Erämaapuhelin
Erämaapuhelin oli Suomessa 1970-luvulta lähtien käytössä ollut ARP-verkkoon perustunut hätäpuhelinjärjestelmä. Erämaapuhelimet oli tarkoitettu erityisesti hälytyksen tekemiseen eksymis- ja sairaustapauksissa.[1] Niillä voitiin kuitenkin soittaa myös muita puhelinkeskuksen välittämiä vastapuheluita.
Erämaapuhelimet mahdollisti autoradiopuhelinverkon (ARP) avautuminen vuonna 1971.[2] Niitä sijoitettiin mm. autiotupien yhteyteen ja poroerotuspaikoille; tietoja niistä julkaistiin kartoissa ja retkeilyoppaissa.[3]
Vuonna 1973 puhelimia oli 23 kappaletta.[4] Järjestelmän ollessa laajimmillaan käytössä oli yli 200 puhelinta.[5]
1990-luvun alussa puhelimia ylläpitänyt Tele alkoi karsia puhelimia rikkoutumisen ja vähäisen käytön perusteella. Lapissa oli 180 puhelinta syksyllä 1991, kun Saariselällä järjestettiin aihetta käsitellyt seminaari. Verkon ylläpitokulut olivat tuolloin miljoona markkaa vuodessa. Palvelun säilyttämistä kannattaneet vetosivat turvallisuuteen: ihmishenkiä ja etsintäkustannuksia säästyy järjestelmän ansiosta, Tele puolestaan vetosi kustannuksiin ja tekniikan ikääntymiseen.[6]
Soneran viimeksi operoima järjestelmä lakkautettiin vuoden 2000 aikana samalla kun ARP-järjestelmä poistui käytöstä.[7]
Järjestelmä oli kehitysvaiheessaan, kun yleisten teiden hätäpuhelimia käsittelevä mietintö julkaistiin vuonna 1979. Mietinnössä todettiin, etteivät erämaapuhelimista saadut kokemukset juurikaan palvele tieverkolle kaavaillun hätäpuhelinjärjestelmän suunnittelua.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mainio, Tapio: Erämaapuhelimet poistetaan Lapista tämän vuoden aikana. Helsingin Sanomat, 9.4.2000. Artikkelin verkkoversio.
- Yleisten teiden hätäpuhelimet : Posti- ja lennätinhallituksen ja Tie- ja vesirakennushallituksen yhteistyöryhmän mietintö. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, 1979. Teoksen verkkoversio.
- Rautio, Antero & Partanen, Seppo J.: Retkeilyreittiopas mereltä tuntureille. Suomen matkailuliitto, Suomen Latu, 1996. ISBN 951-838-113-5.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yleisten teiden hätäpuhelimet... 1979, 6
- ↑ Kun kännykät katosivat. Aamulehti, 24.8.2014, s. A19.
- ↑ Rautio & Partanen 1996, 16, 214-218
- ↑ Posti- ja lennätinlaitos - Post- och telegraphverket - Post and telegraph office, s. 35. Helsinki: Posti- ja lennätinhallitus, Valtion painatuskeskus, 1974. ISBN 951-46-0763-5.
- ↑ Rautio & Partanen 1996, 16
- ↑ Osa erämaapuhelimista poistetaan käytöstä. Helsingin Sanomat, 14.11.1991, s. A9.
- ↑ Mainio 2000
- ↑ Yleisten teiden hätäpuhelimet... 1979, 31