circuit de Monaco 6. toukokuuta 2023 Yhdistynyt kuningaskunta Jake Hughes Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Uusi-Seelanti Nick Cassidy Yhdistynyt kuningaskunta Envision Raportti
10. Indonesia Jakarta Jakarta International e-Prix Circuit 3. kesäkuuta 2023 Saksa Maximilian Günther Sveitsi Sébastien Buemi[f] Saksa Pascal Wehrlein Saksa Porsche Raportti
11. 4. kesäkuuta 2023 Saksa Maximilian Günther Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Saksa Maximilian Günther Monaco Maserati
12. Yhdysvallat Portland Portland International Raceway 24. kesäkuuta 2023 Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Uusi-Seelanti Mitch Evans Uusi-Seelanti Nick Cassidy Yhdistynyt kuningaskunta Envision Raportti
13. Italia Rooma Circuito Cittadino dell’EUR 15. heinäkuuta 2023 Uusi-Seelanti Mitch Evans Uusi-Seelanti Mitch Evans Uusi-Seelanti Mitch Evans Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Raportti
14. 16. heinäkuuta 2023 Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Ranska Jean-Éric Vergne[g] Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Yhdysvallat Andretti
15. Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo ExCeL London 29. heinäkuuta 2023 Uusi-Seelanti Mitch Evans[h] Saksa André Lotterer[i] Uusi-Seelanti Mitch Evans Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Raportti
16. 30. heinäkuuta 2023 Uusi-Seelanti Nick Cassidy Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis Uusi-Seelanti Nick Cassidy Yhdistynyt kuningaskunta Envision
Lähde: [4]

Kauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2022–2023 merkitsi Formula E:n kolmannen sukupolven alkua, kun uudet Formula E Gen3 -autot tulivat käyttöön. Uuteen aikakauteen lähti mukaan kaksi uutta tallia, McLaren ja Maserati MSG Racing. DS Automobiles aloitti yhteistyön DS Pensken kanssa ja palkkasi kuljettajikseen hallitsevan maailmanmestarin Stoffel Vandoornen ja sarjan ainoan kaksoismestarin Jean-Éric Vergnen. Talleille oli ennen kauden alkua sekä yksityisiä testejä että yhteiset kolmen päivät testit Espanjassa. Uusi sukupolvi tarkoitti valtavaa hyppäystä tekniikassa. Uusien autojen huippunopeus oli 320 km/h, ne olivat 60 kilogrammaa edeltäjiänsä kevyempiä ja kilpailun aikana käytetystä energiasta 40 prosenttia tuli talteenotetusta energiasta. Uudet autot toivat talleille myös paljon uusia haasteita. Uusi kausi sisälsi kilpailut kolmessa uudessa maassa ja uusia kilpailusääntöjä.[37]

Ennakkoarviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden alkua The Race arvioi DS Pensken ennakkosuosikiksi. Tallin kuljettajat Vandoorne ja Vergne olivat voittaneet yhteensä kolme mestaruutta. Toiseksi julkaisu nosti Porschen ennen Jaguaria ja Andrettia. The Racen toimittaja Sam Smith kuvasi Jaguar-kuljettaja Mitch Evansia sarjaan parhaaksi kuljettajaksi. Jaguar oli ainoa talli, jolla ajoi samat kaksi kuljettajaa kuin edellisellä kaudella.[38] The Racen toimittajista useimmat nostivat mestariehdokkaaksi Stoffel Vandoornen. Muita ehdokkaita olivat Vandoornen tallikaveri Vergne sekä Evans. Toimittajat myös arvioivat kauden olevan hyvin vaikeasti ennustettavissa ja useiden tallien pystyvän voittamaan kauden aikana.[39]

Brittiläinen Prescott Motorsport ennakoi artikkelissaan sarjan mestariksi Edoardo Mortaran. Toimittaja Linus O’Howellin mukaan Mortara oli ollut vahva jo viime kaudella ja Maseratin haluavan voittaa mestaruuden heti ensimmäisellä kaudella. Hän korosti Maseratin yhteyttä entiseen Venturi Racingiin, joka oli pärjännyt hyvin ja oli tuttu talli myös Mortaralle. O’Howell kuitenkin kirjoitti, Formula E voi olla sarjoista vaikein ennustettava.[40] Monikansallisen Divebomb-julkaisun toimittaja Olly Radley nosti vahvan kuljettajakaksikon ansiosta ennakkosuosiksi DS Pensken. Hän uskoi tallin ja sen kuljettajien hallitsevan sarjaa ja voittavan sekä tallien että kuljettajien mestaruuden. DS Pensken kuljettajista Radley arvioi Vandoornen mestariksi ennen Vergneä. Radley ennakoi, että heidän takanaan ovat Evans, Mortara ja António Félix da Costa.[41]

Huoli autojen turvallisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen sukupolven autojen ensimmäisen kauden alkua varjostivat lukuisat huolet teknologian kestävyydestä. Syyskuussa 2022 FIA ja Formula E -valmistajat järjestivät testit suljettujen ovien takana Italian Varanossa Autodromo Riccardo Palettin radalla. Radan vuokrasi Porsche, joka kutsui FIA:n ja muut valmistajat osallistumaan testeihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun samaan testiin osallistui useita valmistajia. The Race uutisoi, että suurimmat huolet liittyivät Williamsin toimittamaan RESS-järjestelmään.[42] Suurin osa valmistajien koskemista ongelmia liittyivät akustoon, mutta myös uusien autojen tehontuotto ja energian takaisinkeräys tuottivat ongelmia. Lisäongelmia valmistajille autojen saamisessa valmiiksi ennen sääntöjen ratifioimista tuottivat uuden kauden alkua edeltävä tiukka aikataulu ja uusi kulukatto.[43]

Uudelle kolmannen sukupolven autolle sattui neljä merkittävää onnettomuutta, joiden seurauksena autoihin asennettiin toissijainen mekaaninen jarrutusvaihtoehto, jolla kuljettaja pystyi varmasti pysäyttämään auton. Heinäkuussa Oliver Rowland loukkasi Mallory Parkissa kätensä Mahindra Racingin autoon tulleen teknisen vian vuoksi. Elokuussa Théo Pourchaire ajoi ulos Espanjan Circuit de Calafatin radalta, ja lokakuussa 2022 Sam Bird ajoi ison kolarin Jaguarin yksityistesteissä samalla radalla. Bird jouduttiin auttamaan ulos autosta, joka vahingoittui onnettomuudessa pahoin. Marraskuussa Lucas di Grassi kolaroi autonsa pahasti Espanjassa Tabernasissa Circuito de Almeríassa. Mahindra joutui siirtämään auton päämajaansa Britanniaan, koska auton vaurioita ei voitu korjata testausalueella. Neljälle tapaturmalle ei löytynyt yhteistä juurisyytä, eikä niitä voitu yhdistää suoraan auton jarruihin. The Race uutisoi, että onnettomuuksien taustalla on vaikuttanut valmistajien kiire ja paine löytää lyhyessä ajassa uusien autojen rajat.[44][45]

Testit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maserati MSG Racingin kuljettaja Maximilian Günther Valencian testeissä joulukuussa 2022.

Kautta edeltäneet Formula E:n viralliset testit ajettiin joulukuussa 2022 Valenciassa Circuit Ricardo Tormossa. Ensimmäisen testipäivän nopein oli Maserati MSG Racingin Maximilian Günther. Toiseksi nopein oli McLarenin Jake Hughes, mutta päivä jäi häneltä kesken teknisen vian vuoksi, joka pysäytti auton radalle. Aamupäivän osio keskeytyi Mitch Evansin ajettua ulos radalta. Nick Cassidy ajoi aamulla ulos jarruongelmien vuoksi. Sérgio Sette Câmaran autosta hajosi jäähdytyssensori, eikä hän pystynyt ajamaan koko päivää. Sébastien Buemi ei osallistunut lainkaan iltapäivän osioon tuntemattoman teknisen vian vuoksi, ja Norman Naton autoon piti uusia koko voimansiirto.[46]

Toisena testipäivänä ohjelmaan kuului harjoituskilpailu, jonka voitti Hughes ennen Güntheria. Sette Câmara ei osallistunut kilpailuun epäillyn akkuongelman vuoksi, Nick Cassidy ja Dan Ticktum keskeyttivät kilpailun alkukierroksilla, ja André Lottererin jarrut vaativat pitkän korjauksen varikolla kilpailun aikana. Nissan-kuljettajat Sacha Fenestraz ja Norman Nato sekä Jaguarin Sam Bird pysäköivät autonsa ennen ruutulippua, ja Abt Cupra -kuljettajat ajoivat maaliin varikkosuoran kautta. Günther ajoi myös toisen testipäivän nopeimman ajan.[47]

Torstain piti olla testeissä mediapäivä, mutta Formula E lisäsi päivään tunnin harjoitukset. Ylimääräisen harjoituksen syynä olivat tallien kahden ensimmäisen testipäivän ongelmat, joita olivat muun muassa autojen akkuongelmat sekä varaosien saatavuusongelmat, muut tekniset ongelmat sekä henkilökunnan jaksaminen.[48] Ylimääräisen harjoituksen nopein oli Norman Nato, eniten kierroksia ajoi Jake Dennis.[49]

Perjantain, viimeisen testipäivän, nopein oli jälleen Günther. Sam Bird ajoi testipäivän aikana eniten kierroksia, vaikka Jaguar pysäytti testitoiminnot aamupäivällä. Jaguarin voimansiirtoa käyttävän Envision Racingin Sébastien Buemi ajoi vauhdilla ulos radalta aamulla, kun hän ei teknisen ongelman vuoksi pystynyt lainkaan hidastamaan autonsa vauhtia. Toinen Jaguar-kuljettaja Mitch Evans aiheutti testipäivän ainoan punaisen lipun, kun hänen autonsa pysähtyi radalle. Sette Câmara kärsi jälleen teknisistä ongelmista eikä pystynyt osallistumaan iltapäivän testeihin. Testien aikana ajettiin yhteensä 5 128 kierrosta.[50]

