Falsa demonstratio non nocet
Falsa demonstratio non nocet (suom. väärä todistus ei ole vahingoksi) on latinankielinen sanonta ja tarkoittaa oikeustieteessä sääntöä, jonka mukaan asialle annetulla väärällä nimityksellä tai kuvauksella ei ole vaikutusta itse oikeusnormien pätevyyteen, jos asian tarkoitus on kiistaton. Periaate on peräisin roomalaisesta oikeudesta, mutta se on lähes yleismaailmallisesti hyväksytty.[1]
Esimerkkinä periaatteen soveltamisesta on käytetty mm. EU:n perustuslaillista sopimusta. Uusittavan perussopimuksen oikeudellinen luonne määräytyy sen sisällön eikä nimikkeen perusteella. Kyse on siis "vain" kansainvälisestä sopimuksesta, vaikka se onkin otsikoitu "Sopimus Euroopan perustuslaista". Toisena esimerkkinä voidaan mainita testamentti. Testamentiksi tarkoitetun asiakirjan otsikointi esimerkiksi "lahjakirjaksi" ei muuta sen oikeudellista luonnetta testamenttina, jos se muutoin on sellaiseksi kelpaava.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tuori, Kaius: Lakimieslatinan käsikirja, s. 53. Helsinki: Edita, 2007.