Fenyylihydratsiini
| Fenyylihydratsiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | hydratsiinobentseeni |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H8N2 |
| Moolimassa | 108,14 g/mol |
| Sulamispiste | 19,5 °C |
| Kiehumispiste | 243,5 °C (hajoaa) |
| Tiheys | 1,10 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | liukenee heikosti kuumaan veteen |
Fenyylihydratsiini on väritön tai vaaleankeltainen aromaattinen yhdiste, joka liukenee veteen. Fenyylihydratsiinin moolimassa on 108,14 g/mol, sulamispiste 19,5 °C, kiehumispiste (hajoaa) 243,5 °C, tiheys 1,1 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 88 °C, itsesyttymislämpötila 174 °C ja CAS-numero 100-63-0. Se on syövyttävä, karsinogeeninen ja myrkyllinen aine. Fenyylihydratsiinista käytetään myös nimiä hydratsiinobentseeni ja monofenyylihydratsiini.
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fenyylihydratsiinia valmistetaan bentsiinidiatsoniumkloridia natriumsulfiitin avulla. Laboratorioissa käytetään usein tina(II)kloridia. Myös aniliini ja klooriamiini reagoivat emäksisissä olosuhteissa muodostaen fenyylihydratsiinia. Yhdistettä käytetään värien ja lääkeaineiden valmistuksessa ja analyyttisenä reagenssina aldehydien ja ketonien toteamiseen.[1][2]
Hermann Emil Fischer käytti fenyylihydratsiinia sokerien tutkimuksessa, josta hän sai Nobelin kemianpalkinnon.
Johdannaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asetoksifenyylihydratsiini, CAS: 114-83-0
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 697. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Eugene F. Rothgery: Hydrazine and Its Derivatives, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 19.04.2013