Testiviikon keskeisimmät puheenaiheet olivat luotettavuusongelmat, jarrujen turvallisuus, Stellantis-konserin Maseratin ja DS Automobilesin voimansiirtojen nopeus, liian lyhyt harjoituskilpailu, kuljettajien muuttuneet ajotyylit sekä McLarenin ja tulokaskuljettaja Jake Hughesin hyvät suoritukset.[51]

Motorsport.com nosti omassa artikkelissaan testeistä esiin useita keskeisiä asioita. Toimittaja Jake Boxall-Legge uskoi, että Stoffel Vandoornella oli mahdollisuus puolustaa mestaruuttaan. Maserati MSG Racing sai hyvän alun Formula E:ssä, Nissanin voimansiirto vaikutti paljon paremmalta kuin edeltäjänsä, ja jarruongelmat olivat todellinen huoli, etenkin Jaguarilla. Mahindra Racingin uuden auton kehitys oli ollut vaikeaa, mutta talli oli jo pääsemässä ongelmista yli. Boxall-Legge nosti NIO 333:n yllättäjäksi, jos talli pääsisi yli luotettavuusongelmista, mutta Porschen ja Jaguarin vaikeat testit aiheuttivat syytä huoleen. Boxall-Legge nosti vielä tulokaskuljettaja Jake Hughesin mustaksi hevoseksi, mutta testien jälkeen hän ei osannut ennustaa suosikkia Méxicon ePrix’n voittajaksi.[52]

Hankook oli kehittänyt uusia autoja varten uudet renkaat. Renkaat kestivät erittäin hyvin kulutusta, mutta niiden tuottama pito oli heikko. Optimaalisen toimintaikkunan löytyminen oli testeissä vaikeaa, eivätkä tallit ymmärtäneet renkaiden käyttäytymistä. Renkaat olivat urallisia joka sään renkaita, ja niiden valmistamisessa oli käytetty Formula E:n pyynnöstä enemmän kierrätysmateriaaleja.[52] Ensimmäisen kilpailun jälkeen Jean-Éric Vergne kuvasi renkaita ”betonista tehdyiksi ja erittäin liukkaiksi”. Hän toivoi, että sarjassa siirryttäisiin sileäpintaisiin renkaisiin, joissa olisi 70 prosenttia enemmän pitoa.[53]

Berliinin kilpailun jälkeen 24. huhtikuuta 2023 ajettiin tulokastestit. Testiin osallistuneilla ei saanut olla aiempaa ratakokemusta Formula E -autosta, ja heillä oli oltava vähintään B-luokan kansainvälinen kilpailulisenssi. Testipäivä sisälsi kaksi kolmen tunnin osiota. Testiin osallistuivat muun muassa entiset Formula 1 -kuljettajat Jack Aitken, Will Stevens, Roberto Merhi ja Daniil Kvjat, DTM-mestari Sheldon van der Linde sekä Formula 2 -kuljettajat Victor Martins ja Felipe Drugovich.[54] Formula 2 -sarjan hallitseva mestari Drugovich oli testien nopein ennen hallitsevaa Formula 3 -sarjan mestaria Martinsia. Drugovichin aika oli noin 0,2 sekuntia hitaampi kuin ePrix’n nopein aika. Van der Linde ajoi eniten kierroksia, yhteensä 67.[55]

Osana Rooman kilpailua 14. heinäkuuta 2023 ajettiin harjoitukset, joihin osallistui 11 tulokaskuljettajaa. Kukin talli nimesi harjoituksiin yhden kuljettajan, ja harjoitusten nopein oli Maserati MSG Racingin Felipe Drugovich. Rooman harjoituksiin osallistuneet kuljettajat olivat osallistuneet myös Berliinin tulokastesteihin, lukuun ottamatta DS Pensken ranskalaiskuljettaja Yann Ehrlacheria. Painetta testeihin toi tapahtuman rakenne, sillä harjoituksissa käytetyillä autoilla ajettiin heti perään kilpailun ensimmäiset vapaat harjoitukset. Sää oli myös erittäin kuuma: lämpötila oli 34 °C ja ilmankosteus 57 prosenttia.[56]

Kilpailut 1–3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porschen Pascal Wehrlein voitti kahdesti Dirijjassa ja oli sarjan johdossa kolmen ajetun kilpailun jälkeen.

Kauden avauskilpailu ajettiin Méxicossa. Kilpailuun paalupaikalta lähti Mahindra Racingin Lucas di Grassi. Itse kilpailun alkua hallitsi turva-autojaksot, joita oli kaksi ensimmäisen kymmenen kierroksen aikana. Robin Frijns aiheutti ensimmäisen törmättyään Norman Natoon. Frijns mursi onnettomuudessa kätensä ja se vaati operointia. Toisen turva-autojakson aiheutti Sam Bird, joka joutui keskeyttämään vetoakselin hajoamiseen. Kierroksella 18 tarvittiin jälleen turva-autoa, kun Edoardo Mortara menetti autonsa hallinnan ja osui perä edellä seinään. Kilpailun voittoon ajoi lopulta Andrettin Jake Dennis selvällä erolla ennen Porschen Pascal Wehrleinia. Andretti on Porschen asiakastalli, joten Porschen voimansiirtoa käyttävät autot ottivat kaksoisvoiton.[57][58] México oli Jake Hughesin ensimmäinen kilpailu sarjassa.[4]

Toinen ja kolmas ePrix ajettiin samalla radalla, sillä Dirijjan ePrix Saudi-Arabiassa sisälsi kaksi kilpailua. Kelvin van der Linde osallistui ensimmäistä kertaa Formula E -kilpailuun, sijaistettuaan loukkaantunutta Frijnsia.[28] Ensimmäisessä kilpailussa Porschen voimansiirto toi jälleen kaksoisvoiton, mutta tällä kertaa Wehrlein voitti ennen Dennisiä. Kilpailun alkua hallitsi Jaguarin Sam Bird, mutta hän jäi lopulta kolmanneksi.[59] Toisessa kilpailussa Wehrlein voitti uudelleen ja Dennis tuli toiseksi. Kolmanneksi ajoi René Rast, joka saavutti McLarenilla sen ensimmäisen palkintokorokesijoituksen Formula E:ssä. Ensimmäiset pisteensä sarjassa ottivat Sacha Fenestraz ja talleista Maserati MSG Racing.[60] Kolmen osakilpailun jälkeen Wehrlein ja Dennis olivat selvässä johdossa: Wehrleinillä oli 68 pistettä ja Dennisillä 62 pistettä, ja kolmantena ollut Sébastien Buemi oli saanut vain 31 pistettä.[61]

Kilpailut 4–6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DS Pensken ranskalaiskuljettaja Jean-Éric Vergne voitti historian ensimmäisen Hyderabadin ePrix’n.

Saudi-Arabiasta sarja siirtyi Intiaan, jossa ajettiin ensimmäinen Hyderabadin ePrix. Rata valmistui vasta kilpailuviikolla, jolloin radalla tehtiin vielä töitä ympäri vuorokauden. Kyseessä oli Intian ensimmäinen kansainvälinen formulakilpailu sitten vuoden 2013 Intian Grand Prix’in.[62] Kilpailun voittoon ajoi Jean-Éric Vergne, jolle voitto oli ensimmäinen sitten vuoden 2021 Rooman kilpailun. Vergnen ero toiseksi tulleeseen Nick Cassidyyn oli vain 0,4 sekuntia. Cassidylla oli käytössään enemmän energiaa lopussa, mutta hän ei onnistunut löytämään ohistuspaikkaa.[63] Porsche jatkoi putkeaan palkintokorokesijoilla, kun António Félix da Costa nousi kolmanneksi Sébastien Buemin saatua aikarangaistuksen. Neljänneksi sijoittui Wehrlein, joka oli joutunut sairaalaan vapaissa harjoituksissa sattuneen onnettomuuden vuoksi. Kilpailussa Jaguar-kuskit kolaroivat keskenään, kun Bird ajoi tallikaverinsa Mitch Evansin perään. Myös molemmat McLaren-kuljettajat joutuivat keskeyttämään. Toisena sarjassa ollut Dennis tuli viimeisenä maaliin; hän oli ollut neljäntenä, kun McLarenin Rast oli törmännyt häneen. Wehrlein kasvatti johtoaan MM-sarjassa 18 pisteeseen, ja Vergne nousi kolmanneksi.[64][65]

Intian jälkeen ajettiin Etelä-Afrikassa Kapkaupungin osakilpailu. Da Costa kuvaili uutta Kapkaupungin rataa The Racen haastattelussa: ”Luulen, että se on nopein rata mitä meillä on ollut Formula E:ssä yhdeksään vuoteen. Se on hauska. Pidän tällaisista mutkista, ja siitä tulee hienoa, samantapainen tunne kuin Monzassa.”[66] Kilpailuun osallistui vain 17 kuljettajaa. Mahindra Racing ja heidän asiakastalli Abt Cupra vetäytivät kilpailusta jousitukseen liittyvien teknisten ongelmien vuoksi. Sam Bird kolaroi aika-ajossa ja vahingoitti autoaan niin pahasti, ettei sitä saatu korjattua kilpailua varten. Myös Edoardo Mortara kolaroi aika-ajossa, mutta Maserati sai hänen autonsa kuntoon – Mortara tosin keskeytti jo ensimmäisellä kierroksella. Toinen Maserati-kuljettaja, Maximilian Günther, keskeytti. Kilpailun voittoon ajoi António Félix da Costa alle 0,3 sekunnin erolla Jean-Éric Vergneen. MM-sarjaa johtanut Wehrlein koki kauden ainoan keskeytyksensä ajettuaan[67] Sébastien Buemin perään ensimmäisellä kierroksella ja paalupaikalta lähtenyt Nissanin Sacha Fenestraz keskeytti ulos kilpailun viimeisellä kierroksella.[68]

Kauden kolmas uusi kilpailu oli São Paulon ePrix Brasiliassa. Robin Frijns teki paluun loukkaantumisen jälkeen. Kilpailuun paalupaikalta lähti hallitseva maailmanmestari Stoffel Vandoorne, mutta itse kilpailussa Jaguar vei kärkisijat. Mitch Evans voitti, tallikaveri Bird tuli kolmanneksi ja Jaguarin asiakastallin Envision Racingin Nick Cassidy toiseksi. Koko kärkikolmikko mahtui puolen sekunnin sisään. Wehrlein oli seitsemäs, mutta Dennis joutui keskeyttämään kolaroituaan Wehrleinin kanssa.[69] Wehrlein kasvatti johtoaan MM-sarjassa, ja hänen takanaan Dennis, Cassidy ja Vergne olivat vain kahden pisteen sisällä. Wehrleinin ja Dennisin välinen ero oli kuuden kilpailun jälkeen 24 pistettä.[70]

Kilpailut 7–9[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaguarin Sam Bird ja DS Pensken Stoffel Vandoorne Berliinin osakilpailussa.

Brasiliasta Formula E siirtyi Eurooppaan ja Berliinin osakilpailuun, jossa ajettiin kaksi lähtöä. Jaguar otti tallina historiansa ensimmäisen kaksoisvoiton Formula E:ssä, kun Evans voitti ennen Birdia. Maximilian Günther oli kolmas ja sai näin kauden ensimmäiset pisteensä. MM-sarjaa johtanut Wehrlein lähti 15:stä lähtöruudusta, mutta oli kuudes ja piti paikkansa sarjan kärjessä. Wehrleinin suurimmaksi haastajaksi kokonaistilanteessa nousi Nick Cassidy, joka sijoittui viidenneksi, vaikka oli kilpailussa viimeisenä kärsittyään rengasrikosta Dan Ticktumin kontaktin seurauksena. Alkukaudesta sarjaa johtanut Jake Dennis jäi pisteittä neljättä kertaa peräkkäin. Hän oli kilpailun viimeinen kolaroituaan da Costan kanssa. Kilpailussa tehtiin 190 ohitusta, ja johtopaikka vaihtui laskutavasta riippuen 20–23 kertaa. Kilpailua johti kahdeksan eri kuljettajaa.[71][72] Sébastien Buemi teki uuden Formula E -ennätyksen ottamalla uransa 16. paalupaikan.[73]

Toisen osakilpailun aika-ajot olivat kauden ensimmäiset märällä kelillä ajetut. Paalupaikan otti yllättäen Abt Cupran Robin Frijns ennen tallikaveriaan Nico Mülleria. Talli ei ollut saanut yhtään pistettä ennen kilpailua.[74] Itse kilpailun alku viivästyi, kun kesken lähtöjärjestelyjen saksalainen aktivistiryhmä Letzte Generation (suom. Viimeinen sukupolvi) järjesti radalla mielenilmauksen. Aktivistit yrittivät liimata kätensä rataan sekä FIA:n autoon. Radan turvahenkilöstä sai kuitenkin poistettua henkilöt, ja heidät luovutettiin poliisille. Kilpailun alkuun tuli vain pieni viivästys, ja se ajettiin sen jälkeen normaalisti.[75] Kuljettajat tuomitsivat protestin voimakkaasti. Da Costa totesi, että ”Formula E on huonoin sarja moottoriurheilussa, jossa noin voi tehdä”, Müller kuvasi tapahtumaa ”naurettavaksi” ja Frijns kertoi, ettei ymmärtänyt protestoijien motiivia.[76] Voittoon ajoi Envision Racingin uusiseelantilainen Nick Cassidy. Cassidy nousi johtoon 25. kierroksella ja onnistui pitämään sen loppuun asti. Toiseksi ajoi Jake Dennis ja kolmanneksi Jean-Éric Vergne. Sarjan johtaja Wehrlein oli seitsemäs, ja ero Cassidyyn kutistui neljään pisteeseen. 12:n ensimmäisen kierroksen aikana johdossa kävi kahdeksan kuljettajaa, ja ohituksia tapahtui toisessakin kilpailussa paljon, yhteensä 172.[77] Dennisin palkintokorokesijoitus päätti hänen neljän kilpailun putken ilman pisteitä. Tämän jälkeen hän ajoi jokaisessa kilpailussa neljän parhaan joukkoon.[4][78]

Monacon aika-ajossa Nissanin Sacha Fenestraz ajoi alun perin paalulle, mutta rangaistuksen myötä paalulta lähti McLarenin Jake Hughes. Voitosta taistelivat Cassidy, Evans ja Dennis. Kilpailun loppupuolella Cassidy ja Evans karkasivat muilta, mutta Müllerin ulosajon vuoksi kilpailu tuotiin maaliin turva-auton perässä. Voitollaan Cassidy nousi sarjan johtoon, kun Wehrlein jäi pisteittä. Cassidyn voitto tarkoitti neljättä peräkkäistä voittoa uusiseelantilaisille kuskeille, joka on yhden maan Formula E -ennätys.[79]

Kilpailut 10–12[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maximilian Güntherin voitto Jakartassa oli Maserati MSG Racingin ensimmäinen voitto Formula E:ssä.

Toukokuussa Formula E ilmoitti, että sarjan toimitusjohtaja Jamie Reigle jättää tehtävänsä. Hänen tilalleen nimitettiin Jeff Dodds, josta tuli toimitusjohtaja 5. kesäkuuta alkaen. Aiemmin Dodds oli toiminut Virgin Media O2 -mediayhtiön operatiivisena johtajana. Hän oli ollut myös toimeenpanevassa roolissa Callaway Golfilla ja Hondalla.[80] Kesäkuun alussa Formula E:n tv-kommentaattori Jack Nicholls sai potkut epäasiallisen käytöksen vuoksi. Nicholls oli ollut kommentaattorina sarjan alusta alkaen ja työskenteli samalla BBC Radiolla Formula 1 -kommentaattorina sekä Netflixin Formula 1: Taistelu paalupaikasta -sarjan kommentaattorina.[81]

Euroopasta Formula E siirtyi Aasiaan ja Indonesian Jakartaan. Jakartan osakilpailu sisälsi kaksi lähtöä. Kauden kymmenenteen kilpailuun paalulta lähti Maximilian Günther. Kilpailuista muodostui Güntherin, Pascal Wehrleinin ja Jake Dennisin välinen taistelu, ja lopulta Wehrlein nousi voittoon. Dennis oli toinen ja Günther kolmas. Jaguar-kuljettajat Bird ja Evans kolaroivat jälleen, kun Bird ajoi Evansin perään ensimmäisessä mutkassa. Kolari pudotti molemmat kuljettajat pois pisteiltä. Voitollaan Wehrlein kavensi Nick Cassidyn johdon kahteen pisteeseen kuljettajien MM-sarjassa.[82] Kilpailu oli David Beckmannin ja Roberto Merhin ensimmäinen Formula E:ssä.[4]

Günther ajoi paalupaikalle myös toisessa aika-ajossa. Günther ja Dennis onnistuivat kilpailun puolivälissä repimään eroa muihin ja taistelivat keskenään voitosta. Günther nappasi lopulta voiton reilulla kahden sekunnin erolla Dennisiin. Kolmanneksi ajanut Mitch Evans jäi Dennisistä melkein 16 sekuntia. Kyseessä oli Maseratin ensimmäinen voitto Formula E:ssä ja Maseratin ensimmäinen voitto kansainvälisessä formulakilpailuissa sitten Juan-Manuel Fangion ja vuoden 1957 Saksan GP:n. Günther oli kauden ensimmäinen kuljettaja, joka onnistui ajamaan paalulta voittoon. Wehrlein oli kuudes, mikä riitti nostamaan hänet kuljettajien MM-sarjan johtoon. Tallien sarjassa Porsche kasvatti pistemääränsä 212:een ja johto Envisioniin kasvoi 22 pisteeseen.[83][84]

Jakartan jälkeen ajettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen Portlandin ePrix. Kauden 12. osakilpailu ajettiin pysyvällä moottoriradalla eikä väliaikaisella kaupunkiradalla, kuten tavallisesti Formula E -kilpailut ajetaan. Rata ei tarjonnut mahdollisuuksia säästää energiaa samalla tavalla kuin katuradat, koska radalta puuttuivat kovat jarrutuspaikat. Mahindra Racingin Lucas di Grassi ennakoi, että kilpailussa rikotaan kaikki moottoriurheilun ohitusennätykset.[85] Siitä muodostui peloton-tyylinen kilpa, jossa kuljettajat pyrkivät rajuihin energiansäästöihin. He nostivat kaasua paljon ennen mutkia, välttivät ajamasta täydellä kaasulla, aktivoivat attack moden aikaisin, jotta putoaisivat jonossa kauemmas, sekä mutkittelivat suorilla vetoavun rikkomiseksi. Paalulta lähti Dennis, mutta kilpailussa tehtiin yhteensä 403 ohitusta. Voittoon ajoi Cassidy ennen Dennisia ja António Félix da Costaa. 17 ensimmäistä autoa tuli maaliin vain 7,6 sekunnin sisällä toisistaan. Yhdeksännessä mutkassa tapahtui raju ulosajo, kun Abt Cupran Nico Müllerin etusiipi juuttui hänen eturenkaidensa alle ja hän ajautui täydestä vauhdista seinään menetettyään auton hallinnan. Kolarin voimaksi mitattiin 27G:tä.[86] Motorsport.com kuvasi kilpailua kauden kiihkeimmäksi.[87] Dennis nousi sarjan johtoon yhden pisteen erolla Cassidyyn.[88]

DS Penske sai 25 000 euron sakon Portlandin osakilpailussa, koska talli asensi varikon sisääntuloon RFID-siruja lukevan laitteen. Laitteella talli sai tietoa kilpailijoiden renkaista, mukaan lukien lämpötiloista ja rengaspaineista. Lisäksi tallin kuljettajat Stoffel Vandoorne ja Jean-Éric Vergne saivat lähtöruuturangaistuksen ja joutuivat aloittamaan kilpailun varikkosuoralta.[89]

Kilpailut 13–16[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas perättäinen Rooman ePrix’in voitto toi Mitch Evansille liikanimen ”keisari”.[90] Kuva Berliinin osakilpailusta.

Roomassa ajettiin kaksi osakilpailua. Ensimmäisen kilpailun voittoon ajoi paalupaikalta lähtenyt Jaguarin Mitch Evans, jolle voitto oli kolmas perättäinen Roomassa. Evans oli ensimmäinen kuljettaja, joka pystyi ajamaan Roomassa paalulta voittoon. Paalupaikka, voitto ja kilpailun nopein kierros toivat Evansille maksimipisteet. Toiseksi tullut Nick Cassidy siirtyi kuljettajien sarjan johtoon viiden pisteen erolla Jake Dennisiin, joka oli neljäs. Andretti oli laskenut kierroksella väärin Dennisin energiankulutuksen, eikä hän pystynyt lopussa enää taistelemaan palkintokorokesijoituksesta[91]. Kolmanneksi ajoi Maximilian Günther. Sam Birdin aiheuttama joukkokolari keskeytti kilpailun yhdeksännellä kierroksella ja 22:sta kuljettajasta vain 14 pääsi maaliin.[90]

Toisessa osakilpailussa Jake Dennis onnistui 3. sukupolven ensimmäisessä grand slamissä: hän lähti paalulta, johti jokaisen kierroksen ja voitti sekä ajoi nopeimman kierroksen[j]. Dennisitä tuli Formula E:n ensimmäinen kahden grand slamin kuljettaja. Toiseksi ajoi Norman Nato ja kolmanneksi Sam Bird. Dennis nousi sarjan johtoon, kun sekä Cassidy että Evans jäivät pisteittä. Evans teki seitsemännen mutkan jarrutuksessa virheen, menetti autonsa hallinnan ja osui Cassidyyn. Molemmat pystyivät jatkamaan, mutta myöhemmin Evans keskeytti ja Cassidy tuli maaliin 14. sijalla.[92]

Ennen Lontoon kilpailua McLarenin Jake Hughes teki uuden sisätilojen maanopeusennätyksen ajamalla 218,71 km/h ExCeL Londonissa. Ennätykseen ei käytetty normaalia kisa-autoa, vaan GENBETA nimistä modifioutua kolmannen sukupolven autoa. Autossa oli muun muassa enemmän tehoa, muokattu etuvoimansiirto, neliveto, pehmeämmät renkaat sekä uusia aerodynaamisia osia. Hughesin ennätys on virallinen Guinness World Records -ennätys.[93]

Kauden kaksi viimeistä osakilpailua ajettiin Lontoossa. Ensimmäisen aika-ajon nopein oli mestaruustaistossa vielä mukana ollut Mitch Evans, mutta hän sai lähtöruuturangaistuksen Rooman kilpailun kolarista. Paalupaikalta lähti MM-sarjan toisena ollut Nick Cassidy.[94] Evans voitti, mutta toiseksi tullut Jake Dennis varmisti maailmanmestaruuden. Cassidy joutui keskeyttämään, kun hänen autonsa vaurioitui kolarissa tallikaverinsa Sébastien Buemin kanssa. Kilpailu keskeytettiin kahdesti punaisilla lipuilla: ensin turva-aitaa vaurioittaneen Sacha Fenestrazin kolarin ja sitten Buemin ja Norman Naton kolarin vuoksi.[95] António Félix da Costa tuli maaliin toisena, mutta hän sai kolmen minuutin aikarangaistuksen teknisen syyn vuoksi. Da Costan renkaaseen oli tullut hidas vuoto, minkä johdosta rengaspaine oli pudonnut alle sallitun minimirajan. Porsche valitti da Costan rangaistuksesta.[96] Vajaa kuukausi kilpailun jälkeen tuomaristo hylkäsi Porschen valituksen, koska talli ei esittänyt uusia eikä relevantteja todisteita. Seuraavaksi valitusta käsiteltiin FIA:n vetoomustuomioistuimessa.[97] Marraskuussa vetoomustuomioistuin hylkäsi Porschen valituksen, koska talli ei esittänyt uusia todisteita. Porsche hyväksyi ratkaisun ja kilpailun tulokset jäivät voimaan.[98]

Kauden viimeisessä kilpailussa panoksena oli vielä tallien maailmanmestaruus: Jaguar ja sen asiakastalli Envision olivat tasapisteissä.[95] Huonon sään vuoksi kisa aloitettiin vasta kolmannella yrityksellä, noin puolitoista tuntia myöhässä. Kilpailu ajettiin osittain sisätiloissa, missä sää ei vaikuttanut ajamiseen. Ulkoradalla sade kuitenkin kasteli radan todella märäksi. Envisionin Nick Cassidy johti lähdöstä maaliin ja voitti ennen Jaguarin Mitch Evansia. Maailmanmestari Dennis oli kolmas. Envisionin Sébastien Buemi tuli maaliin ennen Jaguarin Sam Birdia. Envision voitti tallien maailmanmestaruuden 12 pisteen erolla. Kaikki 22 kuljettajaa pääsivät maaliin, eikä kisassa nähty yhtään keskeytystä.[99][100]

Yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta leimasi uuden sukupolven autojen mukana tuoma kilpailutyyli, jossa kilpailuista muodostui kilpapyöräilystä tuttuja peloton-tyylisiä kisoja. Uusien autojen vetoapu oli niin voimakas, etteivät kuljettajat halunneet johtaa kilpailuja. Ajamalla toisen perässä pystyi säästämään energiaa merkittävästi. Peloton tyylinen kilvanajo teki Motorsport.comin mukaan kaudesta kaaottisen ja mahdottoman ennustaa.[78]

Jake Dennisistä tuli Formula E:n ensimmäinen brittiläinen maailmanmestari, sekä ensimmäinen kotimaassaan mestaruuden varmistanut kuljettaja. Dennis ajoi kolmen parhaan joukkoon 11 kertaa, mikä oli uusi ennätys. Samalla hän sivusi yhden kauden TAG Heuer Fastest Lap -ennätystä ajamalla viidesti nopeimman kierroksen kymmenen parhaan joukosta. Envision Racingille tallien maailmanmestaruus oli ensimmäinen. Edellisen kerran eri talli voitti kuljettajien ja tallien mestaruuden kaudella 2017–2018. Kauden aikana 81 prosenttia kilpailuun osallistuneista ajoi maaliin.[101] Kauden paras aika-ajokuljettaja oli Mitch Evans, jonka keskimääräinen sijoitus oli 5,6. Paras keskimääräinen kilpailusijoitus oli Dennisin 5,8. Pascal Wehrlein oli tasaisin kuljettaja ajettuaan pisteille 15 kertaa. Nick Cassidy johti eniten kierroksia, yhteensä 122.[102]

Kauden aikana kuusi tallia pystyi voittamaan ePrix’n, mutta Porsche oli ainoa talli, jonka molemmat kuljettajat pystyivät voittamaan kauden aikana. Jaguar ja Andretti olivat palkintokorokkeella 11 kertaa kauden aikana, mikä sivusi Formula E:n yhden kauden ennätystä. Abt Cupra ja NIO 333 olivat ainoat tallit, jotka eivät kertaakaan olleet kolmeen parhaan joukossa. NIO 333 ja Porsche olivat ainoat tallit, jotka eivät saavuttaneet paalupaikkaa kauden aikana. Aika-ajojen pudotuspelivaiheeseen pääsi kauden aikana jokainen talli.[103]

Kärkitallien takana McLaren ja Mahindra saivat hyvän alun kaudelleen, mutta kauden toinen puolisko oli molemmille hyvin heikko. Vastaavasti Maserati oli kauden alussa sarjan huonoimpia talleja, mutta keräsi toisella puoliskolla hyvin pisteitä. Monacon kilpailun jälkeen Andretti pysyi sarjassa viidentenä. Abt Cupra oli toisesta kilpailuista alkaen tallien pisteissä viimeinen.[103]

DS Penske (edellisellä kaudella Dragon/Penske Autosport) paransi eniten tulostaan kaudesta 2021–2022. Talli sai 161 pisteettä enemmän kuin edellisellä kaudella. Yli 100 pisteen parannuksiin pystyivät Envision Racing (+110), Porsche (+108) ja Andretti (+102). Vastaavasti eniten pisteitä menettivät McLaren (-231 pistettä, jos verrataan Mercedekseen) ja Maserati (-155 pistettä, jos verrataan Venturi Racingiin). Talleista Andretti aloitti kauden parhaiten ja johti sarjaa kolmen kilpailun jälkeen. Tämän jälkeen sarjan johtoon nousi Porsche, joka johti sarjaa seuraavat neljä kilpailua, ja Envision Racing, mutta vain yhden kilpailun ajaksi. Porsche piti johtoa vielä kolme kilpailua, kunnes Envision nousi takaisin johtoon. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Jaguar nousi Envisionin kanssa tasoihin, mutta Envision voitti mestaruuden.[103]

Media-arviot kaudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa ennakoissa kauden ennakkosuosikiksi nimetty DS Penske oli sarjan viides. Se oli paras talli, joka ei käyttänyt Porschen tai Jaguarin voimansiirtoa. Autosportin toimittajan Didier Laurentin mukaan DS Penske oli ainoa talli, joka pystyi haastamaan Porschea ja Jaguaria. Kulukatosta huolimatta Laurent uskoi, että Porsche ja Jaguar olivat resurssiensa ansiosta etulyöntiasemassa muihin. Insinöörityön ja datan lisäksi tarvittiin kokeneita kilpakuljettajia, mikä oli DS Pensken vahvuus.[104]

The Racen toimittajan Sam Smithin mukaan kilpailu oli kauden aikana hyvää. Voimasuhteet vaihtuivat kilpailuista toiseen eikä tuloksia pystynyt ennakoimaan. Kausi oli Smithin mukaan täynnä yllätyksiä sekä jännittävämpi kuin kukaan saattoi uskoa ennen kauden alkua. Smith nosti kauden suurimmaksi pettymykseksi Andretti-kuljettaja Andre Lottererin. Lotterer keräsi kauden aikana vain 23 pistettä, kun hänen tallikaverinsa Jake Dennis voitti mestaruuden. Smithin mukaan Lottererin huono kausi oli syy, miksei Andretti pystynyt voittamaan myös tallien maailmanmestaruutta. Koko kauden huonoimmaksi kuljettajaksi Smith nosti kuitenkin Mahindralle kesken kauden tulleen Roberto Merhin. Paras kuljettaja oli Smithin arvioissa Dennis.[105]

Saksalaisen Motorsport-Magazin.comin toimittaja Robert Seiwert piti erikoisena, että asiakastallit pystyivät voittamaan voimansiirtotoimittajansa MM-sarjassa. Erikoisuutta korosti uuden sukupolven autojen käyttöönotto, mikä vaati kaikilta enemmän. Tämän olisi pitänyt suosia valmistajia, joilla oli käytössään suuremmat resurssit.[106]

Kauden jälkeen The Race kokosi asiantuntijaraadin valitsemaan kauden parhaat kuljettajat. Raatiin kuului toimittaja Sam Smith, Allan McNish, Alex Lynn, Karun Chandhok ja reportteri Alice Holloway. Jokainen valitsi mielestään kymmenen parasta kuljettajaa, joille jaettiin pisteet sarjan pistejärjestelmän mukaisesti. Dennis oli melkein yksimielisesti raadin mielestä paras kuljettaja. Dennisin jälkeen tulivat Cassidy, Evans, Wehrlein, Günther, Vergne, Buemi, da Costa, Hughes ja Müller.[107]

e-Formula.news -julkaisu jakoi palkintoja useissa kategorioissa kauden jälkeen. Palkinnot jaettiin yleisöäänien ja toimittajien muodostaman juryn perusteella. Parhaaksi kuljettajaksi ja talliksi valittiin Dennis ja Envision. Parhaan kisasuorituksen palkinnon voitti Maximilian Günther voitostaan Jakartan toisesta kilpailusta. Vuoden parhaaksi ohitukseksi valittiin da Costan ohitus Vergensta Kapkaupungissa[k]. Kapkaupunki valittiin kauden parhaaksi kilpailuksi. Maserati MSG Racingin auton ulkoasu valittiin vuoden parhaimmaksi.[102]

Motorsport.com kuvasi kautta ”lumoavaksi”. Alkukauden perusteella vaikutti, että Wehrlein tai Dennis ajaisi selvään mestaruuteen. Jaguarin ja Envisionin vauhti elpyi kauden aikana, mikä johti mestaruustaiston kiihtymiseen. Motorsport.com julkaisi oman listansa kymmenestä parhaasta kuljettajasta. Julkaisun mukaan kauden paras kuljettaja oli Cassidy ennen Dennisiä ja Evansia. Muut kuljettajat heidän takanaan olivat Wehrlein, da Costa, Vergne, Günther, Hughes, Fenestraz ja Buemi.[108]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden loputtua Formula E järjesti Lontoossa gaalaillallisen, jossa jaettiin seuraavat palkinnot[109]:

Palkinto Selite Voittaja
Kuljettajien maailmanmestari Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis (Andretti)
Tallien maailmanmestari Yhdistynyt kuningaskunta Envision Racing
Best Fan Experience of the Year Parhaan kannattajakokemuksen tuottaja[110] Etelä-Korea Hankook
Global Allianz Fan Village Activation
ABB Driver of Progress Award Eniten ohituksia tehnyt kuljettaja Brasilia Lucas di Grassi (Mahindra Racing)
69 ohitusta
Social Content of the Year Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Racing
The All-Electric Journey to the Berlin E-Prix -dokumentti
TAG Heuer Fastest Driver Award Eniten nopeimpia kierroksia Yhdistynyt kuningaskunta Jake Dennis (Andretti)
Engineer of the Year Award Paras kisainsinööri tai strategi Ranska Cyril Blais (Maserati MSG Racing)
Climate Champion Award Season 9 Tunnustus erinomaisesta työstä sarjan ilmastotavoitteiden toteuttamisessa Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Racing
Best Qualifier Award for the Most Julius Baer Pole Positions Eniten paalupaikkoja Uusi-Seelanti Mitch Evans (Jaguar Racing)

Keskeisimmät säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turva-auto radalla Berliinin osakilpailussa.

FIA ja Formula E julkaisivat urheilulliset säännöt 22. marraskuuta 2022.[111] FIA kuitenkin korjaili sääntöjä ja julkaisi päivitetyt säännöt maaliskuussa 2023.[112] Keskeisimmät säännöt ja sääntömuutokset olivat:

  • Kilpailun pituuteen tuli muutos, kun aikarajasta siirryttiin kierrosmäärään. Kilpailun pituus määräytyi yksilöllisesti kuhunkin kilpailuun. Kilpailuun voitiin lisätä enintään seitsemän kierrosta turva-auton tai kokoradan keltaisten lippujen vuoksi, jos oltiin ajettu vähemmän kuin 80 prosenttia. Auton tehoraja oli 300kW, mutta Attack Moden aikana raja oli 350kW. Attack Moden säännöt tehorajaa lukuun ottamatta vaihtelivat kilpailuittain.[111][112]
  • Attack Charge oli tarkoitus tulla käyttöön tietyissä kilpailuissa. Se tarkoitti pakollista 30 sekunnin varikkopysähdystä ja pikalatausta, jonka jälkeen kilpailija olisi saanut käyttöön 4kWh lisää energiaa. Attack Chargen jälkeen kilpailija olisi saanut käyttöön kaksi ylimääräistä Attack Modea kilpailun lopussa, jolloin auton tehoraja nousi 300kW:sta 350kW:hen.[111] Huhtikuussa 2023 kuitenkin ilmoitettiin, ettei pikalatausta oteta käyttöön kauden aikana. Lykkäyksen päällimmäinen syy oli uuden tekniikan puutteellinen testaus.[113]
  • Fanboost otettiin pois käytöstä.[111] Fanboost oli ollut mukana sarjan alusta alkaen. Järjestelmässä katsojat olivat pystyneet äänestämään kuljettajia, jotka saivat lisäenergiaa käyttöönsä kilpailun aikana. Kuljettajat kuitenkin epäilivät, että järjestelmää manipuloitiin, eikä se ollut suosittu kuljettajien keskuudessa.[114]
  • Jokaisen tallin tuli ajattaa kauden aikana kahdesti harjoituksissa tulokaskuljettajaa, joka ei ollut aiemmin kilpaillut sarjassa.[111] Tallit kuitenkin vastustivat sääntöä ja sen johdosta Formula E muutti sääntöä helmikuussa 2023 niin, että se koski vain yhtä harjoitusta Rooman kilpailun yhteydessä. Toisen harjoituksen sijaan tulokkaille järjestettiin erillinen testipäivä.[115]
  • Kuljettajalla oli käytössä neljä sarjaa uusia renkaita per ePrix. Mikäli ePrix sisälsi kaksi kilpailua, oli rengassettejä kuusi.[112] Renkaiden toimittaja oli Hankook.[116]
  • Jokainen auto sai käyttää kauden aikana kaksi MGU:ta, kaksi takavaihdelaatikkoa, kaksi MCU:ta ja yhden akkupaketin. Jos nämä rajat ylitettiin, tuli autolle 20 lähtöruudun rangaistus.[112]
  • Ennen kilpailua oli kahdet vapaat harjoitukset. Jos ePrix sisälsi toisen kilpailun, ennen sitä oli vielä yhdet harjoitukset. Harjoitusten maksimipituus oli 30 minuuttia ja autojen tehoraja oli 350kW.[112]
  • Aika-ajot järjestettiin kahdessa 12 auton lohkossa, joihin kuljettajat jaettiin MM-sarjan tilanteen mukaan. Molemmilla lohkoilla oli 12 minuuttia ajoaikaa, ja auton tehoraja oli 300 kW. Molempien lohkojen neljä nopeinta eteni pudotuspeleihin (engl. duels), jossa ratkaistiin loput lähtöjärjestyksessä. Pudotuspeleissä auton tehoraja oli 350 kW.[112]
  • Kulukatto otettiin käyttöön. Voimansiirron valmistajien kulukatto oli yhteensä 25 miljoona euroa kausille 2022–2023 ja 2023–2024. Tallien kulukatto kaudelle 2022–2023 oli 13 miljoonaa euroa. Kulukattoon eivät kuuluneet kuljettajien palkkiot.[117]

Pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistelasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteet jaettiin seuraavan taulukon mukaisesti[112]:

Sijoitus  1.   2.   3.   4.   5.   6.   7.   8.   9.   10.  PP NK
Pisteet 25 18 15 12 10 8 6 4 2 1 3 1

Kuljettajien pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja MEX
Meksiko 		DRH
Saudi-Arabia 		HYD
Intia 		CPT
Etelä-Afrikka 		SPL
Brasilia 		BER
Saksa 		MCO
Monaco 		JAK
Indonesia 		PRT
Yhdysvallat 		RME
Italia 		LDN
Iso-Britannia 		Pisteet
1. Iso-Britannia Jake Dennis 1 2 2 16 13 Kesk. 18 2 3 2 2 2 4 1 2 3 229
2. Uusi-Seelanti Nick Cassidy 9 6 13 2 3 2 5 1 1 7 18 1 2 14 Kesk. 1 199
3. Uusi-Seelanti Mitch Evans 8 10 7 Kesk. 11 1 1 4 2 Kesk. 3 4 1 Kesk. 1 2 197
4. Saksa Pascal Wehrlein 2 1 1 4 Kesk. 7 6 7 10 1 6 8 9 7 9 10 149
5. Ranska Jean-Éric Vergne 12 7 16 1 2 5 7 3 7 5 16 11 5 15 Kesk. 22 107
6. Sveitsi Sébastien Buemi 6 4 6 15 5 10 4 20 8 20 10 5 Kesk. 5 3 6 105
7. Saksa Maximilian Günther 11 WD 19 13 Kesk. 11 3 6 Kesk. 3 1 6 3 6 12 14 101
8. Iso-Britannia Sam Bird Kesk. 3 4 Kesk. DNS 3 2 19 16 21 DNS 17 Kesk. 3 4 7 95
9. Portugali António Félix da Costa 7 18 11 3 1 4 Kesk. 5 15 9 7 3 Kesk. 12 16 16 93
10. Ranska Norman Nato Kesk. 12 14 7 8 Kesk. 13 16 18 12 5 9 7 2 8 4 63
11. Belgia Stoffel Vandoorne 10 11 20 8 7 6 Kesk. 8 9 4 9 12 11 8 11 5 56
12. Iso-Britannia Jake Hughes 5 8 5 Kesk. 10 8 Kesk. 18 5 10 Kesk. 18 DNS 11 10 19 48
13. Saksa René Rast Kesk. 5 3 Kesk. 4 9 17 13 17 15 15 14 Kesk. 13 14 12 40
14. Sveitsi Edoardo Mortara Kesk. Kesk. 9 10 Kesk. Kesk. 9 22 11 6 8 Kesk. Kesk. 4 5 11 39
15. Brasilia Lucas di Grassi 3 13 15 14 WD 13 11 12 12 14 14 7 Kesk. Kesk. 6 18 32
16. Ranska Sacha Fenestraz 15 17 8 12 NC Kesk. 12 11 4 19 4 15 10 16 Kesk. 15 32
17. Iso-Britannia Dan Ticktum 17 14 10 Kesk. 6 17 Kesk. 10 6 13 11 13 13 9 7 9 28
18. Saksa André Lotterer 4 9 12 9 9 12 8 21 Kesk. 19 Kesk. Kesk. 13 21 23
19. Sveitsi Nico Müller 14 Kesk. Kesk. 11 WD Kesk. 15 9 Kesk. 11 12 Kesk. 6 10 Kesk. 8 15
20. Brasilia Sérgio Sette Câmara 16 15 17 5 12 16 16 15 14 17 DNS 16 8 Kesk. DSQ 13 14
21. Iso-Britannia Oliver Rowland 13 19 Kesk. 6 WD 15 10 14 Kesk. 9
22. Alankomaat Robin Frijns Kesk. Louk. 14 14 17 13 9 13 10 Kesk. Kesk. Kesk. 17 6
23. Espanja Roberto Merhi 18 17 Kesk. 12 Kesk. 15 20 0
24. Etelä-Afrikka Kelvin van der Linde 16 18 Kesk. WD 0
25. Saksa David Beckmann 16 Kesk. 0
Sija Kuljettaja MEX
Meksiko 		DRH
Saudi-Arabia 		HYD
Intia 		CPT
Etelä-Afrikka 		SPL
Brasilia 		BER
Saksa 		MCO
Monaco 		JAK
Indonesia 		PRT
Yhdysvallat 		RME
Italia 		LDN
Iso-Britannia 		Pisteet
Lähde:[118]

Tallien pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Talli Nro MEX
Meksiko 		DRH
Saudi-Arabia 		HYD
Intia 		CPT
Etelä-Afrikka 		SPL
Brasilia 		BER
Saksa 		MCO
Monaco 		JAK
Indonesia 		PRT
Yhdysvallat 		RME
Italia 		LDN
Iso-Britannia 		Pisteet
1. Iso-Britannia Envision Racing 16 6 4 6 15 5 10 4 20 8 20 10 5 Kesk. 5 3 6 304
37 9 6 13 2 3 2 5 1 1 7 18 1 2 14 Kesk. 1
2. Iso-Britannia Jaguar TCS Racing 9 8 10 7 Kesk. 11 1 1 4 2 Kesk. 3 4 1 Kesk. 1 2 292
10 Kesk. 3 4 Kesk. DNS 3 2 19 16 21 DNS 17 Kesk. 3 4 7
3. Yhdysvallat Avalanche Andretti Formula E 27 1 2 2 16 13 Kesk. 18 2 3 2 2 2 4 1 2 3 252
36 4 9 12 9 9 12 8 21 Kesk. 16 Kesk. 19 Kesk. Kesk. 13 21
4. Saksa TAG Heuer Porsche Formula E Team 13 7 18 11 3 1 4 Kesk. 5 15 8 7 3 Kesk. 12 16 16 242
94 2 1 1 4 Kesk. 7 6 7 10 1 6 8 9 7 9 10
5. Ranska DS Penske 1 10 11 20 8 7 6 Kesk. 8 9 4 9 12 11 8 11 5 163
25 12 7 16 1 2 5 7 3 7 5 16 11 5 15 Kesk. 22
6. Monaco Maserati MSG Racing 7 11 WD 19 13 Kesk. 11 3 6 Kesk. 3 1 6 3 6 12 14 140
48 Kesk. Kesk. 9 10 Kesk. Kesk. 9 22 11 6 8 Kesk. Kesk. 4 5 11
7. Japani Nissan Formula E Team 17 Kesk. 12 14 7 8 Kesk. 13 16 18 12 5 9 7 2 8 4 95
23 15 17 8 12 NC Kesk. 12 11 4 19 4 15 10 16 Kesk. 15
8. Iso-Britannia NEOM McLaren Formula E Team 5 5 8 5 Kesk. 10 8 Kesk. 18 5 10 Kesk. 18 DNS 11 10 19 88
58 Kesk. 5 3 Kesk. 4 9 17 13 17 15 15 14 Kesk. 13 14 12
9. Kiina NIO 333 Racing 3 16 15 17 5 12 16 16 15 14 17 DNS 16 8 Kesk. DSQ 13 42
33 17 14 10 Kesk. 6 17 Kesk. 10 6 13 11 13 13 9 7 9
10. Intia Mahindra Racing 8 13 19 Kesk. 6 WD 15 10 14 Kesk. 18 17 Kesk. 12 Kesk. 15 20 41
11 3 13 15 14 WD 13 11 12 12 14 14 7 Kesk. Kesk. 6 18
11. Saksa ABT CUPRA Formula E Team 4 Kesk. 16 18 Kesk. WD 14 14 17 13 9 13 10 Kesk. Kesk. Kesk. 17 21
51 14 Kesk. Kesk. 11 WD Kesk. 15 9 Kesk. 11 12 Kesk. 6 10 Kesk. 8
Sija Talli Nro MEX
Meksiko 		DRH
Saudi-Arabia 		HYD
Intia 		CPT
Etelä-Afrikka 		SPL
Brasilia 		BER
Saksa 		MCO
Monaco 		JAK
Indonesia 		PRT
Yhdysvallat 		RME
Italia 		LDN
Iso-Britannia 		Pisteet
Lähde:[119]

Formula E: Accelerate 2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula E: Accelerate 2023 oli kauden aikana järjestetty sim racing kilpailu. Alustana käytettiin RFactor 2 -peliä, jossa ajettiin kolmannen sukupolven autoilla. Huhtikuussa järjestettiin karsinnat, johon osallistui 88 pelaajaa. Karsinnan jälkeen ajettiin kaksi karsintakilpailua Berliinin ja Rooman ePrix-radoilla. Näiden kahden kilpailun perusteella 11 pelaajaa pääsi loppukilpailuun, joka ajettiin ExCeL Londonissa osana ePrix’iä.[120] Loppukilpailusta tuli kuitenkin pettymys, kun parhaimmat pelaajat eivät osallistuneet. Samaan aikaan Saudi-Arabiassa järjestettiin turnaus, jossa rahapotti oli miljoona Yhdysvaltain dollaria[121], mikä houkutti paikalle parhaat sim racing pelaajat. Acceleraten rahapotti oli kokonaisuudessaan 40 000 euroa, josta finaalissa jaettiin 20 000 euroa.[122]

Berliinin ja Rooman kilpailut voitti unkarilainen Marcel Csincsik, mutta hän ei osallistunut Lontoon finaaliin. Lontoon finaalin kokonaiskilpailun voitti puolalainen Dawid Mroczek. Toiseksi tuli virolainen Risto Kappet ja kolmanneksi italialainen Manuel Biancolilla.[122]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Voimansiirron on suunnitellut ja kehittänyt sisarbrändi DS Automobiles.[3]
  2. ↑ a b Kvjat on venäläinen, mutta FIA ei ilmoittanut hänelle maakoodia.
  3. ↑ Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Norman Nato, koska Müller ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
  4. ↑ Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai André Lotterer, koska Dennis ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
  5. ↑ Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Maximilian Günther, koska Buemi ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
  6. ↑ Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Nick Cassidy, koska Buemi ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
  7. ↑ Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Jake Dennis, koska Vergne ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
  8. ↑ Evans oli aika-ajojen nopein ja sai kolme lisäpistettä. Paalupaikalta lähti kuitenkin Nick Cassidy, koska Evans oli saanut lähtöruuturangaistuksen.
  9. ↑ Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Jake Hughes, koska Lotterer ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
  10. ↑ Dennis ei ajanut kilpailun nopeinta kierrosta, vaan sen ajoi Jean-Éric Vergne. Vergne ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon, joten lisäpisteen ja TAG Heuer Fastest Lap palkinnon sai Dennis.
  11. ↑ Video da Costan ohituksesta Twitterissä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Berlin Rookie Test line-up fiaformulae.com. 17.4.2023. FIA. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Line-up revealed for Rome Rookie Free Practice formulae.com. 10.7.2023. FIA. Viitattu 28.7.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Smith, Sam: Maserati reveals livery for its maiden Formula E season the-race.com. 6.12.2022. The Race. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e FIA Championships Results and Statistics: FIA Formula E Championship 2023
  5. ↑ Boxall-Legge, Jake: Nissan alters Formula E team name, launches cherry blossom livery motorsport.com. 30.11.2022. Motorsport Network. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  6. ↑ De Armas, Alberto: CUPRA teams up with ABT to compete in Formula E from 2023 motorsport.com/. 9.12.2022. Motorsport Network. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Maserati: back to racing. The First Italian Brand to compete in the ABB FIA Formula E World Championship from 2023. maserati.com. 11.1.2022. Maserati SpA. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Maserati and ROKiT Venturi Racing to partner from Season 9 fiaformulae.com. 7.4.2022. FIA. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  9. ↑ NEOM McLAREN Formula E team announces its full Season 9 driver line-up mclaren.com. 29.11.2022. McLAREN Racing. Viitattu 24.5.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Kew, Matt: Mercedes announces withdrawal from Formula E at end of 2022 autosport.com. 18.8.2021. Motorsport Network. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  11. ↑ a b Boxall-Legge, Jake: Vandoorne joins Vergne at DS Penske for Formula E Gen3 motorsport.com. 12.10.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  12. ↑ DS AUTOMOBILES JOINS FORCES WITH PENSKE AUTOSPORT AND WELCOMES STOFFEL VANDOORNE ALONGSIDE JEAN-ÉRIC VERGNE FOR SEASON 9 OF FORMULA E! stellantis.com. 12.10.2022. Stellantis N.V.. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Smith, Sam: Formula E’s most successful team will miss 2023 season the-race.com. 16.10.2022. The Race. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  14. ↑ a b Boxall-Legge, Jake: Di Grassi joins Mahindra for 2022-23 Formula E season motorsport.com. 12.8.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Boxall-Legge, Jake: Porsche signs Da Costa to replace Lotterer at Formula E squad motorsport.com. 15.8.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  16. ↑ a b Boxall-Legge, Jake: Frijns, Muller to join Abt Formula E squad for 2022-23 motorsport.com. 24.8.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  17. ↑ a b Boxall-Legge, Jake: Lotterer to remain in Formula E with Andretti, Askew out motorsport.com. 6.9.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Boxall-Legge, Jake: Sette Camara moves to NIO 333 for 2022-23 Formula E season motorsport.com. 14.9.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Boxall-Legge, Jake: Buemi leaves Nissan for Envision in Formula E for 2022-23 motorsport.com. 4.10.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Boxall-Legge, Jake: Mortara and Gunther form Maserati's FE line-up for 2022-23 motorsport.com. 3.11.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Klein, Jamie: Fenestraz, Nato join Nissan for 2022-23 Formula E season motorsport.com. 23.8.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Boxall-Legge, Jake: Rast joins McLaren for 2022-2023 Formula E season motorsport.com. 23.8.2022. Motorsport Network. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Boxall-Legge, Jake: McLaren signs Hughes to complete 2022-23 Formula E grid motorsport.com. 29.11.2022. Motorsport Network. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Driver: Alexander Sims driverdb.com. https://www.driverdb.com/drivers/alexander-sims. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  25. ↑ AlphaTauri announce Nyck de Vries for 2023 alongside Tsunoda formula1.com. 8.10.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Driver: Antonio Giovinazzi driverdb.com. https://www.driverdb.com/drivers/alexander-sims. Viitattu 27.5.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Turvey in at DS PENSKE as Reserve Driver and Sporting Advisor fiaformulae.com. 12.12.2022. FIA. Viitattu 27.5.2023. (englanniksi)
  28. ↑ a b Newbold, James: Frijns makes Formula E comeback with Abt after breaking wrist motorsport.com. 21.3.2023. Motorsport Network. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  29. ↑ Mackley, Stefan: Beckmann replaces Lotterer at Andretti for Formula E Jakarta motorsport.com. 23.5.2023. Motorsport Network. Viitattu 26.5.2023. (englanniksi)
  30. ↑ Roberto Merhi to race with Mahindra Racing Formula E team in Jakarta mahindraracing.com. 28.5.2023. Mahindra Racing UK Ltd. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
  31. ↑ Smith, Sam: Rowland vacates Mahindra Formula E seat, debut for Merhi therace.com. 30.5.2023. The Race. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
  32. ↑ a b Boxall-Legge, Jake: Formula E completes 2022-23 calendar with Portland race motorsport.com. 7.12.2022. Motorsport Network. Viitattu 5.7.2023. (englanniksi)
  33. ↑ FACTS AND STATS: The Mexico City season opener in numbers fiaformulae.com. 10.1.2023. FIA. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Boxall-Legge, Jake: Formula E unveils first 2022-23 calendar draft including India, Brazil motorsport.com. 29.6.2022. Motorsport Network. Viitattu 5.7.2023. (englanniksi)
  35. ↑ UPDATE: 2022/23 ABB FIA Formula E World Championship Calendar fiaformulae.com. 19.10.2022. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
  36. ↑ Formula E secures IndyCar venue as New York replacement the-race.com. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
  37. ↑ Season 98 Preview: New cars, new teams, new locations, new era! fiaformulae.com. 9.1.2023. FIA. Viitattu 6.6.2023.
  38. ↑ Beer, Matt; Cantle, Megan; Freeman, Glenn; Mitchell-Malm, Scott; Nicholls, Jack; Smith, Sam & Suttill, Josh: Ranking the 2023 Formula E driver line-ups from worst to best the-race.com. 13.1.2023. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  39. ↑ Cozens, Jack; Freeman, Glenn; Mitchell-Malm, Scott; Nicholls, Jack; Smith, Sam & Suttill, Josh: Our 2023 Formula E season predictions the-race.com. 13.1.2023. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  40. ↑ O'Howell, Linus: ABB FIA Formula E Season 9 Predictions prescottmotorsport.co.uk. 9.1.2023. Prescott Motorsport Ltd. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  41. ↑ Radley, Olly: Formula E Season 9 Preview dive-bomb.com. 12.1.2023. Divebomb Ltd.. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  42. ↑ Smith, Sam: What happened at manufacturers’ secret Gen3 Formula E test the-race.com. 16.9.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Smith, Sam: Looming Gen3 deadlines put Formula E under pressure the-race.com. 20.9.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  44. ↑ Smith, Sam: Bird unhurt in major Formula E Gen3 test crash the-race.com. 18.10.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  45. ↑ Smith, Sam: Formula E adds Gen3 brake solution after test crashes the-race.com. 30.11.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  46. ↑ Cozens, Jack & Smith, Sam: Maserati, McLaren fastest – What happened in Formula E test the-race.com. 13.12.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  47. ↑ Smith, Sam: What went on in an attritional first Formula E Gen3 ‘race’ the-race.com. 14.12.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  48. ↑ Smith, Sam: Formula E adds more test running as teams battle issues the-race.com. 15.12.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  49. ↑ Boxall-Legge, Jake: Nato leads extra Thursday Valencia Formula E test session motorsport.com. 15.12.2022. Motorsport Network. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  50. ↑ Smith, Sam: Maserati fastest on final day of Formula E’s pre-season test the-race.com. 16.12.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  51. ↑ Smith, Sam: Reliability, safety worries chief among Formula E test takeaways the-race.com. 17.12.2022. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  52. ↑ a b Boxall-Legge, Jake: 10 things we learned from Valencia Formula E testing motorsport.com. 17.12.2022. Motorsport Network. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  53. ↑ Boxall-Legge, Jake: Vergne: New Formula E tyres "like concrete", renews calls for slicks motorsport.com. 26.1.2023. Motorsport Network. Viitattu 4.8.2023. (englanniksi)
  54. ↑ Full driver line-up revealed for Berlin Rookie Test fiaformulae.com. 17.4.2023. FIA. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  55. ↑ White, Megan: Drugovich tops Formula E Berlin rookie test from Martins motorsport.com. 24.4.2023. Motorsport Network. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  56. ↑ Drugovich tops Rome Rookie Free Practice session fiaformulae.com. 14.7.2023. FIA. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  57. ↑ Dominant Dennis becomes first winner of GEN3 era in Mexico City fiaformulae.com. 14.1.2023. FIA. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  58. ↑ Mackley – Mexico City
  59. ↑ Mackley – Diriyah 1
  60. ↑ Boxall-Legge, Jake: Diriyah E-Prix: Wehrlein defeats Dennis to complete double win motorsport.com. 28.1.2023. Motorsport Network. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  61. ↑ Event Info Classification Session Facts Standings - Standings - Driver Standings fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  62. ↑ Smith, Sam: Hyderabad’s huge challenge days out from first Formula E race therace.com. 6.2.2023. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  63. ↑ Mackley – Hyderabad
  64. ↑ Cozens, Jack: Vergne wins India Formula E thriller, Jaguars collide therace.com. 11.2.2023. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  65. ↑ Vergne seals remarkable win in Hyderabad fiaformulae.com. 11.2.2023. FIA. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  66. ↑ Smith, Sam: Formula E’s Monza? Cape Town tweak creates fastest FE track therace.com. 23.2.2023. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  67. ↑ Mackley – Cape Town
  68. ↑ Beer, Mat: Astounding Cape Town FE passes give Da Costa first Porsche win therace.com. 25.2.2023. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  69. ↑ Mackley, Stefan: Sao Paulo E-Prix: Jaguar's Evans beats Cassidy in late-race duel motorsport.com. 25.3.2023. Motorsport Network. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  70. ↑ Evans heads Jaguar-powered trio to win in São Paulo fiaformulae.com. 25.3.2023. FIA. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  71. ↑ Suttill, Josh: Evans wins crazy Berlin Formula E opener after 23 lead changes therace.com. 25.2.2023. The Race. Viitattu 9.6.2023. (englanniksi)
  72. ↑ Jaguar takes maiden Formula E one-two as Evans heads Bird in Berlin fiaformulae.com. 22.4.2023. FIA. Viitattu 9.6.2023. (englanniksi)
  73. ↑ Mackley, Stefan: Berlin E-Prix: Buemi grabs pole with new Formula E record motorsport.com. 22.4.2023. Motorsport Network. Viitattu 9.6.2023. (englanniksi)
  74. ↑ Suttill, Josh: Frijns leads shock Abt Formula E front row lockout in Berlin therace.com. 23.4.2023. The Race. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  75. ↑ Mackley, Stefan: German climate group take responsibility for Berlin Formula E protest motorsport.com. 23.4.2023. Motorsport Network. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  76. ↑ Smith, Sam: ‘Worst category to do this’ – Formula E drivers slam protestors therace.com. 23.4.2023. The Race. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  77. ↑ Cassidy measures Round 8 victory to perfection in Berlin fiaformulae.com. 23.4.2023. FIA. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  78. ↑ a b Mackley
  79. ↑ Cassidy wins in Monaco, takes standings lead fiaformulae.com. 8.5.2023. FIA. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  80. ↑ Mackley, Stefan: Formula E appoints Dodds as new CEO motorsport.com. 17.5.2023. Motorsport Network. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  81. ↑ Waterson, Jim: Drive to Survive commentator sacked from Formula E over ‘inappropriate behaviour’ theguardian.com. 31.5.2023. Guardian News & Media Limited. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  82. ↑ Suttill, Josh: Win revives Wehrlein’s Formula E title bid, Jaguars clash again the-race.com. 3.6.2023. The Race. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  83. ↑ Suttill, Josh: Maserati claims first Formula E win with Guenther in Jakarta the-race.com. 4.6.2023. The Race. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  84. ↑ Guenther in a class of his own to win Round 11 in Jakarta fiaformulae.com. 4.6.2023. FIA. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  85. ↑ Smith, Sam: Most overtaking ever? Portland Formula E will be unique the-race.com. 23.6.2023. The Race. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  86. ↑ Smith, Sam: What happened in 27G Portland crash Mueller called ‘terrifying’ the-race.com. 25.6.2023. The Race. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  87. ↑ Mackley – Portland
  88. ↑ Cassidy wins one of Formula E’s strangest races yet the-race.com. 28.6.2023. The Race. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  89. ↑ Wes Davis: Formula E team caught using RFID scanner that could grab live tire data from other cars theverge.com. 25.6.2023. Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
  90. ↑ a b Three from three in Rome for Emperor Evans fiaformulae.com. 15.7.2023. FIA. Viitattu 28.7.2023. (englanniksi)
  91. ↑ Mackley – Rome 1
  92. ↑ Dennis stretches Drivers' lead with Rome Grand Slam fiaformulae.com. 16.7.2023. FIA. Viitattu 28.7.2023. (englanniksi)
  93. ↑ Formula E car hits 218km/h indoors to smash Guinness World Record fiaformulae.com. 28.7.2023. FIA. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  94. ↑ Cozens, Jack: Penalised Evans boosts slim hopes of Formula E title in London the-race.com. 29.7.2023. The Race. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  95. ↑ a b Dennis seals Formula E title as Evans wins in London fiaformulae.com. 15.7.2023. FIA. Viitattu 28.7.2023. (englanniksi)
  96. ↑ Smith, Sam: Porsche will appeal penalty that wrecked Formula E title shot the-race.com. 2.8.2023. The Race. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  97. ↑ Wirtz, Tobias: Porsche appeal against Felix da Costa penalty in London rejected, case goes to FIA Court of Appeal e-formula.news. 25.8.2023. e-Formel.de. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
  98. ↑ Golding, Nick: Da Costa’s three-minute London penalty stands as Porsche’s appeal rejected motorsportweek.com. 25.11.2023. Motorsport Media Services Ltd. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)
  99. ↑ Cassidy conquers tough conditions as Envision seals Teams' title fiaformulae.com. 30.7.2023. FIA. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  100. ↑ Cozens, Jack: Envision beats Jaguar to Formula E teams’ title in wet finale the-race.com. 30.7.2023. The Race. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  101. ↑ FACTS AND STATS: A finale of firsts in London fiaformulae.com. 14.8.2023. FIA. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  102. ↑ a b Pape, Timo: e-Formula.news Season Awards 2023: Jake Dennis & Mitch Evans each awarded 2 gold medals e-formula.news. 14.8.2023. e-Formel.de. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  103. ↑ a b c Wirtz, Tobias: Facts, Figures & Data: The best statistics on the 2023 Formula E season e-formula.news. 8.8.2023. e-Formel.de. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
  104. ↑ Laurent, Didier: A solid end to the Formula E season for DS Penske autosport.com. 1.8.2023. Motorsport Network. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
  105. ↑ Smith, Sam: Every 2023 full-time Formula E driver ranked from worst to best the-race.com. 8.8.2023. The Race. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
  106. ↑ Seiwert, Robert: Irres Formel-E-Drama: Team-WM gewonnen, Fahrer-Titel weggeworfen! motorsport-magazin.com. 5.8.2023. Motorsport-Magazin.com GmbH. Viitattu 24.8.2023. (saksaksi)
  107. ↑ Formula E 2023: The expert panel’s top 10 drivers the-race.com. 20.8.2023. The Race. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
  108. ↑ Mackley, Stefan: The top 10 Formula E drivers of 2022-23 motorsport.com. 20.8.2023. Motorsport Network. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
  109. ↑ All The Winners From Formula E’s 2023 End Of Season Awards In London fiaformulae.com. 15.8.2023. FIA. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  110. ↑ Pape, Timo: Formula E: Hankook receives award for best fan experience in Fan Village e-formula.news. 24.8.2023. e-formel.de. Viitattu 1.9.2023. (saksaksi)
  111. ↑ a b c d e Sporting regulations announced for Season 9 fiaformulae.com. 22.11.2022. FIA. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
  112. ↑ a b c d e f g 2022-2023 Sporting Regulations – FIA Formula E World Championship fia.com. 6.3.2023. FIA. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  113. ↑ Smith, Sam: Formula E fast-charging pitstops definitely shelved for 2023 the-race.com. 26.4.2023. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  114. ↑ Smith, Sam: Formula E to drop Fanboost from 2023 season the-race.com. 17.10.2022. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  115. ↑ Smith, Sam: Formula E finds solution for controversial new 2023 rule the-race.com. 16.2.2023. The Race. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  116. ↑ Hankook Becomes Tyre Supplier To Formula E fiaformulae.com. 27.9.2022. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
  117. ↑ Kew, Matt: Formula E imposes cost cap ahead of 2022-23 season motorsport.com. 15.12.2021. Motorsport Network. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  118. ↑ FIA Championships Results and Statistics: FIA Formula E Championship 2023 – Drivers' Championship
  119. ↑ FIA Championships Results and Statistics: FIA Formula E Championship 2023 – Teams' Championship
  120. ↑ Formula E Accelerate Championship returns for Season 9 fragster.com. 14.4.2023. Fragster.com. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  121. ↑ Everything you need to know about the ESL R1 2023 Mid-Season Event, hosted at Gamers8 sponsored by Aramco eslfaceitgroup.com. 24.7.2023. ESL FACEIT GROUP. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  122. ↑ a b Kirk, James: Formula E Accelerate: Mroczek takes title and London win traxion.gg. 30.7.2023. Motorsport Games, Inc.. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Season 9 in review (Formula E:n kooste kaudesta 2022–2023.) fiaformulae.com. 15.8.2023. FIA. (englanniksi)
  • Full Races: Season 9 (Uusinnat jokaisesta kauden kilpailusta.) fiaformulae.com. 30.11.2023. FIA. (englanniksi)
Formula E -kaudet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_E_-kausi_2022–2023&oldid=22190816”